Oikeiston ”värisuora” takaa salailun
Mitä enemmän Eurooppa tiivistää päätöksentekorivinsä, sitä enemmän kansantaloudet ja ulkopolitiikka siirtyvät komission valvonnan alle. Suomikin muuttuu samaan suuntaan. Oikeiston ja demareiden johtamana Suomi on alusta asti ollut EU:n federalistisimpia maita. Suurin osa EU:n maista on Naton jäseniä, ja Suomikin on sopeutunut jäseneksi niin, että töpseli seinästä vain puuttuu, kansalaisten kannatus. Viimeisten presidenttivaalien jälkeen ulkopolitiikassa kokoomuksella on ”värisuora” valmiina. Demari Tuomiojalla höystettynä Niinistö, Katainen ja Stubb tulevat tekemään kaikkensa, jotta Suomen suhtautuminen muuttuisi entistä enemmän Naton läheisemmäksi.
Suomi on osallistunut Istanbulissa pidettyyn ”Syyrian ystävien” kokoukseen. Siellä keskusteltiin al Assadin jälkeisen ajan lännen skenaarioista. Lännen intressit Syyriassa on taattava. Kokouksen jälkeen YK ja sen asiamies Annan ovat vaatineet taisteluiden loppua ja ”kansainvälisen yhteisön” interventiota Syyriaan. Maan medioissa on kirjoitettu, että Suomi on valmis lähettämään ”tarkkailijoita” Syyriaan sitten kun odotettu pyyntö YK:n toimesta tulee. Valinta puuttua fyysisesti Syyrian sisällissotaan on lännen poliittinen siirto riippumatta siitä, miten Syyrian virallinen hallitus suhtautuu siihen. Päätös tehdään muualla kuin Suomessa, käytännössä Naton piirissä ja muodollisesti YK:n turvallisuusneuvostossa. Yksi tarkkailijoiden etujoukko norjalaisen kenraalimajuri Robert Moodin johdolla on jo saapunut Damaskokseen. Sen perässä on määrä saapua parisataa tarkkailijaa lisää. Suomen eliitillä on kova hinku lähteä Syyriaan varsinkin nyt kun sitä ei noteerattu viimeksi Libyan operaatioihin. Komentajaksi Syyrian operaatioon media esittää Kenraalimajuri Juha Kilpeä.
Käytännössä Suomi käyttäytyy ikään kuin olisi jo Naton jäsen. Puolustusvaliokunta listaa prioriteettinsa, joiden kärkipäässä on mittavia asekauppoja USA:n kanssa. Valiokunta on hyväksynyt kaikki USA:n kanssa tehdyt sopimukset. Poliittisesta merkityksestä USA:n ja Suomen puolustusministeriöiden lisäksi sopimukset määrittävät hankintoihin liittyviä ehtoja. Tämä tarkoittaa valmistelua solmia suurta ohjuskauppaa. Nyt käy mahdolliseksi jo kauan kaavailtu F/A – 18 Suomen hävittäjistä ammuttavien JASSM –hyökkäysohjusten ostaminen. Ohjusten määrä on 70 kappaletta ja niiden hinta noin 200 miljoonaa euroa. Sen lisäksi Pentagon kauppaa Suomelle 600 kappaletta lyhyen kantaman Stinger –ilmatorjuntaohjuksia. Tähän ostoon menee 240 miljoonaa euroa.
Molemmat hankinnat on kirjattu tämän vuoden budjettiin, josta muuten tehdään miljardiluokan leikkauksia. Poliittisesti on todettava, että Yhdysvalloilla on muitakin vientituotteita kuin ns. länsimielinen ”demokratia”, esim. asekauppa. Suomessa media vaikenee jupakasta hienovaraisesti. Suomessa on jo monta vuotta rakennettu Natoon sopivaa armeijaa, joka on teknisesti ja teknologisesti 100 prosenttisesti riippuvainen Naton tuesta ja Yhdysvaltain aseviennin tarpeista. Ei olisi yllätys jos muutaman vuoden kuluttua Natoon liittyminen perusteltaisiin Suomessa sillä, että kyseessä on yksisuuntainen tie.
.
Pikkuimperialisti Suomi Ruotsin jalanjäljillä
Sotilasyhteistyöstään Naton ja Yhdysvaltain kanssa pienet muodollisesti Natoon kuulumattomat maat palkitaan. Huolimatta siitä, että Suomessa perustuslaki kieltää sen, on harjoitettu asekauppaa sotaakäyvien maiden kanssa. Sellaiseksi voi laskea Turkin, joka on ikuisessa konfliktissa kurdien kanssa ja Israelin, jolle Oulun yliopisto välittää teknologiaa, jota on sovellettu asejärjestelmiin. Äskettäin paljastettu asekauppa Ruotsin ja kovadiktatuuri Saudi-Arabian kanssa vahvistaa vain sääntöä. Molemmissa maissa, Suomessa ja Ruotsissa, eliitti epävirallisesti yrittää perustella asekauppoja samalla tavalla: ”jos emme myy niille aseita, niin naapuri tekee sen”. Ruotsi vetää Suomenkin samaan likaiseen peliin. On eletty aikoja siitä kun Olof Palme esitti imperialismin vastaista kritiikkiä. Nykyään Ruotsi on maailman suurin asevientimaa bkt:seen suhteutettuna. Neljännes Ruotsin aseviennistä menee Saudi-Arabiaan, jonka armeija puuttui mm. Bahreinin kansannousuun tukahduttamalla sen. Tämän lisäksi Ruotsi oli salaisesti päättänyt rakentaa asetehtaan autiomaahan Saudi-Arabiassa. Sotkut eivät tietenkään lopu puolustusministeri Sten Tolgforsin eron jälkeen. Salamyhkäisyys onkin näiden laittomien kauppojen poliittisesti tärkein ominaispiirre.
Helsingin Sanomien mukaan, ”Suomen sotateollisuus ei voi enää toimia oman armeijan ostojen varassa”. Sotateollisuuden liikevaihto Suomessa oli vuonna 2010 n. 1,68 miljardia euroa, josta 680 miljoonaa euroa oli viennin osuus. Paitsi viejämaana Suomi tunnetaan siis myös ostajana. Kyseessä on ostokset Israelista. Parastaikaa Suomi on solmimassa uutta asekauppaa Israelin kanssa. Asekauppa on julistettu salaiseksi. Suomi on hankkimassa israelilaiselta aseyhtiöltä miehittämättömiä lentokoneita. Kaupan hinta on 17 miljoonaa euroa. Suomi on auttanut sionismia kansanmurhassaan tukemalla Israelin aseteollisuutta. Israel on harjoittanut silmitöntä väkivaltaa palestiinalaissiviilejä vastaan vastoin länsimaiden mielestä ”pyhiä” YK:n päätöslauselmia. Nyt tulisi vaatia kaiken asekaupan kieltämistä Israelin kanssa. Suomen eliitti on osittain syypää palestiinalaisten kansanmurhaan. Ihmisoikeusjärjestö ICAHD Finland’n laatimaa vetoomusta asekaupan kieltämisestä on vuonna 2010 allekirjoittanut myös nykyinen Suomen ulkoministeri. Mitä Tuomioja tuuminee tänä päivänä asiasta?
.
Dimitris Mizaras
