Useimmat amerikkalaisten sodat on perusteltu demokratian argumentilla. Siinä länsimaailman ”liberalismi” pyrkii väkipakolla ”levittämään” parlamentarismiaan muualle ympäri maailmaa. Demokratialla tarkoitetaan poliittisia järjestelmiä, jotka ovat ns. kansainvälisen yhteisön mieleen. Kansainvälisellä yhteisöllä amerikkalaiset tarkoittavat itseään sekä niiden kanssa tiiviissä taloudellisessa, ja näin ollen myös poliittisessa liitossa olevia. Kapitalismin taloudelliset intressit eivät ole koskaan erillinen asia poliittisista tavoitteista. Useimmiten ”pakkodemokratia” on viety Naton interventioiden avulla, jota seuraa eri maiden monen vuoden miehittäminen, kuten Afganistanissa tai Irakissa.
Joka vastustaa Natoa, vastustaa demokratiaa. Sillä ei ole paljon merkitystä, ovatko vastustajat oman maan kansalaisia vai ei. Näin siis tällä kertaa demokratian kehto, USA, antaa demokratian opetusta ei pommittamalla Jugoslaviaa, Pohjois-Afrikkaa tai Lähi-itää. Tähtäimessä on sisäinen vihollinen, oma työväenluokka ja nuoriso. Sisäinen vihollinen on kansalaisyhteiskunnan ”epäsymmetrinen uhka”, sama vihollinen, jota on hakattu ja kaasutettu Wall Streetin edessä Occupy –liikkeen mielenosoituksissa. Nuorison epädemokraattinen synti tällä kertaa on se, että nämä vastustavat paitsi maailman suurimman pörssin kapitalisteja myös niiden käsikassaraa, Natoa.
Tiiviissä yhteydessä taloudellisen eliitin ja toimenpanovallan kanssa on oikeusvalta. Chicagon käräjät kielsivät Naton vastaiset mielenosoitukset, jotka oli suunniteltu ensi marraskuuksi kaupungissa pidettävässä huippukokouksessa. Alun perin mielenosoittajat suunnittelivat järjestää sodanvastaisen mielenosoituksen toukokuussa, jolloin Chicagossa kokoontuvat G8-maat. Kyseinen mielenosoitus kiellettiin niin ikään. Reutersissa annetussa julkilausumassaan rauhanaktivistit kertoivat, etteivät tuomarin perustelut voi muuta kuin naurattaa vaan. Tuomiovalta vetosi siihen, että mielenosoitukset vaikeuttavat julkista liikennettä.
