Itsenäisyyspäivän presidentinjuhlien ohessa järjestetyt kiakkovierasjuhlat osoittivat, kuinka vasta väkivaltainen taistelu saa maamme luetuimmat lehdet kirjoittamaan yhteiskuntamme luokkaerojen ja eriarvoisuuden lisääntymisestä – ihmisten todellisesta hädästä. Vaikka kirjoittaminen luokkaerojen syventymisestä on kuitenkin ollut valitettavan vähäistä, paljastaa se vähäisyydessäänkin pienen osan ihmisten syvästä ahdingosta, johon poliittinen ja taloudellinen eliitti on ajanut kansan Me Itä-Lapin asukkaat olemme kokeneet alueemme suuren työttömyyden johdosta, kuinka omistavan luokan voiton tavoittelun tarpeet määrittävät meidän jokaisen elämän kannalta välttämättömien perustarpeiden hankinnan ehdot.
Kun StoraEnson omistajat eivät saaneet tarpeeksi voittoa Kemijärven tehtaalta, irtisanottiin jokainen työläinen, ja tuotanto siirrettiin ankaramman työläisten sorron maihin vain omistajien voiton tähden. Kun jo kaksi tehtaan omistajaa toisensa perään on lähtenyt ja jättänyt työläiset työttömiksi, sekä paskaisen ja haisevan lammen jälkeensä, on kolmannelta johtajalta turha odottaa mitään uutta.
Omistava luokka on luonteeltaan loinen, joka ryöstää työntekijöiden työllä itselleen voittoa. Tehtaanomistajat eivät ole tervetulleita Kemijärvelle, työläiset ottakoon tehtaansa haltuun! Ihmiskunnan historian suurin rikos on tuotantolaitosten ja tuotantovälineiden ryöstäminen yksityisomaisuudeksi, omistavan luokan voiton tavoittelun välineeksi.
Kunnanvaltuustojen miettiessä kiireisesti uusia leikkauslistojaan, työntekijöiden irtisanomisia ja palveluiden kurjistamisoperaatioitaan on kansan noustava taistelemaan – jokaiselle voimalle on vastavoimansa. Valtuuston eliittiä virkamieskoneistoineen ei kuntalaisten ahdinko sykähdytä: ”kun meneehän muillakin kunnilla huonosti.” Valtuustojen päättäjien puolustaessa leikkauksiaan, on ilmiselvää, ettei heidän tavoitteena ole palveluiden ylläpitäminen. Vain kuollut lahna ui Kemijoessa voimalaitoksen kitaan sokeana ja välinpitämättömänä kohtalostaan.
Samaan aikaan, kun kunnat heikentävät palveluitaan, myös yritykset ovat kurjistamassa palveluitaan. Ensi vuoden alussa pankit lopettavat laskujen suoraveloituksen, ja yksinäiset vanhukset tulevat kamppailemaan onnettomina laskujen maksamisen kanssa.
Meidän on otettava pankit haltuumme, ja lopetettava palveluiden mielivaltainen kiristäminen. Kun pankit ovat meitä varten, on niiden toimittava myös meidän yhdessä sopimillamme ehdoilla. Jokaiseen kuntaan on perustettava militantti kansan-neuvosto, joka taistelee pankit, tuotantolaitokset ja tuotantovälineet kansan haltuun – kansalla olkoon valta kaikkeen! Vapailla vaaleilla herrojen valitseminen ei poista herroja sen enempää, kuin työväenluokan orjuuttakaan kapitalistisen järjestelmän tuotanto- ja omistussuhteiden puitteissa.
Kun työpaikoilla toisensa perään väkeä vähennetään, mutta tuotannon tehokkuusvaatimukset kiristyvät, on työajan lyhentäminen ainut keino saada kaikille töitä – palkasta senttiäkään leikkaamatta. Työntekijät taistelivat kahdeksan tunnin työpäivän vajaa 100 vuotta sitten, kun työn tuottavuus oli täysin mitätöntä tähän päivään verrattuna. Irtisanomisten ohessa työpaikkansa säilyttävät joutuvat tekemään yhä raskaampaa työpäivää irtisanottujenkin edestä. Ihmiset uupuvat päivä päivältä raskaampaan työhönsä, ja samaan aikaan suuri osa kansasta on työttömänä. Työntekijöiden uupumisen ja työttömien määrän kasvamisesta syntyvän ristiriidan ratkaisee vain työajan lyhentäminen, jonka puolesta meidän on yhdessä taisteltava.
Lappilaiset – taistelkaa elämämme puolesta! Omistava luokka tai kunnanherrat eivät taistele puolellamme, vaan meitä vastaan – luokkajako syvenee vain mikäli annamme sen syventyä!
.
__Antti Pussinen
Työväen Mielipide n:o 38
