USA:n uudet doktriinit
Maailman talouspoliittinen tilanne ja vanha status quo ovat tienhaarassa. Yhden aikakauden loppu on ilmeinen tosiasia. Kysymys on enää vain siitä mihin suuntaan historian kehitys tästä kääntyy. Talouden tasolla aika, joka alkoi 2001 tienolla, on päättynyt vuonna 2007, jolloin alkoi kapitalistisen tuotantotavan nykyinen kriisi. Samaan aikaan sopi ns. Kiina –ilmiö ja fiktiivisten talousarvojen moninkertaiseksi kasvattaminen. Mm. nämä kaksi seikkaa antoivat talousjärjestelmälle muutaman vuoden aikalisää. Nyt eletään järjestelmän kuolinkamppailun neljättä vuotta eikä näköaloja tilanteen muuttumisesta ole olemassa. Geopolitiikan tasolla juuri päättynyt periodi alkoi Bushin väkipakolla valtaan astumisella, ja uudella doktriinilla, jonka nimi oli terrorismin vastainen sota. Obaman valinta ilmaisi juuri sitä, että yksi aika oli tulossa tiensä päähän, ja USA:n politiikan kurssi oli käännettävä kohti imperialismin uusia ”haasteita”.
Lupaukset sotien lopettamisesta ja Guantanamon sulkemisesta osoittautuivat epärealistisiksi, koska tärkeintä lupausta talouden tervehdyttämisestä ei voitu noudattaa. Kriisi on kuitenkin kärjistynyt, maailman talous ikään kuin odottaa lopullista pamausta, ja ennennäkemätön kansankuohunta, liikehdintöjä, kansannousuja ja vallankumouksia piiskaa kaikkia vanhoja valtiojärjestelmiä ja alueellisia tasapainoja yhtä aikaa metropoleissa ja periferiassa. Sellaisena hetkenä maailman vahvin imperialismi valmistelee uusien doktriinien käyttöönottoa. Se tarkoittaa uutta amerikkalaista hegemoniaa, uuden maailmanjärjestyksen puitteessa. Viimeksi mainitun aikaansaaminen jää nähtäväksi, sillä sellaiseen tarvitaan irti olevien pirujen, siis työväenluokan, ihmismassojen ja nuorisoliikkeen selättämistä, ts. fyysistä kukistumista.
.
Sisäinen vihollinen
Vuodesta 2007 Harvardin yliopiston poliittista epävakuutta kuvaava indeksi on nousemassa pystysuorasti miltei 90 astetta noin 250 prosenttia. Poliittisen ja taloudellisen epävakuuden käyrät näyttää menevän ylös rinnakkain. Ainutlaatuista on myös se, että epävakuuden kesto on ollut näin pitkä. Poliittinen ja taloudellinen epävakuus on juurtunut myös Eurooppaan, mikä pahentaa tilannetta Yhdysvalloissa. Talouden heilahtelut on analysoitu eri artikkelissamme. Tässä puhumme vastarinnasta ja valtion uusista opeista sen tukahduttamiseksi. Kyse on ensinnäkin valtausliikkeestä, alussa Occupy Wall Street ja sittemmin Occupy –liikkeestä. Kuten muilla poliittisilla ilmiöillä, myös tällä on kansainvälinen luonne. Ilmiö alkoi samanaikaisesti arabikevään ja indignados –liikkeen kanssa.
Amerikkaan se rantautui Wisconsinissa 2011 alussa. Arabivallankumouksen inspiroimina mielenosoittajat valtasivat osavaltion senaattitalon, kutsuivat kuvernöörin Hosni Walkeriksi ja vaativat ei mitään vähempää kuin se, että kaikkien on lähdettävä pois. Myöhemmin kriisin mobilisoimina ja suuttuneiden liikkeen innoittamina mielenosoittajat piirittivät NY:n pörssin ja vaativat konnat tilille. Occupy WS –liike levisi muihinkin osavaltioihin ja maihin. Poliisivoimia tuskin enää riittää hävittääkseen pieniä kyliä muodostavaa telttojen merta. Marraskuun alussa Oaklandissa järjestettiin yleislakko. Siitä ei päättänyt mikään ammattiliike, vaan kadulla yleiskokoukseksi kerääntynyt kansa. Motiivina oli pakko eskaloida taistelut ja yhteenotot, joita käytiin lokakuussa kun poliisi oli hyökännyt mielenosoittajien kimppuun. Mukana operaatiossa oli ympäri Kaliforniaa värvättyjä poliiseja mellakkavarusteissa, panssariautoja ja helikoptereita. Yleislakon taisteluasetta ei Yhdysvalloissa ollut käytetty kymmeniin vuosiin. USA:ssa tukahduttaminen on raakaa ja erittäin väkivaltaista peliä.
Pannakseen täytäntöön uutta oppia ei odoteta vaalien jälkeistä aikaa. Obama on alkanut tasoittaa maaperää seuraavalle presidentille. Kotimaassaan Obama kertoi uuden vuoden terveisensä kansalle. Hän allekirjoitti muutoksen perustuslaista, jossa kuka vaan voidaan vangita määräämättömäksi ajaksi jos häntä syyttää terrorismista. Oikeita syytteitä ei tarvitse nostaa eikä myöskään oikeudenkäynti ole välttämätön. NDAA –säädös (National Defence Authorization Act) antaa presidentille poikkeuslain valtuuksia rauhanaikanakin. Tämä on Guantanamon perustamista puoltavan argumentaation pidemmälle viemistä. Guantanamo oli perustuslainvastainen hanke, mutta se oli sentään perustettu ulkomaille. Nyt perustetaan totalitarismin saarekkeita parlamentaarisen yhteiskunnan sisällä. Poliisivaltion vahvistamisen tähtäimessä ei ole al Quaida tai talibanit USA:ssa, vaan sisäinen vihollinen, työväenluokka ja nuoriso. Yhdysvalloissa on rakennettu keskitysleirejä useamman vuoden ajan. Nyt rakentaminen kiihtyy ja vanhat leirit kunnostetaan. Ketä varten? Omia kansalaisiako?
.
Kiina ja Kaukoitä
Ulkopolitiikassa uuden opin mukaan USA keskittyy tekniikan kehittämiseen pitkien sotien ja yhtä aikaa useammassa sodassa kiinni olleiden joukkojen sijasta. Uudet strategiat eivät enää pysty polttamaan rahoja Bushin malliin. Eurooppalaisten rooli tulevissa sodissa korostuu, mikä taasen edellyttää, ettei puhkeaisi kauppasota Atlantin kahden puolen välillä. USA:n rooli perustuu ”iske ja anna muiden hoitaa loput” –ajatukselle, minkä nähtiin toimineen Libyan sodassa. Tähän strategiseen käännökseen pakottaa ainoastaan taloudelliset realiteetit eli säästöt. Poliittiset strategiat muuttuvat niin ikään. Sen jälkeen kun USA-Kiina –akseli ei enää toimi, Kiinasta tehdään uudestaan vihamies. Uuden doktriinin mukaan USA:n militarismi keskittyy Aasiaan ja Tyynellemerelle. Se, että vähennetään joukkoja Euroopasta, ei tarkoita sotilasmahdin merkittävää kutistumista. Myös se ettei enää käynnistetä pitkiä sotia, ei tarkoita käynnissä olevista sodista luopumista.
Irakista joukot osittain siirrettiin Kuwaitiin ja ollaan valmiita vahvistamaan niitä jos päätetään hyökätä Iraniin. Afganistanissa joukot pysyvät toistaiseksi. Kiinan rooli USA:n budjettivajeiden kattajana ja näin ollen Yhdysvaltain sotien rahoittajana on ohi. Jäljelle jää vallatut amerikkalaismarkkinat ja kapitalismin kriisi, joka iskee myös Kiinan kimppuun. Maailmanlaajuinen lama vaikuttaa Kiinan vientiin ja entistä enemmän liikapääoman kasautumiseen. Kiina on tehnyt selväksi sen, ettei aio sijoittaa valtavia valuuttavarantojaan euroalueen tukemiseen. Oma kotimaankulutuksen kasvu edellyttäisi työväenluokan elintason nostamista, mutta tämä toimisi kieltävästi yritysten voittojen karttumiseen. Sen lisäksi ulkomaanpääoma voi aloittaa maasta ulosvirtauksen koska tahansa. Kiinasta ei ole enää talouskasvun veturiksi. Sen vuoksi kapitalistit haluavat haudata BRIC– ja sen tilalle perustaa TIMBI –ryhmän ilman Kiinaa.
Kiinan talouskasvun ennustettu romahdus johtaa olemassa olevan kriisin kärjistymiseen. Yhdysvallat on maailmanpankin kautta jatkuvasti painostanut Kiinaa jotta tämä päästäisi valuuttansa kellumaan. Sellainen tyrehdyttäisi Kiinan vientiä. Sisäänpäin kääntyminen taasen olisi luonut paineita selvittää ristiriidat kapinoivan oman työväenluokan kanssa. Kun USA ei voi kilpailla Kiinan kanssa globaali markkinoiden kulmilla, sen on pakko haastaa sitä omilla kotiseuduilla. Se tapahtuu niin taloudellisella kuin sotilaallisella tasolla. Sen lisäksi USA on oltava valmis, mikäli orastava kauppasota muuttuu kuumaksi sodaksi. Sen vuoksi ensihätään USA sijoittaa 2500 merijalkaväen sotilasta Australian pohjoisrannikolle.
.
Arabikevät, Iran ja laaja Lähi-idän alue
Arabivallankumoukset Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä alkoivat vuosi sitten Tunisiasta. Pian arabikevään liekit olivat levinneet Egyptiin, Libyaan, Jemeniin, Bahrainiin ja Syyriaan. Yhteistä näissä kaikissa on a) ne ovat kaikki spontaaneja, ilman määrätietoista johtoa ja b) ne kohdistuvat kaikkea vallitsevaa vastaan. Kapinalliset tietävät mitä ja keitä eivät halua, mutta selkeää ohjelmaa siitä, mitä halutaan, ei ole olemassa. Sen vuoksi diktatuurit pysyvät vallassa silloinkin kun diktaattorit on kaadettu. Kansannousujen mobilisoiva tekijä on kapitalismin kriisi ja joukkojen elämisehtojen vaihtoehdottomuus. Työttömyys, ruoanhinnan nousu sekä ilmaisun vapauden mahdottomuus ovat koonneet yhteen sitä ainetta, joka muuttuu h-hetkellä suuttumukseksi ja vihaksi. Vaikka tapahtumat olisi pitänyt olla ennustettavissa, ne tulivat kuin yllätyksenä niin imperialismille kuin tyranneillekin. Molemmat tahot ovat säikähtäneet kuollakseen. Imperialismi yrittää värvätä liikehdinnän keskuudesta kätyreitä, potentiaalisia nukkehallituksien johtajia, jotta tyrannien kaatumisen jälkeenkin valta pysyisi länsimaille lojaalina olevien sätkynukkien käsissä. Tämä on kuitenkin kaukana siitä, että arabikevät luokiteltaisiin värillisten ”vallankumousten” kaltaiseksi. Kansainvälisen työväenliikkeen edessä ei avaudu valintoja kahden välillä; vanhat tyrannit vastaan imperialismi. Useammassa tapauksessa nämä kaksi ”vaihtoehtoa” ovat yksi ja sama. Vallankumouksia tulisi tukea kaikkia vastaan.
Vallankumoukset eri massa ovat eri vaiheessa. Tunisiassa on toistaiseksi rauhallista, näyttää siltä että yhteiskunta elää Ben Alin jälkeistä aikaa. Syyt, jotka saivat kansan kaduille, ovat edelleen voimassa, ja meille lupaamassa, että vieläpä ensimmäisen voiton innoittamina uusia kapinoita on tulossa. Egyptissä tilanne on vielä juokseva. Kehitys jättiarabimaassa tulee vaikuttamaan kaikkialla. Libyassa on käytetty heimojen väliset riidat ja annettu ratkaisu, joka on imperialismille edullinen. Sisällissodan todennäköisyys on Libyassa suuri. Bahrainissa shiiaenemmistön kapina tukahdutettiin oikein verisesti saudien avustuksella. Syyriassa pieni shiioja lähellä oleva alaviittien vähemmistö sortaa sunnienemmistöä. Kapitalismin kriisi yhdessä arabimaissa olemassa olevien ikuisten ristiriitojen kanssa vaikuttaa myös Iranissa. USA oli tukenut Saddam Husseinia kymmenvuotisessa sodassa shiialaista Irania vastaan. Poistuttuaan Irakista amerikkalaiset jättivät taakseen yhteiskunnan, joka sortaa sunneja ja yhdistää shiiojen akselin Iranista Syyriaan, joka on Iranin pitkä käsi Välimerelle. Epäonnistuminen Irakin sodassa sai aikaan tasapainoja, jotka toimivat imperialismin intressejä vastaan. Sen vuoksi käytännössä amerikkalaisten ”on pakko” hyökätä Iraniin. Bushin politiikka Lähi-idässä poltti kaksi länsimaille tärkeää pelikorttia, Turkin ja Pakistanin.
Provokaatiot Persianlahdella ovat päivittäisiä. Kaikki vaikuttaa siltä, että koskaan aikaisemmin ei oltu niin lähellä sotaa kuin nyt. USA salamurhauttaa tiedemiehiä Iranissa. Iran tekee sotaharjoituksia merellä, ja amerikkalaiset sotkeutuvat sinne keskeyttämään niitä. Iran uhkailee sulkea Hormuzinsalmen peruttaakseen puheensa seuraavana päivänä. Amerikkalaiset valmistautuvat iskua varten niin propaganda kuin käytännönkin tasolla. Yhteiset sotaharjoitukset Israelin kanssa juuri herättävät epäilyksiä siitä, kenen kaverina USA hoitaa iskut. Iskujen lähtötukikohtana voi toimia Kypros ja Kreeta kun taasen sairaalahoito järjestetään Georgiasta käsin. Kviris Kronika –lehti Georgiassa kirjoitti kymmenien uusien sairaaloiden rakentamisesta maassa. Saman lehden mukaan projektiin on saatu USA:lta viisi miljardia dollaria. Sairaaloiden lisäksi suunnitellaan rakentaa lentokenttä ja sukellusvenetukikohta Mustalla Merellä sijaitsevaan Kuleviin. Oppositioliikkeen toimittaja Elizbar Javelidze kirjoittaa vielä, että suunnitteilla on myös lentotukikohta Marneuli –kaupungissa.
Iranin uhkaukset sulkea Hormuzinsalmen – yhdessä Nigerian levottomuuksien kanssa – nostavat öljyn hintaa, mikä pahentaa laman näköalat länsimaissa. Hormuzin läpi kulkee 40 prosenttia lähteen suunnistavasta öljystä. Yhdysvallat on määrännyt sakon uhalla pakotteita Iranin öljynviennille. Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan öljy menee kuitenkin vaivatta, sillä Iran myy tietyille maille velaksi.
Kyproksen eteläisillä aluevesillä on löytynyt merkittäviä öljyesiintymiä. Käyttäen hyväkseen Turkin konfliktia Israelin kanssa eliitti niin Kyproksella kuin Kreikassakin on solminut sopimuksia sionistien kanssa – ”vihamieheni vihamies on minun ystävä”. Seikka on saanut Turkkia vaatimaan osan kaivettavissa olevista esiintymistä. Tutkimukset öljystä suoritti amerikkalainen firma. Turkin sotalaivat olivat koko ajan ympärillä häiritsemässä. Asia luo uusia jännitteitä ennestäänkin tulenarkaan alueeseen.
.
13.1.2012
Dimitris Mizaras
