Onko äärioikeisto yhtä vahvaa kuin näyttää olevan?
Viikon sisällä oli vaalit kahdessa Euroopan vakaimmista maista. Kummassakaan maassa ei voi enää olla huomaamatta ilmiötä, joka on askarruttanut vallankumouksellisia vasemmistolaisia viime vuosien aikana. Äärioikeisto, oli se sitten pukeutunut fasistinatsismin tai radikaalipopulismin asuun, silittää vaatteensa rypyistä päästääkseen istumaan ministeriöiden kunniaistuimilla.
Norjassa konservatiivien puheenjohtaja Erna Solbergista tulee pääministeri. Oikeistolla ei ole ehdotonta enemmistöä eduskunnassa, sillä puolue ei ole edes eniten ääniä saanut. Demareista tuli ykköspuolue saatuaan 30,8 prosenttia äänistä. Neljä oikeistopuoluetta saa muodostaa keskusta-oikeiston kanssa koalition, joka voi saada luottamuslauseen parlamentissa. Rasistinen äärioikeistolainen edistyspuolue aloitti hallitusneuvottelut pitkä lista vaatimuksia kädessään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun äärioikeistolainen populistipuolue päästetään hallitukseen Pohjoismaissa. Edistyspuolueen puheenjohtaja Siv Jensen on taloustieteilijä, ja hänen tähtäimessään on talousministeriö. Muut pienemmät keskustaoikeistolaispuolueet haluaisivat hallitukseen mutta eivät samanaikaisesti edistyspuolueen kanssa.
Itävallassa vaalien häviäjät, oikeisto ja demarit, pystyvät muodostamaan uudelleen ns. suuren koalition hallituksen. Yhteensä kyseiset puolueet menettivät yhdeksän paikkaa 183 jäsenen parlamentista. Kaksi pienempää puoluetta ei ylittänyt äänikynnystä ja jäivät siksi ulos uudesta eduskunnasta. Sosialidemokraatit (SPÖ) saivat vaivoin 26,8 ja konservatiivit (ÖVP) 24 prosenttia äänistä. Tulos on molemmille huonoin moneen vuosikymmeneen. Äärioikeistolainen Vapauspuolue (FPÖ) nosti kannatustaan yli kolmella prosentilla. Äänestysvilkkaus on ollut huonoin toisen maailmansodan jälkeen. Heiderin FPÖ sai 21, 4 prosenttia. FPÖ:n puolueesta lähtenyt pieni ryhmä BZÖ (Liittymä Itävallan tulevaisuuden hyväksi) sai vähemmän kuin neljä prosenttia ja jäi pois paikkojen jaosta parlamentissa.
Näin ollen Breivikin Norjassa edistyspuolue pääsee hallitukseen, vaikka sen voimat hupenivatkin vaaleissa. Itävallassa puolestaan äärioikeisto jää hallituksen ulkopuolelle, vaikka se on haravoinut siellä melkoisesti ääniä. Norjassa porvaristo tarvitsee äärioikeistoa pystyäkseen heittämään demarit oppositioon, vaikka demarit saivat yli 30 prosenttia. Edistyspuolue on tähän asti hionut ohjelmansa monta kertaa, jotta se näyttäytyisi salonkikelpoisena ja ”vakavasti otettavana” hallituskumppanina. Vastaavia yrityksiä äärioikeiston kulmien oikaisemiseksi on tapahtumassa kaikkialla, myös Suomessa.
Perspektiivit
Luokkataistelu ei kuitenkaan ole laskuoppia. Sen vuoksi voimme tehdä poliittisia johtopäätöksiä tilanteesta. Ensinnäkin sosialidemokratian kyvyttömyys hallita näyttää ilmeiseltä. Kyvyttömyys piilee siinä, etteivät demarit enää pysty isännöimään syvässä kriisissä olevaa kapitalismia. Tämä ilmenee myös kyvyttömyytenä taata tasapainoa käyttämällä työläisaristokratiaa rikkurina tai pettämällä luokkaa neuvotteluissaan työnantajien kanssa. Myös poliittisella tasolla demarit osoittautuvat riittämättömiksi ylläpitämään tähän asti vallitsevaa tasapainoa. Siitä on kauan, kun viimeksi elimme mehevien kakkujen jakoaikaa. Nyt ei eletä edes leikkauksien, vaan totaalileikkauksien aikaa.
Toinen opetus on toteamus, että tässä kriisissä kapitalismia on mahdotonta pyörittää, eivätkä edes liberaalit tai konservatiivit pysty siihen. Sen vuoksi viimeksi mainitut siirtyvät monta pykälää oikealle. Kreikassa konservatiivipuolueen oikeistosiipeä on mahdotonta erottaa natseista retoriikan tai edes tekojen osalta. Samalla kun oikeiston oikea siipi saa äärioikeistolaisia piirteitä, kapitalistit alkavat kannattaa yhä avoimemmin natsi- ja fasistikuvioita. Suomessa kokoomuksen nuorisojärjestö marssii halla-aholaisistakin ohi oikealta.
Euroopassa äärioikeisto ei ole homogeeninen. Sen lisäksi monet sen suuntauksista vaihtavat usein muotoa pyrkimyksessään hämmentää kansaa. Vuonna 1999 muut Euroopan maat boikotoivat Itävaltaa koska FPÖ oli päässyt hallitukseen. Norjassa ja Suomessa äärioikeisto viilaa karkeita kohtiaan hallituskelpoisuutensa varmentamiseksi. Työväenluokkaa halutaan hämmentää ennen kuin äärioikeisto toden teolla hyökkää sitä vastaan aseenaan se, mitä he itse kutsuvat totaali-iskuksi. Siksi tänään tarvitsemme laajaa antifasistista rintamaa. Tämän taistelun kehittyessä voimme rakentaa vallankumouksellista poolia ja puoluetta, joka muuttaa koko yhteiskunnan ja maailman perin pohjin. Tämä on neljäs opetus. Joka tapauksessa yhtään ristiriitaa ei ratkaista kabineteissa vaan vastaukset tähän tulevat kadulta. Tällä logiikalla kaikki on toistaiseksi ratkaisematta. Pessimistit väittävät, että yhteiskunnan äärioikeistolaistumiselle ei voi mitään, natsit tulevat olemaan lopullinen voittaja. Me sanomme että hävitty taistelu on takuulla se, jota ei uskalleta käydä. Kuitenkin käytäntö osoittaa, että pikemmin natsit pelkäävät massoja kuin päinvastoin.
Dimitris Mizaras
