Suomen Kuvalehti julkaisi taannoin kokoomuksen tilaaman ja salaiseksi pidetyn kartan, jossa näkyy kuntarajat uudistuksen jälkeen. Alun perin valtiovarainministeriön suunnitelmiin perustuvassa kartassa olemassa olevista kunnista jäljelle jää runsas 20 prosenttia. 336 kuntaa sulautetaan vain 70 suurkunnaksi. Kokoomuslaisella kuntaministeri Henna Virkkusella on nyt selittämisen paikka siitä, miten tämä kaikki voidaan toteuttaa.
Työpaikat, palvelut ja näin ollen myös ihmiset keskitetään suuriin keskuksiin, ja periferiaa annetaan kuihtua. Kuntauudistus meinaa sitä, että jos joku ei halua kuulua ”menestyjiin” yhteisöihin, niin sitten kuulukoon luusereihin. Poliittisesti suurin osa keskustalaisista kunnista sulautuu demarienemmistöisiin ja kokoomuslaisiin kuntiin. Keskustan Puolueelle kuntauudistuksessa kyse on elämästä ja kuolemasta.
Kuntauudistus heikentää pakostakin palveluita. Kun monta köyhää kuntaa sulautetaan yhteen, välttämättä palveluita ei saada yhtään tehokkaammiksi jos kunnat sijaitsevat kaukana toisistaan kuten esim. Itä–Lapissa tai Koillis–Suomessa. Palvelut, joita ei kyetä järjestämään, tulevat alkuvaiheessa ulkoistetuiksi. Kuntalaisten mielestä koko kuntaremontti tähtää palveluiden ulkoistamiseen. Jos palveluita ei voida ulkoistaa, säästöt syntyvät karsimalla niiden laatua.
Vuodenvaihteessa perusturvaan saatiin korotus, joka sai nimeksi ”köyhän lottopotti”. Sen piti olla niin suuri saavutus, että Paavo Arhinmäen mukaan yksinomaan se perusteli Vasemmistoliiton osallistumista oikeistolaiseen hallitukseen. Lottopotti ei kuitenkaan tule näkymään köyhän tilipussissa. Kunnat leikkaavat köyhän työttömän toimeentulotukea miltei saman verran, ja näin ollen korotus kompensoituu, ja päätyy lopulta kuntien kassoihin. Sadan euron korotus ja indeksitarkistuskorotukset supistuvat yksinasujan työttömän kohdalla 25 euroon. Sillä summalla ei elintason romahtamista jarruteta. Vaikeuksia toimeentulonsa kanssa on joka neljännellä kotitaloudella.
Työväen Mielipide n:o 33
