Ennen kun ehtii juhlia ensimmäistä syntymäpäiväänsä, Suomen hallitus näkee yhtenäisyytensä olevan koetuksella. Ilmankin pahempaa tarvetta ryhtyä välittömästi ikäviin toimenpiteisiin, viime vuonna kuuden puolueen saaminen hallitusohjelman taakse ei ollut helppo asia. Kesti neljä hallitusneuvottelukierrosta ja vaati monta kompromissia ennen kun hallituspuolueet pääsivät yhteisymmärrykseen kymmenentenä viikkona vaalien jälkeen. Vaalit hävinneet puolueet sopivat hallitusohjelmasta, jota noudatettiin reilut puoli vuotta. Jo uudenvuoden terveiset lavertelevat siitä, että hallitusohjelma on työnnettävä syrjään ja ryhdyttävä toisenlaiseen politiikkaan. Tulevan kevään kuluessa vasemmistoliiton vahvistuksella pelaava oikeistohallitus näyttää kansalle terävät hampaansa. Hallituksen mielestä finanssispekulanttien, pankkien ja euroeliitin miellyttäminen on tärkeämpää kuin kansansa hyvinvointi. Kuuden puolueen saaminen hallitusohjelman taakse oli vaivalloista, mutta lopulta se onnistui. Onnistuuko sama hallitusohjelman vesittämisessä? Siinä on Kataiselle haastetta konsanaan.
Jo viime kesästä asti eri sailaksien suista saimme kuulla ”välttämättömistä” ikävistä säästöistä, jotka ovat tulossa. Nyt samaa säveltä toistelee Katainen ja kaikuäänensä Urpilainen. Säästöt ovat Kataisen mukaan välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan ”puolustamiseksi”. Velkaongelmaa Katainen ratkaisee pidentämällä työuria, joustavammilla työsuhteilla ja parantamalla tuottavuutta, mikä tarkoittaa joko työtahdin kiihdyttämistä tai ilmaisylityön lisäämistä. Sellaisia rakenteellisia uudistuksia pääministerin mukaan tarvitaan myös kuntasektorille, jossa käynnistyy palveluiden ja kuntien kaikkien aikojen pahin lahtaus.
Talouskasvua hallitus aikoo hakea tyhjillä lupauksilla vihreän talouden kehittämisestä ja epämääräisestä innovatiivisesta yrittäjyydestä. Katainen haluaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä yrityksiä aikana, jolloin vienti tyrehtyy ja kansantalouden ainoa toivo on kotimaankulutuksen kasvu. Viime vuoden loppupuolella kauppatase jäi 621 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Vaje on monen vuosikymmenen suurin. Poliitikkojen epämääräisiä heittoja tulevat sitten tarkentamaan valtamedian papukaijatoimittajat. Näin ollen, Helsingin Sanomat liputtaa Saksassa Schröderin aikana tehtyjen reformien puolesta.
Hartz IV –ohjelma loi yhden euron tuntipalkan ja alle 400 euron kuukausipalkan työpaikkoja. Vuonna 2003 hyväksytty lainsäädäntö loi epävarmoja työsuhteita ja kokonaisen sukupolven uusköyhälistöä. Toteuttaakseen halvan palkkasektorin yhteiskuntaa punavihreän hallituksen piti ajaa merkittävällä mitalla sosiaalivaltiota alas. Silloinkin uudistukset perusteltiin ”sosiaalivaltion uudistuksena”, joka muka parantaa kasvun reunaehtoja ja takaa uusia työpaikkoja. Silti pitkäaikaistyöttömyys Saksassa kasvoi, vaikka yhden euron työpaikat saivat kokonaistyöttömyyden jonkin verran laskemaan kolmeenmiljoonaan henkilöön.
Suomen kolmen A:n luottoluokitus säilyi toistaiseksi, mutta neljää maata lukuun ottamatta kaikilla muilla mailla laski. Se tarkoittaa, että paineet Suomen vakausrahastolle luvattujen maksujen nostamiselle kasvaa. Standard and Poors’:n edustaja kertoi, että jos kuudesta AAA-takaajasta kaksi putoaa pois, niin silloin jäljelle jääneiden on korotettava takuitaan tai hankittava lisää käteistä vakausvälineelle. Säästöpakettien ja kuntauudistuksen lisäksi vielä yksi hallituksen yhtenäisyyttä koetteleva seikka on koko EU:ta koskeva talous- ja vakaussopimus, joka on tulossa. Säästöjen ja muiden rakenteellisten uudistusten lisäksi on tulossa myös verojen korotuksia.
Riippumatta siitä hajoaako hallitus heti keväällä tai myöhemmin, eliitti tulee kohdistamaan työkansan elintasoon sodanjälkeisen historiamme pahimpia hyökkäyksiä. Se mitä Kreikassa sovelletaan väkipakolla, Suomeen yritetään saada läpi rauhanomaisesti. Elinehtojamme ja lapsiemme tulevaisuutta on puolustettava. Kansan on noustava vastarintaan heti. Pankkien kriisiä ei pitäisi lastata työkansan hartioille. Työväenluokan tulisi kieltäytyä maksamasta siitä penniäkään.
Työväen Mielipide n:o 33
