[Kirjoitus on Suomea koskeva osa asiakirjasta, jonka on hyväksynyt Marxilaisen Työväenliiton VI. järjestökokous 15.-17.11.2013. Asiakirjan alkuosa käsittelee kapitalismin tilaa maailmanlaajuisesti]
.
1. POLITIIKKA – HALLITUKSEN VAKAUS
Eduskuntavaalien jälkeen kaksi ja puoli vuotta sitten hallituksen aikaansaaminen oli saavutus muutenkin kuin historiallisen kokoonpanonsa vuoksi. Sopiminen kesti noin sata päivää, ja hallitusohjelma oli vesitettyjen kohtien kompromissisarjan tulos. Talousnäkymät silloin näyttivät hieman paremmalta nykyisiin verrattuna. Kokoonpanolla taattiin vakautta ja jatkoa konsensuksella, joka ei muistuta mitään vanhojen vuosien kokemuksista. Täysin erilaisten kansallisten ja kansainvälisten olosuhteiden vallitessa myös suomalainen kapitalismi tarvitsee radikaalia yhteiskunnallista muutosta muillakin osa-alueilla kuin työelämää koskevissa. Muutokset pitävät sisällään rajuja hyökkäyksiä kansan elintasoon ja hyvinvointiin, ja siihen tarvitaan vahvaa hallitusta. Tämän hallituksen osapuolet käytännössä ovat sopineet vain yhdestä asiasta, välttää kaikkea sitä, mistä ollaan eri mieltä keskenään. Hallituksen päätöksenteon halvaantuminen on luonnollisesti vaikuttanut hallituksen epäsuosioon.
Viime syksyllä pääministeri ja valtionvarainministeri yrittivät saada muita uskomaan, että elämme yli varojemme, mikä on pääsyy maan yhä nopeammin kasvavalle velkaantumiselle. Tämä Kataisen ja Urpilaisen veto tapahtui osittain muiden kumppaneiden ohi käyttäen hyväksi eri asiantuntijoilta ja konsulteilta saatuja tietoja. Ensimmäinen tavoite oli pääoman (EK)vaatimuksen tyydyttäminen työn pitkäaikaisesta sitomisesta nollakorotuksiin. Muita muualla tehtyjä päätöksiä hallitus ei ole kyennyt toteuttamaan työväenluokalta saadusta palkkasponsoroinnista huolimatta. Ammattijärjestöjen käsissä on myös rakennepäätökset eläkeiän nostosta ja eläkkeiden tasosta. Sai tämä hallitus istua vallassa kautensa loppuun asti tai ei, nyt petataan seuraavan hallituksen kokoonpanoa. SDP:n ja Kokoomuksen kannatukset ovat romahtaneet. Keskustasta on tullut vahvin puolue ja perussuomalaiset kuntoutuvat hallituskumppaniksi. Demarien ja kokoomuslaisten yhteistyö hallituksessa on myös kilpa siitä, kumman suosio säilyy toista paremmin seuraavissa vaaleissa. Marraskuun loppuun mennessä rakenneuudistusten on tarkoitus näyttää hampaansa. Jollei niitä vesitetä riittävästi, on vaarana, että Vasemmistoliitto jättää hallitukselle hyvästit.
Luonnehtiessamme kapitalismin kriisiä systeemi tai rakennekriisiksi tarkoitamme sitä, että kriisistä poispääsemiseksi täytyy muuttaa tuotantotavan rakenteet. “Eroon kriisistä” voi siis tarkoittaa yksinkertaisesti vain “eroon kapitalismista”. Puhuessaan rakenteellisista uudistuksista pääomapiirit, porvarit, demarit ja reformistinen vasemmisto tarkoittavat pysyviä muutoksia työnjaossa ja laadussa sillä tavalla, että kapitalismi pystyy selviytymään ja näin jatkamaan riistoaan. Työntarjontaa halutaan nostaa estämällä ihmisiä pääsemästä eläkkeelle vaikka työttömyysaste koskettelee hälytysrajoja. Työtarjonnan nostaminen ei tarkoita lisää työpaikkoja, vaan työolojen sellaista heikentämistä, että samalla kustannuksella pääoma pystyisi työllistämään kolme työläistä yhden sijasta. Eläkeratkaisun lisäksi työtarjonnan lisäämistä edesauttavat kotihoidontuen tai opintotuen ja jopa lapsilisien tason alentaminen ja niiden lopettaminen kokonaan. Kapitalismin systeemikriisi taasen tarkoittaa, että pääoma ei pysty enää ammentamaan voittoja työstä reaalitaloudessa. Näin ollen edes ilmainen työ ei voi pelastaa kapitalismia tästä kriisistä.
Tällä hetkellä Suomessa on näkyvissä samanlaiset poliittiset trendit kuin muuallakin Euroopassa. Kaikki kapitalismin nimeen “vannovat” voimat menettävät auktoriteettinsa ennen kuin siitä tulee vihattu. Vaikeus saada koolle toimiva hallitus ei ollut aikamme poikkeus, vaan se tulee yleistymään lähitulevaisuudessa. Mikäli onnistutaan sopimaan tietyn hallitusohjelman pohjalta, sen jälkeen hallitus parhaassa tapauksessa ei pysty toteuttamaan sitä ja pahimmassa ei ole toimintakykyinen reagoimaan todella nopeisiin tilanteen käänteisiin ja haasteisiin. Epäluottamus porvarilliseen yhteiskuntaan on epäluottamusta siihen, että tämä järjestelmä pystyisi takaamaan elämän jatkumisen tässä maassa ja koko planeetallamme. Näin ollen epäluottamus koskee paitsi poliitikkoja, puolueita ja eduskuntaa myös yhteiskunnan kaikkia muitakin instituutioita kuten viranomaisia, medioita tai ay-liikkeen korporatiivisia rakenteita. Trendi siirtää polarisaation eri puolueiden välisestä asettelusta kansan ja järjestelmän väliseen konfliktiin.
2. Talous
Ennusteet kaikkien yritystoimialojen osalta ovat surkeita. Niin teollisuuden kuin rakentamisen ja palvelualojenkin myynti pysyy ennallaan. Heikon kysynnän ennustetaan pysyvän sellaisenaan. Suhdanteiden salkoluvut ovat reilusti pakkasen puolella. Tuotanto-odotukset eivät kasva edes ensi vuoden aikana. Samalla kun poliittisesti yritetään kasvattaa työn tarjontaa, työpaikkojen ja henkilöstön määrä vähenevät entisestään jatkuvasti. EU:ssa ollaan pessimistisimpiä Suomen talouskehityksen suhteen. Nollatason palkankorotukset perusteltiin kansantalouden kilpailukyvyn parantamisella. EU ei näe, että sillä olisi mitään merkitystä. Euroopan komission arvion mukaan Suomen BKT kutistuu tänä vuonna 0,6 prosenttia. Lama yhdessä inflaation hidastumisen kanssa ruokkivat deflaatiota.
Hinnankorotukset pysähtyvät ja pian saattavat alkaa laskea, mutta ruuan hinta nousee suhteellisen rajusti. Lama tarkoittaa myös sitä, että Suomen velka kasvaa yli Maastrichtin sopimuksen 60 prosentin rajan. Suomen talous on käännekohdassa tilanteessa, jossa ei voi vaikuttaa valuuttansa arvoon eikä korkonsa tasoon. Suomi otti käyttöönsä ensimmäisiä toimenpiteitä kansantalouden elvyttämiseksi heti nykyisen kriisin alussa. Tiehankkeilla, veronalennuksilla ja rakentamalla yritettiin estää työttömyyden räjähtämistä käsiin. Nyt viisi vuotta myöhemmin ainoa, mikä on kasvanut, on velka. Kun tämä on loppulama eikä laman loppu, näköalat laman lopusta ovat mitättömät kansainvälisestikin. Sen vuoksi elvytysaikeista on lopullisesti luovuttu. Tämä – yhdessä häämöttävän deflaation kanssa – on kurjistanut kotimarkkinat.
Vaikeassa tilanteessa on myös palveluala, jonka pitäisi toimia pelastusrenkaana muille. Yritysten lisäksi myös kunnat irtisanovat väkeä kovalla kädellä mm. niin että määräaikaiset työsuhteet jäävät ilman jatkoaikaa. Vaikeasti työllistettävien määrä on kaksinkertaistunut ja on nyt 160 000 henkeä, mikä on yli puolet kaikista työttömistä. Kokonaisuudessaan työttömiä on melkein 300 tuhatta (yli 8 %), mikä on viidennes enemmän viime vuoteen verrattuna. Kriisin syyt ovat yhteiskunnallisen järjestelmän vioissa.
Kriisiin johtaneet viat eivät ole päällysrakenteessa, tavaroiden ja palveluiden vaihdossa tai siinä käytettävissä olevassa yleisvastikkeessa, siis rahassa ja niiden asemassa toimivissa valuutoissa. Tämä huolimatta siitä, että myös päällysrakenteissa on jopa oman järjestelmän lainalaisuuksia raiskattu. Vikoja ei siis voi oikaista korjaamalla epäkohtia päällysrakenteissa, ei devalvoimalla euroa, kuten Wahlroos vaatii, tai antamalla sen kellua, kuten professori Kanniainen saarnaa. Tuloksia myöskään ei synny jos menettelee, kuten jotkut vasemmistoreformistit haluaisivat, ohittamalla siis rahan kokonaan ja siirtymällä aikapankkijärjestelmään. Ainoastaan ottamalla haltuun kaikki tuotantovälineet ja pankit ja suunnittelemalla demokraattisesti talouden tarpeiden mukaan, voi rakentaa perustaa kriisistä eroon pääsemiseksi.
2.1. LUOTTOLUOKITUS
Finanssitahot pitävät Suomen pankkeja heikompana kuin miltä ne näyttävät. Ylitsepääsemättömistä kansantaloutensa ongelmista huolimatta Suomi on edelleen yksi harvoja Euroopan maita, jonka luottoluokitus ainakin toistaiseksi pysyy AAA-tasolla. Moody’s pitää kuitenkin suomalaispankkien näkymät negatiivisina. Luottoluokittajan mukaan kyseiset näkymät ovat olleet kriisin alkumetreistä vuodesta 2009 lähtien negatiivisia. Moody’s näkee vielä näkymien heikkenevän entisestään. Sekä OP-Pohjolalla että Nordealla on kannattavuuspaineita. Kaikkien pankkien ongelmaluottojen määrät kasvavat. Muidenkin luottoluokittajien mielestä syksyn hallituksen rakenneuudistuspäätökset vaikuttavat psykologisesti siihen, että AAA luokitus jatkuu toistaiseksi. Standard & Poor’s luokittaja painottaa, että päätökset tulisi myös saada toteutettua.
2.2. VELKAANTUMINEN
Valtion lainanotto kasvaa tänäkin vuonna 141 miljoonalla eurolla; valtion tulot kasvavat 48 miljoonalla eurolla. Kokonaisuudessaan nettolainaa tänä vuonna otetaan 9,2 miljardia euroa lisää. Lama ja kokonaistuotannon lasku jo kahtena peräkkäisenä vuotena kasvattaa valtion alijäämää entisestään. Valtion lisäksi kunnat ovat alijäämäisiä. Sosiaaliturvarahastot ovat melko tasapainoisia ja eläkesektori ylijäämäinen. Valtion velka on pikavauhtia pian saavuttamassa 100 miljardin euron rajan. Velanoton tarpeen kasvu johtuu osittain valtion verotulojen romahtamisesta. Vuoden toisen lisäbudjetin selostamisessa kerrotaan, että suhdannenäkymien heikentymisen lisäksi se johtuu verokertymän supistumisesta. Eniten verokertymä on heikentynyt arvonlisäverotulojen rajusta laskusta, mikä johtuu kotimaisen kulutuksen ts. ostovoiman alenemisesta.
2.3. KESTÄVYYSVAJE
Alun perin olisi luullut, että päätökset kestävyysvajeen kutistumiseksi ovat arvokkaita, koska niitä synnytti filosofi Pekka Himasen kädenjälki. Filosofi ajattelee enemmän sydämellä kuin ekonomisti, joka osaa käsitellä yksinomaan kuivia tilastoja. Näin yleisesti ottaen, vaikka Himanen olikin pääministerin kaveri, joka sai ilman kilpailuttamista huimat 700 000 euroa kertoakseen meille, mitä podemme. Lopulta Himasen kokoama kansainvälinen porukka työsti pienen pamfletin, jota se kutsui raportiksi. Se jätti kakkien sitä lukeneiden suut auki. Ilman pienintäkään viiteluetteloa ollut teksti oli täynnä hourailua siitä, että hyvinvointi ei ole pahoinvoinnin vastakohta ym. yleistyksiä itsetunnosta, suvaitsevuudesta ja kateudesta. Kun väliraportti suomittiin toteamalla, ettei se ollut hintansa väärti, lopullinen työ oli tietyiltä osin täydennetty. Miksi sovittiin tällaisesta projektista ilman kilpailuttamista ja mihin ne rahat menivät? Koska summa oli vastikkeetonta, on syytä vaatia rahamme takaisin ja heti! Jupakka on niitä piilokorruptiotapauksia, ja se muistuttaa sitä kun Matti Vanhanen antoi rahaa Keskustapuolueen nuorisojärjestölle, joka omalla vuorollaan maksoi takaisin Vanhaselle vaalitukea. Perustuslakivaliokunta totesi Kataisen toimineen oikein, mutta moraalisesti hän ei kuitenkaan voi millään perustella tekoaan. Työryhmälle maksetun palkkion ja kuluerien kanssa projekti maksoi reilusti yli miljoonan.
Todellisuudessa Himasen “tutkimus” on täynnä ideologisia viittauksia. Aineellista kestävyysvajetta, eli sitä, että kapitalismi ei pysty enää ruokkimaan valtaväestöään, yritetään kompensoida henkisellä ylijäämällä, jonka lähde löytyy psykologian alueelta. Oppikaa suhtautumaan nälkäänne paremmin, siinä Himasen sanoma ja syy, miksi Katainen rakastaa häntä. Valtion selonteon on pakko ulottua vuoteen 2030. Tämä aikana, jolloin on vaikea ennustaa kovin moneksi kuukaudeksi eteenpäin ja kaikki tutkimuslaitokset korjaavat ennusteitaan yhtenään. Yhteiskunnan rakenteet muutetaan kuitenkin nyt pysyviksi. Eläkeikäuudistus tähyää siihen, että jopa vuonna 2070 pystyttäisiin maksamaan pieniä eläkkeitä ihmisille sen lyhyen ajan, joka heillä on jäljellä, kun he lopulta eläkkeelle pääsevät. Vaikka kaikki ei heti romahtaisi, kansainvälisten tekijöiden vaikutuksesta talouden taantuma todennäköisesti syvenee vuodesta toiseen. Tämä syö pois veronkorotuksista ja leikkaussäästöistä saadut vaikutukset ja näin ollen budjettivaje syvenee samalla kun paineet lisävelkaantumiseen kasvavat. Etlan mukaan budjettivaje ylittää tänä vuonna vakaussopimuksessa määrätyn kolmen prosentin rajan. Myös velka ylittää Maastrichtin rajan, 60 prosenttia BKT:sta. Etla laskee, että elokuussa esitelty rakennepoliittinen ohjelma ei ehdi vaikuttaa kestävyysvajeeseen tänä eikä ensi vuonnakaan.
2.4. VIENTI
Par’aikaa EU pyrkii solmimaan USA:n ja Kanadan kanssa sopimuksen kaupan vapauttamisesta entisestään. Sopimus saattaa sisältää investointisuojan, mikä antaa ulkomaalaiselle sijoittajalle mahdollisuuden olla noteeraamatta kansallista lainsäädäntöä. Ennenkuulumaton vapaakauppasopimus antaa investoijalle rajattoman vallan riistää työväestöä ja luontoa. Etenkin Kanadan kaivosteollisuuden osalta investointisuoja avaa portit uusille Talvivaaran tapaisille luonnonkatastrofeille. Vastaavaa vallan siirtämistä pääomien käsiin tapahtuu Yhdysvaltojen neuvotteluissa Tyynenmeren valtioiden kanssa. Vapaakauppasopimus minimoi kapitalistien riskit. Mahdollinen katastrofi kaivosteollisuuteen investoimisesta lankeaisi kokonaan valtiolle. Investointisopimuksia ei voi mitätöidä edes, jos esim. Infinito Gold yhtiö rikkoo ympäristölakeja. Muuten Suomen valtio joutuu maksamaan miljarditason korvauksia. Näin syvän ja pitkään kestäneen laman ikeessä vapaakauppasopimus ei edistä Suomen vientiä. Päinvastoin se voi aiheuttaa sellaista tuhoa, josta ei voi nostaa päätä moneen vuoteen.
Tämä oli yksi huonoimpia vientivuosia. Esimerkiksi lokakuussa vienti romahti 11 prosenttia vuodentakaisesta. Sähkölaitteita, koneita ja lääkkeitä vietiin ennätysniukasti Venäjälle, Viroon, Puolaan, Norjaan, Italiaan ja Japaniin. Yleisen kapitalismin kriisin lisäksi syytä löytyy Nokian poismyymisestä. Samanaikaisesti viennin kanssa Suomessa on laskenut myös tuonti, minkä selittää ostovoiman heikkeneminen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana energiantuonti on ollut vientiä suurempi. Kahtena viimeisenä vuotena sen tuonti on ollut 7–8 miljardia vientiä enemmän. Tilanteeseen vaikuttaa myös öljyn hinnan nousu. Kuten muidenkin BRICS-maiden valuutat myös ruplan arvo on laskenut. Tämä verottaa ainakin Nokian renkaiden ja Caverionin (ent. YIT) mutta muidenkin Venäjällä olevien yritysten toimintaa.
3. Työttömyys
Virallisesti Suomessa on 300 000 työtöntä. Nokian muuton lisäksi, myös paperikoneita sammutetaan koko ajan. Paperin vientihinta on tänä vuonna romahtanut. Paperin tuotanto Suomessa vähenee tänä vuonna 3–4 prosenttia viime vuodesta. Eurostat laski, että Suomessa kokonaiset 13,7 prosenttia kotitalouksista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja on se raja, jossa kotitalouden tulot jäävät alle 60 prosenttiin keskimääräisistä tuloista. Investoinnit eivät enää synnytä paljoa yöpaikkoja vaikka nämä kohdistuisivat reaalitalouteen. Google tekee ennätyksellisen 450 miljardin euron sijoituksen Suomeen. Kriisin alussa (2008) koko Euroopassa investoinnit laskivat kolmasosaan aikaisempaan verrattuna. Investointien taso ei sen jälkeen lähtenyt missään vaiheessa nousuun.
Googlen miltei puolen miljardin sijoitus synnyttää n. 120 pysyvää työpaikkaa Haminassa, josta on kadonnut 1400 työpaikka paperiteollisuuden alasajon vuoksi ja jossa työttömyys on yli 12 prosenttia. Telakkateollisuudessa ensi vuoden puoleenväliin mennessä irtisanotaan Raumalta 620 ja Turusta 50 henkeä. Molemmat telakat olivat toimineet vajaakäytöllä aikaisempien irtisanomisten negatiivisten tulosten vuoksi. Outokumpu vaipui tappiolliseksi odotettua nopeammin ja syvemmin. Perspektiivit tälle vuodelle ovat vielä synkempiä. Outokummun tappiot heinäsyyskuussa nousevat 214 miljoonaan euroon.
Suomessa on hiljattain menetetty 50 000 työpaikkaa ja seuraavassa puolessa vuodessa menetetään vielä parikymmentätuhatta lisää. Pitkäaikaistyöttömyys kasvoi vuodessa yli 20 prosenttia. Samanaikaisesti kun työttömät ovat suuressa hädässä, niille tarkoitettu lisäraha jää käyttämättä. Sadan miljoonan summa jää hyödyttämättä koska TE-toimistot ovat tukossa. Massatyöttömyys voi osoittautua kapitalismille kohtalokkaaksi. Tiettyyn pisteeseen työttömyys on kapitalistille siunaus. Ensinnäkin se polkee palkat alas ja työväenluokan kyykkyyn. Sitten on se, mitä kansantaloustiede kutsuu nimellä tasapainotyöttömyys. Kyseessä on alin työttömyyden taso, joka ei aiheuta inflaation kiihtymistä.
4. Sote
Talouden realiteetit pakottavat hallitusta ryhtymään uudistuksiin myös sosiaali- ja terveysjärjestelmän osalta. Hallituksen heikko poliittinen ryhti estää kuitenkin soten teurastamista. Kuten muissakin kysymyksissä luonteenomaisin seikka on se, ettei ole suunnitelmaa, josta kaikki hallituskumppanit voisivat olla samaa mieltä. Esille nousee kysymys sote-uudistuksesta tinkimisestä, kun sitä tai jotain muuta toimenpidettä ei voi toteuttaa. Ennen kaikkea vanhaa järjestelmää ennen muuta ei voi enää taloudellisesti ylläpitää. Suurin oire järjestelmän kykenemättömyydestä toimia on ylipitkät jonot. Terveydenhuollon rahoitus jaetaan valtion, kuntien ja Kelan kautta. Uudistuksen jälkeen rahoitus yhä suuremmissa määrin hoituu suoraan yksityisille tai ulkoistetuille palveluille. Yksi pahimpia vaatimuksia tänä päivänä on, että surkeatasoiselle sosiaaliturvalle vaaditaan vastikkeellisuutta. Tällä tavalla oikeistohallitus valmentaa työttömiä tekemään pääomalle puoli-ilmaista työtä sosiaaliturvansa eteen. Työtätekevä ei ole laiska eikä syypää siihen, että pääoma on vienyt häneltä työpaikan, toimeentulon ja usein kodinkin.
5. Eläkkeet
Paineet eläkeiän nostamiselle kärjistyivät vuonna 2009, jolloin pääministeri Vanhanen sai ilman vastarintaa ammattiliitot hyväksymään eläkeiän nostoon pakollisesti 63 vuoteen ja vapaaehtoisesti 68 vuoteen. Silloin oli annettu pirulle pikkusormi – ja nyt se yrittää viedä koko käden. Perusteluksi eliitti esittää samat aina yksinkertaiset argumentit. Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, ja työikäiset, maksajaksi tarkoitetut polvet eivät kykene maksamaan. Tähän asti säästetyt rahat makaavat eläkeyhtiöissä, kuten Varma ja Ilmarinen, jotka sijoittavat eläkerahaamme keinottelemalla samalla tavalla kuin mikä tahansa finanssipääoma tekee. Reaalitaloudessa (esim. Nokia) tai johdannaisissa (hedge funds) kaikki kohteet ovat nykykapitalismissa epävarmoja. Viimeiset toimivat vielä veroparatiisin maissa. Suomalaiset sosiaaliturvaeläkeyritykset suosivat yrityksiä Caymansaarilla, jossa verovapaus on ehdoton. Yksi toinen argumentti on, että sairaseläkkeellä olevan 300 000 ihmisen määrä laskee keskimääräisesti eläkeikää niin, että työllisyysaste laskee niin ikään. Kun lama aiheuttaa jättitason työttömyyttä, on vastuutonta nostaa eläkeikää – vieläpä valehtelemalla, että se tulee luomaan työpaikkoja. Kun vuorossa on eläkeputkijärjestelmän lopettaminen ja työttömyysturvan karsiminen, jäljelle jää enemmän työttömiä, jotka puilla paljailla lähtevät täydentämään työpaikkoja nälkäpalkalla.
Eläkeiän pysyminen entisellä tasolle oli yksi SDP:n vaalilupauksista, jonka takana se lupasi olla, vaikka tapahtuisi mitä tahansa. Nyt Jutta Urpilainen kestävyysvajeen nimissä aikoo kääntää jälleen kerran takkinsa. Valtiovarainministeri etsi ensin miljardisäästöjä eri ministeriöistä. Kun sieltä ei vastakaikua kuulunut, Urpilainen valmistautuu panemaan niitä lävitse väkisin. Pysyykö hallitus koossa demareiden seuraavaan puoluekokoukseen asti tai säilyykö Urpilaisen asema samana kokouksen jälkeen, se selviää seuraavien parin kuukauden aikana. Samaan aikaan kun eliitti vaatii työväen pysymään yhä vanhempana työnsä ääressä, vapaita työpaikkoja on olemassa yhä vähemmän, varsinkaan yli 50vuotiaille. Tutkimukset osoittavat, että hallitus on tehnyt ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomiskuluja halvemmaksi työnantajille. Työiän pidentäminen ei ratkaise eläkejärjestelmän rahoitusongelmaa, samalla tavalla kuin nollatason palkankorotukset eivät ratkaisseet kilpailukykyongelmaa. Työryhmän johtaja Jukka Pekkarinen toteaa, että tavoiteltuun eläkeikään ei päästä ilman eläkejärjestelmän uusia muutoksia – eläkejärjestelmä koetaan “sopeuttaa” pitempään elinikään.
6. Ay – keskitetty
Muutamia vuosia sitten työnantajat julistivat Tupon kuolleeksi ja vakuuttivat, että se on kuopattu ja haudattu. Sillä tavalla he saivat mahdollisuuden kohdella työläisten vaatimuksia yksitellen. Siten oli helpompi lyödä yksilöitä kuin joukkovoimaa. Ay-pamput huolestuivat silloin koska heidän statuksensa neuvottelijana oli alennettu ja heitä nöyryytetty. Pamput pysyivät hiljaa silloin, kun työnantajat lupasivat olla koskematta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Nyt on aika solmia uusia sopimuksia ja aloittaa kausi, jolloin työläisille ei voi luvata muuta kuin verta, hikeä ja kyyneliä. Tupo otetaan uudestaan käyttöön niin että huudetaan ay-pampuille vetoomuksia, että isänmaa on vaarassa, elleivät työläiset auta. Tavoite on helpommin saavutettavissa keskitetysti.
Korporatistihauvalle heitettiin takaisin Tupon luu ja tämä otti haasteen vastaan auliisti: johto tyytyi työläisten puolesta 20 euron kuukausikorotukseen isänmaan nimessä. Kapitalistinen isänmaa on todella vaarassa, mutta ei pamppujen vaan työläisten teoista. Niin tai näin, tupon kanssa tai ilman pamput eivät pure eivätkä edes hauku. Nyt 1,8 miljoonaa ihmistä on sidottu työnantajan määräämiin työehtoihin kahdeksi vuodeksi. Kun kansalaisten palkka ei nouse, perheiden ostovoima laskee. Tämä vaikuttaa kielteisesti työttömyyden kehitykseen eikä päinvastoin, kuten monet valtamedian hallituksen papukaijat väittävät. Uuden työehtosopimuksen mukaan monet muutkin ehdot huononevat. Esimerkiksi sairaslomalle jääminen on vaikeampaa ja vuokratyön teettäminen helpompaa. Työaikoja pyritään pidentämään yksipuolisesti ja mielivaltaisesti ns. kriisilausekkeen kautta, jonka avulla pystytään muuttamaan työehtoja.
7. Talvivaara
Kaivosteollisuuden “ylpeys” ja suomalaisen tietotaidon näyte on kypsässä konkurssitilassa tuhottuaan ensin luontoa suomalaisessa mittakaavassa suurluokan katastrofissa. Nyt yhtiö vaatii pelastusta, siis älyttömiä rahasummia jatkaakseen saastuttamista tulevaisuudessakin. Yhtiön konkurssipesä jättäisi perinnöksi Stalker-elokuvan kaltaista jälkeä taakseen. Vuodesta 2011 kaivosyhtiö on menettänyt 96 prosenttia arvostaan. Sellaista on aiemmin historiassa tapahtunut vain informaatioteknologialle. Viime kevään osakeannissa kassaan tuli 250 miljoonaa euroa; nyt kirstussa kiiltää vain seinämiensä metalli, ja tuotanto on pysähtynyt. Talvivaaran ihme oli ollut alkusyksyllä velkaa yli puoli miljardia euroa samalla, kun tulos oli reilusti pakkasen puolella. Sen lisäksi pari vuoden kuluttua lankeaa maksuun 230 miljoonan lainaa.
Muuta taakkaa raskauttaa vuotuiset 50 miljoonan euron maksuvelvollisuudet lainojen korkomenoista. Tämä tapahtuu aikana, jolloin kansainvälinen kapitalismin kriisi saa aikaan sen, että nikkelin hinta on parissa vuodessa puolittunut. Ympäristökatastrofin ja puhdistamisen hintaa ei ole vielä laskettu. Talvivaaran suurin omistaja on valtion omistuksessa oleva Solidium. Valtio joutuu käyttämään suuria summia siivoamiseen, mikäli yhtiö lopetetaan. Siellä toimii bioliuotusprosessi, joka jatkaa toimintaansa monta vuotta kaivoksen sulkemisen jälkeen. Jätevesimäärät on nyt jotenkuten varastoitu. Jos kaivos suljetaan, jätevedet joudutaan käsittelemään, koska ennen pitkää ne liukenevat pohjavesiin kokonaisuudessaan.
Samankaltaisia kaivospommeja on kylvetty ympäri Suomea. Suomessa on kymmeniä suljettuja kaivoksia suuren ympäristö- tai konkurssiriskin takia. Kaivosteollisuutta ei voida tehdä kannattavaksi pilaamatta luontoa. Sen vuoksi me vaadimme niiden, jopa tuottavienkin, yhtiöiden sulkemista. Tehokkaan tuotannon kulttuuri estää kaivoksia noudattamasta ympäristölainsäädäntöä, joka on jo sekin hyvin löyhä. Talvivaaran päästöt esimerkiksi ovat moninkertaiset normeihin verrattuina. Sen lisäksi siellä vallitsee kasarmi-ilmapiiri, eikä kukaan pääse lähellekään valvomaan, noudatetaanko siellä normeja vai ei. Talvivaaran pelastaminen valtion toimesta on viesti ylikansallisille kaivosyhtiöille, että Suomessa tuotantoa ei tarvitse arvioida ympäristön vaan ainoastaan talouden näkökulmasta.
8. Kunnat
Valtio ruoskii kuntia ja kunnat omia asukkaitaan. Näin on jatkunut koko 2000luvun ajan. Valtion osuuksia on saksittu samalla kun kunnan tehtäviä on lisätty. Nyt jos aikoo siirtää kapitalismin kriisin aiheuttamia kestävyysvajeita kuntalaisten hartioille, on pakko leikata myös kuntien tehtäviä. Prosessi on nimetty rakennemuutokseksi ja maan kartalle on määritelty rakennemuutoksen alueet. Kymmenille alueille on annettu satoja miljoonia tukea, koska nämä kuuluvat äkillisen muutoksen piiriin. Alueen pinta-ala vaihtelee riippuen siitä, missä päin pääoma päättää sulkea tehtaita ja heittää kadulle kokonaisia kyliä. Konkurssitehtaita on useimmiten ollut paperiteollisuudessa, monet pitivät prosessin Suomen lopullisena deindustralisaation niittinä. Äkillisen rakennemuutoksen alueella asuu miltei puolitoista miljoonaa ihmistä. Alueet menettävät pikku hiljaa statuksensa, tukiraha on käytetty, ihmisille ei saatu korvaavia työpaikkoja ja vajeet jäivät perinnöksi.
Erityisesti syrjäisemmät kunnat ovat kuilun partaalla. Nuoret lähtevät ja verotulot supistuvat samalla kun väestö vanhenee ja palvelujen tarve kasvaa. Sen päälle tulee kapitalismin kriisi ja maan hallituksen miljardisäästövaatimus. Kunnista yli sata korottaa kunnallisveronsa. Kuntia fuusioidaan keskenään ja tehtäviä karsitaan. Ministeri Virkkusen mallin mukaan, lakisääteiset tehtävät muuttuvat pian niin, että siitä löydetään miljardi euroa. Historian kello siirretään viime vuosisadan aikaan siten, että kaikki vuodesta 2002 eteenpäin asetetut velvoitteet poistetaan. Toinen miljardi syntyy kun perkaa vanhoja tehtäviä. Lisää tehokuutta, henkilöstön irtisanomisia, veronkorotuksia ja leikkauksia. Jäljelle jäisi 500 velvoitetta yksinomaan kuntien maksettavaksi. Kuntien kuritus on merkittävä, nimittäin vuosien 2013 ja 2017 välisen ajan valtionosuudet jäävät saamatta. Kunnat menettävät tästä yli 6,5 miljardia euroa.
9. Vakoiluskandaali
Suojelupoliisi on viime keväästä asti tutkinut törkeänä tapauksena ulkoministeriön verkkoihin tunkeutuneita vakoojia. Hyökkäys tapahtui useampien ulkopuolisten iskijöiden taholta. Suomen ulkoministeriön verkot olivat päätyneet vakoilun kohteeksi neljäksi vuodeksi. Vakoiluskandaali alkoi paljastua sen jälkeen kun kansalle tuntematon henkilö antoi vinkin. Alussa murrosta epäiltiin Kiinan tai Venäjän tiedusteluita. Skandaali paljastui sen jälkeen, kun Edward Snowdenin toimesta tuli julkisuuteen Yhdysvaltain NSA-tiedustelun harjoittama laaja sähköpostien vakoilu ja puhelinten salakuuntelu. Kyseisestä jupakasta eivät säästyneet edes suurvaltojen johtajat kuten Merkel, jonka puhelinta urkittiin Berliinistä käsin. Ainakin niin kauan kuin spekuloi daan, että Suomen urkinta voisi johtaa epäilyt Venäjälle tai Kiinan suuntaan, USA pääsee miltei kuin koira veräjästä. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta sai tiedon vakoilusta vasta kolmen kuukauden viiveellä. Puolustusministerin mielestä päätöksen skandaalin salaamisesta teki ulkoministeri Erkki Tuomioja. Ulkoasiainvaliokunta valittelee samanlaista salaamista. Myös muualla joissain maissa (esim. Brasiliassa tai Kreikassa) tullaan auttamaan Yhdysvaltoja sanomalla että hekin omasta puolestaan ovat salakuunnelleet USA:n mutta myös muiden suurlähetystöjen puheluita. Skandaalitiedon lähdettä ei ole kerrottu julkisuuteen, joku tuntematon. Ohjelma, jota alussa epäiltiin vakoilusta, oli Red October eli Punainen lokakuu.
10. Nato – arktinen ulottuvuus
Vähän aikaa sitten tänä syksynä on pidetty Naton ilmavoimien Arctic Challenge harjoitus. Mittavassa harjoituksessa Naton hävittäjät lensivät Pohjois-Suomen ilmatilassa. Aikaisemmin kesällä Suomen välityksellä Putin auttoi Obamaa selviytymään pattitilanteesta, johon hän oli joutunut luvattuaan hyökäämään Syyriaa vastaan, mikäli siellä isketään kemiallisilla aseilla. Maamme hallinto tekee Yhdysvaltojen kanssa sopimuksia, joiden sisällöt jäävät arvoitukseksi kuten Tukholmassa tehdyssä ns. “Obama sopimuksessa” syyskuussa. Nykyään Suomi toimii yhä enemmän Naton vipuna Venäjän suuntaan. Suomi on ollut mukana muissakin Naton harjoituksissa, vierailuja sekä yhteistoimintaa on jatkettu tauotta.
Näin ollen, Suomen suhde Natoon tiivistyy entisestään. Yksi toinen sellainen harjoitus on ollut Steadfast Jazz 2013 Puolassa 2.–6.11.2013. Harjoituksen tavoite oli testata Naton nopean toiminnan joukkojen valmius-, kontrolli- ja komentojärjestelmiä. 6000 sotilasta näytti olevansa valmiina vastaamaan idän uhkaan. Venäjän asemassa esiintyi Suomi ja osittain Ruotsi, ja uhan kohteena toimivat Puola ja Baltian maat, joita Nato auttoi. Myös Naton kanssa kumppanuussuhteessa oleva Suomi osallistui harjoituksiin innolla. Suomi on amerikkalaistunut parissa kymmenessä vuodessa uskomattoman paljon. Toteamus ei koske ainoastaan talousrakenteita, yksityistämisiä, uusliberalismia tms. yhteiskunnan muillakin osa-alueilla.
Suomi matkii ystäväänsä Atlantin toiselta puolelta. Poliisin harjoittamat tutkimukset, salamyhkäisyys ja salakuuntelu lain luvalla ovat sitä lajia. Poliitikkojen harjoittamat käytännöt menevät samaa polkua eteenpäin. Skandaalit, salaiset rahoitukset ja korruptio ovat piirteitä, jotka ovat tulleet jäädäkseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Lehdistön pinnallisuus, valtamedioiden valehtelu ja asioiden väärentämiset, kansan mielialoja harhaanjohtavat ”mielipiteet” eivät ole viimeisiä seikkoja, jotka todistavat suomalaisen elämäntavan amerikkalaistumista. Nyt harjoitellaan – tosiaan alkuvaiheessa ollaan vielä harjoittelun tasolla – myös kiduttamista.
Armeijan sotaharjoituksissa miehiä on nöyryytetty kuulustelemalla heitä suihkuhuoneessa “housut kintussa”. Pakaroita pistettiin neuloilla ja piiskattiin kumihanskalla. Harjoitukset pidettiin kesällä 2013 Suomenlahdella. Kaksi sotilasta valitti ihmisarvonsa alentamisesta ja näin harjoituskuulusteluista kaksi tapausta päättyi käräjille. Harjoitustilanteessa viisi terroristeina esiintynyttä sotilasta oli otettu kiinni ja viety kumiveneellä kuulusteltavaksi alukselle. Kolmen rooli oli vaieta täysin, yhden rooli oli kertoa koko kaappausstrategia ja kolmannen oli tulla pakotetuksi puhumaan. Toista heistä kuulusteltiin vessassa. Toiselle kokeiltiin veden suihkuttamista kasvoille. Kädet olivat raudoissa selän takana, ylävartalo paljaana ja mies polvillaan. Yksi kiduttajakersantti kertoo, että nenänielutuubin työntäminen pakaroiden väliin oli improvisoitua.
Venäjä nähdään vihollisena monesta syystä. Ensinnäkin kaikki odottivat, että NL:n luhistumisen jälkeen maa olisi jaettu moneen osaan niin kuin Jimmy Carterin neuvonantaja Brzezinski oli ennustanut. Pääasiallisesti USA mutta myös muut suurvallat saisivat näin hegemoniansa usean Venäjän alueelle. Nyt kun kapitalismi on itse hajoamispisteessä, ja niin alueellisten kuin laajempienkin konfliktien riskit kasvavat, se harjoittelee sotaa. Toinen syy on Venäjän hegemoninen rooli kauempana esim. Syyriassa ja taloudellinen merkitys etenkin öljyviennin kautta Kaukoidässä ja Kiinassa. Kolmas syy on orastavat konfliktiriskit pohjoisnavan alueella. Kapitalismi jatkuvalla ja suunnittelemattomalla kasvullaan on tuhonnut aika pitkälle ympäristön, ylipäätään luonnon ja kohta koko planeettamme. Kapitalismi ei voi elää ilman jatkuvaa ja anarkistista kasvua. Se tekee kaikesta bisnestä, jopa omasta tuhostaan. Näin on kaupattu päästöjä ja puhuttu vihreistä bisneksistä. Nykyään kilpaillaan raaka-aineista, jotka löytyvät jäämeren pohjalta. Venäjä on jo lähettänyt tutkimussukellusveneen meren pohjaan ja vastaavanlaisiin tutkimuksiin ovat ryhtyneet muutkin.
Arktisella alueella on suuri taloudellinen mutta myös sotilaallinen merkitys. Sen jälkeen kun jää on sulanut, alueen geopoliittinen kartta muuttuu toisenlaiseksi. Paitsi se, että se
on täynnä monenlaisia rikkauksia, se on myös merkittävä kulkuväylä. Pohjoiselta Tyyneltämereltä ei tarvitse enää kuljettaa tavaroita Suezin kautta, vaan ulottuvuus Atlanttiin helpottuu. Pääsy alueelle on vain Venäjällä, Norjalla, Tanskalla, Yhdysvalloilla ja Kanadalla. Tutkimusten lisäksi maat alkavat jo ryhmittyä tulevien “juoksuhautojensa” pitkin. Poliittinen agenda kuumenee. Suomessa on puhuttu arktisesta ulottuvuudesta jo vuosikausia. Vuonna 2012 Greenpeace järjesti mielenosoituksen Alaskan vesillä tutkimusmatkalla ollutta Arctia Shipping laivaa vastaan. Protesti johti myöhemmin ministerin eroon. Suomen valtion omistama osakeyhtiö Arctia Shipping on vuokrannut kaksi suomalaista jäänmurtajaa Shellille. Öljytutkimuksiin jääpeiton alla piilee suuronnettomuusriski. Kun Suomi vuokraa esim. Shellille jäänmurtajan sitä varten, sitten vastuu onnettomuudesta koskee myös Suomea. Erityisesti kahden suurvallan, USA:n ja Venäjän välisessä antagonismissa Suomen rooli niin Naton kumppanina ja USA:n ystävänä kuin Venäjän naapurinakin korostuu.
Vaikuttamispyrkimyksillään Suomi leikkii suurvaltaa ja astuu samaan ansaan, jota maan eliitti yrittää virittää muille. Erityisesti tämän kaltaisten kriisien aikana vastakkainasettelut saattavat kehittyä oikein nopeassa tahdissa. Silloin Suomi joutuu vastapooleista jommankumman puolelle, halusi se sitä tai ei, sillä se on jo sekaantunut likaiseen peliin. Käytyään Norjassa eduskunnan puhemies Heinäluoma oli kateellinen norjalaisille, koska nämä (näiden kapitalistit) investoivat miljardeja Jäämeren energiaprojekteihin, kaasukenttiin, terminaaleihin, satamiin, teihin ja muuhun infrastruktuuriin. Heinäluoma on niin tosissaan, että vaatii arktisen alueen ministeriön perustamista.
11. Puolueet – äärioikeisto
Kriisi ja mahdottomuus ratkaista sitä ilmenevät yleisenä epäluottamuksena kaikkia hallitsijoita kohtaan. Kun oikeisto ja ns. vasemmisto on tämän kiukun ja jopa vihan kohteena, tilanne kärjistyy polarisaationa monella muullakin tasolla. Ensinnäkin keskustapuolue vahvistuu ilman että sen tarvitsee tehdä mitään. Riittää se, että johtaja on vaihtunut, nyt on eri kasvot. Vallitsevaa tilannetta vastustavien äänistä maltillisimmat menevät aina keskikentän puolueelle, joka sattuu kulloinkin olemaan oppositiossa. Tämä on ainoa syy, miksi porvaristo pitää aina yhden suurpuolueista reservissä eli oppositiossa odottamaan omaa vuoroaan. Yhä enemmän kärjistymässä olevan poliittisen tilanteen ristiriidat heijastuvat puolueiden sisälle ja aiheuttavat ns. “mykkiä” polarisaatiokuvioita niin hallituspuolueissa kuin oppositiossa oleviin Perussuomalaisiinkin. Näin syntyy äärioikeisto (Muutos 2011) äärioikeiston riveistä ja sitäkin oikeistolaisempi siipi Kokoomuksen nuorisojärjestössä.
Perussuomalaiset on edellisten vaalien ainoa voittaja. Soini jättäytyi ovelasti ulos kaikista hallitusratkaisuista, ja nyt hän korjaa hedelmän. Puolitoista vuotta sitten käytyjen edellisten hallitusneuvottelujen ja tämän päivän välillä on tapahtunut suuriakin muutoksia. Ensinnäkin nykyään perussuomalaiset suvaitsevat EU:ta enemmän kuin silloin, jolloin he halusivat näyttää vastustavansa sitä. Nyt kun keskustaa lukuunottamatta kaikki muut puolueet on lyöty ilman taisteluakin, Perussuomalaiset kunnostautuu hallituspuoluekelpoiseksi. Propagandassaan koskien Kreikalle annettujen lainojen vakuuksien yksityiskohtien salaamista Perussuomalaiset saattaa välillä haukkua Urpilaista ja jopa ehdottaa, että hän tekisi tarpeelliset johtopäätökset. Se tarkoittaa, että valtiovarainministerin tulisi ehkä erota, kas, siksi että hänellä oli huono muisti kyseiseen asiaan liittyen. Nyt kun äärioikeisto on nousussa koko Euroopassa, Ranskan Marine Le Pen ja Hollannin Geert Wilders aikovat liittoutua yhdessä muidenkin EU-kriittisten voimien kanssa kaataakseen EU-projektia. Timo Soini ja Perussuomalaiset eivät halua mukaan tällaiseen EU:ta hajottavaan liittoon. Soini on aikaisemmin ilmaissut sympatioitaan sekä Ranskan Kansalliseen rintamaan että Britannian Itsenäisyyspuolueen suhteen ja jopa osallistunut ranskalaisten fasistien mielenosoituksiin kantaen heidän tunnuksiaan. Silloin Soini ei ollut menossa hallitukseen hoitamaan Suomen hallitsevan luokan asioita – vaan nytpä hän on. Nyt Soini haluaa pitää välimatkaa niihin, joiden kanssa suomalainen porvaristo ei ainakaan vielä halua olla paljon tekemisissä. Soini on nimenomaisesti esittänyt toivomuksensa osallistua hallitukseen, jossa olisi kolme suurta mukana ja vain Kokoomus sen ulkopuolella.
Ei ole siis ihme jos pitkin syksyä on riittänyt tietyn porukan provokaatioita Perussuomalaisten sisältä. Ensinnäkin on Suomen Sisun ja Hommafoorumin porukat, jotka ovat muuten myös ennen pitäneet kovaa ääntä taantumuksellisilla fasistisilla kirjoituksillaan. Sitten on vapaassa maastossa kulkevat Muutos 2011 liikkeen kylkiäiset. Äärioikeistolaisryhmät emopuolueen sisällä menevät limittäinkin, selviä rajoja ei ole. Sitten kun puheet ja muut provokaatiot loppuvat, porukat poistuvat paikalta näyttävästi käsi jäykkänä ja etuviistoon ojennettuna niin kuin se olisi kipsissä. Kaikkien niiden perässä hiihtää Kokoomuksen nuorisojärjestö, joka vimmatusti yrittää ohittaa muita äärioikeistolaisia oikealta. Näillä kaikilla voi olla eroavaisuuksia ideologioissaan, vaatemuodissaan, ja rotuopitkin voivat olla erilaisia, mutta rotuoppeja ne ovat silti. Libertaristeja tai tiukan talousregulaation kannattajia niitä yhdistää vain yksi asia: miten voi saada työväenluokan tekemään riistäjilleen töitä ilmaiseksi. Nimittäin se on mitä kapitalismi nyt tarvitsee. Nyt EU:n vastustaja Halla-aho on valittu Euroopan neuvostoon ja James Hirvisaari erotettu Perussuomalaisista. Jälkimmäinen jäi sitten yksin edustamaan alun perin Halla-ahon puolustukseksi, ja Hommafoorumin perustamana, Muutos 2011 puoluetta eduskunnassa. Nyt äärioikeiston äärioikeistolainen laita on edustettuna eduskunnassa, vaikka kansa ei sitä ole edes valinnut.
Kun porvarillinen parlamentarismi viettää viimeisiä tuskanhetkiään, ja kaikki sen edustajat konservatiivit, liberaalit ja molemmat reformismin perimää kantavat aatesuuntaukset jäävät Arkadianmäen raunioiden alle, äärioikeistolaiset suuntaukset tai ehkä vain yksi niistä tulee vaarallisesti vahvistumaan. Sitä ei voi vastustaa puolustamalla sitä, mikä on jo tekemässä kuolemaa. Mikä on kuollut pitää jättää historian kirjojen sivuille ja sen raunioiden päälle tulisi rakentaa uutta, yleisinhimillistä luokatonta yhteiskuntaa, jonka ensiaskel on sosialismi. Massojen liike tulee murskaamaan fasistit, natsit ja kaiken äärioikeistolaisen. Tämä on liian vakava tehtävä, jotta voisi vaatia porvarillista demokratiaa sitä hoitamaan. Tämä silti vaikka itse demokratiakin on vaarassa jäädä äärioikeistolaisten telaketjujen alle.
12. Vasemmisto
Kun Jutta Urpilainen valittiin SDP:n jatkopestille 2012 keväällä, häntä saatettiin laululla: ”Pelotta aina päin Kokoomusta käy kulku nuorten armeijan”. Sitten tuli vaalit ja hallitusneuvottelut häviäjien kesken. Neuvottelut olivat kovat ja ensimmäisen kierroksen epäonnistuttua, sekä demarit että Vasemmistoliitto marssivat ulos häntä koipien välissä. Sitten löytyy kompromissi, SDP oli tyytyväinen, kun jotkut sen vaatimuksista oli kirjattu hallitusohjelmaan, ja Vasemmistoliitto kukkoili siitä, että oli saanut sadan euron “arvokorotuksen” peruspäivärahaan. Myöhemmin demarit ja kokoomuslaiset lähentelivät toisiaan. Lopulta kävi niin, että Katainen oli tyytyväinen siitä, että Urpilainen joutui tekemään enemmän likaista työtä, ja itse vain katsoi vierestä, että kaikki sujuu hyvin. Viime kesäkokouksessa Urpilainen alkoi käyttää oikeiston retoriikkaa, ja puhui siis enää vain kriisitietoisuudesta. Edustajia ei viihdyttänyt laulut vaan lavakoomikko. Parin kuukauden kuluttua demarit olivat löytäneet julkisen sektorin talouksista kestävyysvajeen.
Talouskasvun aikana koalitiohallitukset voivat tehdä helpommin kompromisseja ja saavuttaa omia tavoitteita lävitse. Silloin on enemmän jaettavaa. Kriisin aikana koalitiosta ei sen pahemmin hyödy oikeisto kuin vasemmistokaan. Kriisin aikana koalitiosta ei sen pahemmin löydy oikeistoa kuin vasemmistoakaa. Kriisien aikana tällainen pakkoavioliitto on aikapommi molempien osapuolten salkuissa. Kumpikaan niistä ei pysty olemaan oma itsensä kääntämättä takkiaan. Näin ollen molempien kannatus vyöryy alas ja perässä tulevat kaikki muutkin mukana olevat. Vasemmistoliitto meni omien sanojensa mukaan hallitukseen – ei saavuttaakseen jotain – vaan estääkseen pahempia vaihtoehtoja. Ilman meitä tilanne olisi paljon huonompi, sen edustajat jaksoivat toistella yhtenään. Käytännössä hallitus on näin voinut ajaa vielä oikeistolaisempaa politiikkaa, koska sillä on vasemmiston siunaus. Demareilla on suhteensa (ja juurensa) ay–liikkeessä ja osittain elinkeinoelämässä. Sen vuoksi “vedenpitävämpänä” se säilyy paremmin hengissä. Jos Vasemmistoliitto ei pysty tekemään ainoaa asiaa, minkä se osaa, se on mennyttä. Yhteiskunnassa muodostuu vahvaa polaarisuutta, jonka toisena napana on kansa ja toisella kaikki muut, vasemmisto mukaan lukien. Jo edellisissä eduskuntavaaleissa oli havaittavissa, että samanlaiset mätänemisen oireet esiintyivät äärioikeistoa lukuunottamatta kaikilla riippumatta siitä, ovatko ne hallituksessa vai eivät.
Hallituksessa on vastakkainasetteluja, vaikka ei sitä aina paljain silmin näe. Aina optimistinenkin valtamedia monesti ihmettelee, jaksaako tämä hallitus istua kautensa loppuun asti vai ei. Joka tapauksessa tämä hallitus on nimetty yhdeksi kaikkien aikojen heikoimmista. Kriisi ei vahvista keskipakovoimia vain hallituksen eri kumppaneiden kesken. Eri puolueiden sisälläkin on hajoamistrendejä, kun ei löydy samanmielisyyttä siitä, miten kriisi tulisi käsitellä. Ensinnäkin on Urpilainen vastaan Katainen. Sitten on Katainen vastaan äärioikeistosiipi omassa puolueessa. Urpilaisellakin on omia vastustajia, sekä ay-liikkeessä että oman nuorison vasenpiirissä. Samaa koskee Arhinmäkeä. Hän on ensinnä koko hallitusta vastaan ja sitten vastaan omaa vasemmisto-oppositiota, joka tahtoo puolueen pois hallituksesta. Pahin on kuitenkin vasta tulossa. Urpilainen määritteli riisitietoisuuden lanseeraamalla uuden termin. Se on kolmoishaasteet, jotka pitävät sisällään: a) vaikean suhdanteen, b) rakennemuutoksen teollisuudessa ja c) kestävyysvajeen. Urpilainen vannoo sen puolesta, että kaikki toteutuu tämän hallituskauden aikana. Tilanne SDP:ssa käy niin tukalaksi, että jos Urpilainen on tosissaan, hänet vaihdetaan ensi kevään kokouksessa koska hän on erittäin epäsuosittu ja demarit kärsivät rökäletappion seuraavissa vaaleissa 2015. Jos Urpilainen ei tee mitään, hänet taas vaihdetaan, koska ei toimi “isänmaan” edun hyväksi. Ennen sitä tilanne aiheuttaa riitoja myös hallituksen sisällä.
Tarvittavia toimenpiteitä ei voi toteuttaa. Suhdanteet riippuvat globaalitekijöistä eikä niitä pystyy noin vaan muuttamaan. Rakennemuutos teollisuudessa vaatisi ääretöntä joustoa työelämässä, jotta pääoman kilpailukyky kasvaisi enemmän kuin muualla Euroopassa. Lopuksi kestävyysvajeen umpeen kurominen on kaikista mahdottomin. Miljardin leikkaukset ja saman verran veronkorotuksia kunnilta, jotta yritysveron alennukset toteutuisivat onnistuneesti. Tämä kaikki ei voi mennä läpi ilman kapinaa. Vielä toinen mokoma kuuden miljardin potti valtion taloudelle pitäisi löytyä. Aikaisemmin Urpilainen kiristi ay-liikkeen pomoja sanomalla: “Jos ette pääse maltilliseen ratkaisuun, ette enää voi säilyttää nykyistä asemanne päätöksentekijöinä”. Muutamia vuosia sitten kokoomus kiristi täsmälleen samalla tavalla työnantajaliittojen kautta, jos pamput eivät suostuisi luopumaan Tuposta. Nyt demarit tulevat tekemään samoin. Työläiset ovat työläisiä, ja valtion kirstu on valtion kirstu. Tyytymättömyys SDP:ssa johtuu monista seikoista. Erityisesti vasen laita on erittäin tyytymätön hallitusyhteistyöhön, sillä Kokoomus yrittää vetää koko ajan kotiin päin. Kriisi koettelee teollisuutta ja ay-siipi kokee olonsa yksinäiseksi ammattiliitoissa. Jos ei tule tukea puolueeltakaan, virtaus Perussuomalaisten leiriin voimistuu.
Ulkoparlamentaarisen vasemmiston tilalle Suomessa ei ole tapahtunut suuria mullistuksia. Vanhat stalinismin perilliset sinnittelevät iäkkäiden jäsentensä tukemina. Toinen niistä (KTP) on edelleen saman kuppikuntaisen muurinsa ympäröimänä, ja toinen (STP) on päinvastoin valmis yhteistyöhön melkein kenen kanssa tahansa. SKP:ssa on nähtävissä muitakin muutoksia kuin se, että puheenjohtaja vaihtui. SKP on reilusti oikeistolaistunut lyhyessä ajassa, joskin nämä trendit ovat olleet havaittavissa jo kymmenkunta vuotta. Se näkyi ohjelmallisella tasolla – puolueen ohjelma eroaa hyvin vähän Vasemmistoliiton ohjelmasta. Molemmat pyrkivät vaikuttamaan parlamentin kautta saatuaan kannatusta vaaleissa. Ennen SKP erottui Vasemmistoliitosta yhden poliittisen kannan osalta. Se oli suhtautuminen Euroopan Unioniin. Nyt tuossakin asiassa SKP ajaa takaa Vasemmistoliittoa. SKP vaikuttaa Euroopan vasemmistopuolueen riveissä, mistä löytyy eurooppalaisen reformismin pahin löyhkä. Uuden puheenjohtajansa johdolla – ja vanhan siunauksella – SKP ajaa kreikkalaista Tsiprasia komission puheenjohtajaksi Barrosson paikalle. Emme epäile sitä, etteikö Tsipras voisi toimia keisarina keisarin tilalla, mutta tämä ei ole kommunistien kanta. SKP:n kannattaisi luopua omasta nimestä suosiolla. Pääsisi eroon ainakin siitä taakasta, jonka puolue kantaa ja jonka sen omat stalinistijohtajat ovat sen hartioille lastanneet.
Ajankohtaisin ja akuutein puute suomalaisessa yhteiskunnassa on vieläkin vallankumouksellisen puolueen puute. Marxilainen Työväenliitto on pieni, muttei marginaalinen järjestö. Se on taistellut jo 13 vuotta erittäin vaikeissa olosuhteissa, maassa ilman trotskilaista perinnettä, ilman kirjallisuutta, resursseja ja muuta sellaista, mitä vallankumouksellinen puolue tarvitsee toimiakseen. Olemme kehittäneet kaiken, mitä olemme saavuttaneet, tyhjästä. Meidän puolellamme on marxilainen metodimme, siis tapamme analysoida tilannetta ja luoda strategiamme ja taktiikkamme. Olemme osallistuneet usein vaaleihin ja luennoimme ympäri maata. Meidät tunnetaan. Me tarvitsemme kyvykkäitä ja koulutettuja kaadereita kehittämään analyysiamme, hiomaan linjauksiamme, värväämään lisää kaadereita ja organisoimaan joukkoja. Se on jatkuva päivittäinen tehtävä, jonka yksi osa on tämä järjestökokouksemmekin.
Olemme tietoisten marxilaisten järjestö, jolla on vastauksia nykyiseen kriisiin, joka on työväen ja koko maapallon kuoleman kouristus. Meidän tulee osata arvostaa, mitä on saavutettu, ja vielä olla ylpeitä siitä. Teoreettinen perintömme on vahva voima muskeleissamme. Siinä tiivistyy suuri määrä historiaa, jonka jatkoa olemme. Lopuksi muttei viimeisenä, takanamme ja myös osa meitä on Internationaali. Trotskilaiset ovat aina olleet internationalisteja, mutta eivät ainakaan siksi, että sellainen on moraalista.
Me tiedämme, että vallankumous on tie riiston lopettamiseen koko maapallolle. Me tiedämme myös että toinen vaihtoehto tarkoittaisi kaiken tuhoa. Tällöin käsitämme, että on velvollisuutemme taistella kansainvälisellä areenalla, jotta ihminen ei enää riistäisi eikä sortaisi toista, jotta toteutuisi yleisinhimillinen luokaton yhteiskunta, libertaarinen kommunismi.
