Taustaa: Kapitalismin maailmanlaajuinen kriisi ei järkytä vain valtiotalouksien taseita, vaan sillä on myös poliittisia seurauksia. Ympäri maapalloa Kaukoidästä läntiseen Amerikkaan ja Pohjolasta Eelä-Afrikkaan poliittiset tasapainot ja voimasuhteet yhteiskunnallisten luokkien välillä hakevat armottoman luokkataistelun kautta uusia balansseja ja hegemonioita, jotka vaativat eri geopoliittisten karttojen uudelleenpiirtämistä.
Viime kesän jälkeen Brasilia ei ole ollut entisensä. Kärjistyessään kriisi romuttaa kahta vanhaa myyttiä. Ensimmäinen niistä halusi BRICS-maita kapitalistisen kasvun veturiksi. Toisen myytin mukaan Lulan tai Chavezin keskustavasemmistolaiset järjestelmät olisivat vastaus kriisiin.
Viime kesänä nähtiin mielenosoituksia, joihin osallistui miljoonia ihmisiä kerrallaan. Poliisi tukahdutti liikehdintää käyttämällä brutaalia väkivaltaa. Nykyään protestimielenosoituksien saldo mitataan kuolonuhrien lukumääränä.
Brasiliassa eletään kahdessa todellisuudessa. Yhtäällä on se, joka näkyy, ja toisaalla se näkymätön. Näkymätön nuolaisee ylpeytensä, puree hampaat yhteen ja elää favelas-slummeissaan.
Toinen rakentaa väkivaltakoneistoja ja huippukalliita stadioneita prameiden turnauksien järjestämiseksi. Maailmanmestaruuskisojen rakennustyömaat ovat vaatineet tähän mennessä neljän työläisen hengen.
Kaikki 12 stadionia rakennetaan ennätystahdissa kolmessa työvuorossa ja ylityöllä, joka menee kaikkien työturvallisuussuositusten yli.
Riiston kohteeksi joutuu erityisesti haitilainen työläinen, joka on muuttanut Brasiliaan maansa suurmaajäristyksien jälkeen.
Brasilia liekeissä
Haastattelussa Osvaldo Coggiola. Toveri Coggiola on São Paulon yliopiston historian professori ja Partido Obreron johtavia jäseniä. Haastattelu EEK:n Nea Prooptiki -lehdestä.
Suomennos: Dimitris Mizaras
.
Nea Prooptiki: Vuonna 2013 kapitalismin maailmanlaajuinen kriisi tuli vaiheeseen, jonka ominaispiirteenä ovat kapinat kehittyvissä maissa kuten Turkissa ja Brasiliassa. Millainen on tällä hetkellä poliittinen ja taloudellinen tilanne Latinalaisen Amerikan suurimmassa maassa, joka valmistautuu järjestämään jalkapallon maailmanmestaruuskisoja?
Osvaldo Coggiola: Kansantalouden kriisi Brasiliassa on oikein syvä. Brasilia on heikoin lenkki kehittyvien maiden ketjussa. Maan suurimmat ongelmat ovat kotimaan ja ulkomaiden velkojilta saatu jättivelka ja kasvua koskevat ongelmat. Viime vuosina tämä taloudellinen tilanne on eri konstein lastattu kansan niskaan. Yksi konsteista on ollut hinnankorotukset bussilipuissa. Keskimäärin 27 prosenttia keskiluokkaan kuuluvan työntekijän palkasta menee kulkemiseen. Tämä maassa, jossa on yksi auto kahta asukasta kohti, ja 20 miljoonan asukkaan São Paulossa on eniten autoja maailmassa. Työmatkoihin menee 3–4 tuntia päivittäin. Lippuhinnan korotus 20 sentillä sytytti liekin ja sai nuorisoliikkeen taistelemaan ilmaisen kuljetuksen puolesta, “Tariffa Zero” kaikille työläisille ja opiskelijoille.
Perusongelmana on se, että suuret kuljetusfirmat ovat yksityisten omistuksessa. Nämä perivät sekä lipputuloja matkustajilta että tukea valtiolta. Ensimmäiset kapinat puhkesivat 2003 Bahiassa ja 2005 Florianopoliksessa. Näin laajassa maassa kapinat olivat eristäytyneet ja jääneet yksityisiksi tapauksiksi. Viime kesänä nuoriso organisoi “liikkeen vapaan liikkumisen puolesta” ja kutsui mielenosoitukseen. Oppositiovasemmisto ei tukenut mielenosoitusta sillä perusteella, ettei sellaiseen vallitse sopivia olosuhteita. Ensimmäiseen mielenosoitukseen osallistui 2 000 ihmistä. Poliisi tukahdutti sen. Kolme päivää myöhemmin kutsuttiin koolle toinen mielenosoitus, johon tuli 5 000 ihmistä. Kolmanteen osallistui 10 000, ja se sai vastaansa poliisien kumiluodit sekä pidätyksiä. Neljänteen tapahtumaan tuli mukaan ensimmäistä kertaa yksi vasemmiston edustajakin, 87-vuotias katolilainen aktiivi. Myös äärivasemmisto oli poissa, perustelemalla, että mielenosoitukset olivat anarkistien järjestämiä. Tämän jälkeen syntyi kansan massiivinen vastustus poliisin suorittamia “nuorten surmia vastaan”. Koko kansa tiedosti, mitä oli tekeillä, ja kaikki ripustivat valkoisia lakanoita ikkunoistaan rauhan merkkinä poliisin väkivaltaa vastaan. Viidenteen mielenosoitukseen (jonka julisteen suunnitteli tyttäreni) osallistui joillain paikoilla 250 000, toisilla yli miljoona ihmistä. Seuraavina päivinä Brasilian yli 600 suuressa kaupungissa nähtiin jättikokoisia mie lenosoituksia. Kaikkialta 20 sentin lipun hinnan korotus peruttiin. Joissakin paikoissa, kuten São Paulossa, pormestari kompensoi korotusten peruttamista nostamalla kunnallisveroa. Opiskelijat Porto Allegresta ja muualta valtasivat kaupungintalon vaatien myös ylimääräisen veron peruuttamista. Valtaus loppui vasta kun viranomaiset suostuivat perääntymään tässäkin asiassa.
Tämä oli Brasilian historian merkittävintä massojen toiminta. Tähän asti oli mahdotonta järjestää mielenosoituksia yli 600 kaupungissa yhtä aikaa. Samanaikaisesti Marakana-stadionilla oli Confederation’s Cupin loppuottelu. Brasilia voitti siinä Espanjan. Ensimmäinenkään hallitustason poliitikko ei uskaltautunut stadionille. Matsia seurasi 100 000 katsojaa samaan aikaan kun toinen mokoma 100 000 taisteli poliisien kanssa kaduilla. Tämäkin on uutta, jalkapallo on brasilialaisille “uskonto” – jos ei istu katsomossa, niin katsoo ottelua televisiostaan kotona. Tällä kertaa katutaistelut olivat tärkeämpiä kuin futis. Poliittinen tietoisuus Brasiliassa on kehittymässä, ja tämä on yksi näyttö siitä. Liikehdintä oli kansanliikkeen ensimmäinen ja voittoisa erä. Kyseessä on kansanliike eikä luokkakantainen liike, sillä kaikki oli organisoitu nuorisoliikkeen toimesta. Vasemmisto ylimalkaan liittyi mukaan liian myöhään.
NP: Oliko yhtään lakkojulistusta sinä päivänä?
OC: Ei ollut. Ensimmäinen lakko tuli vasta kuukauden kuluttua. Brasiliassa on seitsemän valtakunnallista ammattikeskusliittoa, joista vasemmistoenemmistöisiä on ainoastaan yksi, Conlutas, joka kannatti yleislakkoa, mutta vasta puolentoista kuukauden viiveellä. Nuorisoliike jätti lakon huomiotta. Lopulta tilanne päättyi fiaskoon, lakko oli merkityksetön, sillä sen mielenosoitukset keräsivät vain 20 000 ihmistä. On hassua, että ay-byrokraatit jopa koettivat houkutella ihmisiä osallistumaan lak- koonsa antamalla heille lahjuksia. Ilmainen ateria ja kuljetus sekä vähän taskurahaa oli palkkio osallistumisesta.
Yleisesti ottaen niin Conlutas (joka tietenkään ei maksanut mielenosoittajille) kuin vasemmistokaan eivät näytelleet vakavaa roolia liikehdinnässä. Nuorisoliikkeellä ei ollut minkäänlaista poliittista taustavoimaa. Sen seurauksena PT:n hallitus alkoi puhua siitä, että kyseessä olisi fasistinen liikehdintä. Jotkut PT:n toimittajat kirjoittivat, että liikehdintä oli organisoitunut CIA:n taholta. Joko nuo ovat täysin idiootteja, tai CIA onnistui mobilisoimaan miljoonia ihmisiä kaduille! Tämä kielii millainen mieletön tunnelma vallitsee tämän “vasemmiston” riveissä. Kuitenkin nuorisoliikkeen poliittisen taustan puute kielii toisenlaisen vasemmiston puutteesta. Sellainen vasemmisto pystyisi tarjoamaan liikehdinnälle poliittisen ilmaisumuodon kadulla ja jopa vaaleissakin. Sen vuoksi seuraavissa vaaleissa tärkein poliittinen suuntaus tulee olemaan äänestämättä jättäminen. Niin kävi Chilessä, jossa nuoriso taisteli ilmaisen ja julkisen koulutuksen puolesta – ja vaaliuurnilla kävi vain puolet äänioikeutetuista.
Argentiinan vaaliuurnille asti
Haastattelussa Pablo Heller. Toveri Heller on Partido Obreron keskuskomitean jäsen. Haastattelu niinikään EEK:n Nea Prooptiki -lehdestä. Suomennos: Dimitris Mizaras.
Nea Prooptiki: Argentiinassa vasemmistorintaman (Frente de Izquierda) vaalitulos loi uudenlaisen tilanteen maassa ja koko maailmassa. Voisitko ensimmäiseksi kertoa jotain vasemmistorintamasta, sen luonteesta ja puolueista, joista se koostuu?
Pablo Heller: Frente de Izquierda (FIT) koostuu kolmesta organisaatiosta, Partido Obrerosta, PTS:stä ja Izquierda Socialistasta. Jo aikaisemmin olimme yhdessä rakentaneet yhteistä poli- tiikkaa hallitusta vastaan ja työväenluokan poliittisen itsenäisyyden ja arvokkuuden puolesta. Ennen FIT:n perustamista oli rakennettu laaja liike Marriano Ferreyran murhan selvittämiseksi. Tämän liikkeen tavoitteisiin kiteytyi joukko asioita, jotka liittyivät epätyypillisiin työsuhteisiin, poliisin väkivaltaan ja ay-byrokratiaan. Marrianon murha lamaannutti koko maan, tehtaissa, yliopistoissa ja paikallisesti eri asuinalueella järjestettiin spontaanisti mielenosoituksia. Voitto oli tärkeää, koska PO antoi tälle liikkeelle poliittisen ilmiasun. Tuolta pohjalta yritimme jatkaa taistelua myös vaalien kautta. Kutsuimme muut puolueet ja loimme liittolaisuutta porvarillisia poliittisia voimia vastaan. Trendi heijastui yliopistoelämään, jossa Partido Obrero sai suurimman opiskelijaliiton (FUBA) johdon. Siihen kuuluu 300 000 opiskelijaa. Meidän puolueella on johtoasema myös eräissä tehtaissa. Mukana tässä taistelussa olleet puolueet liittoutuivat vasemmistorintamaan.
NP: Elikkä sanotko, että tämä rintaman rakentaminen oli jo valmisteltu luokkataistelun puitteissa, ja näin ollen vaalitulos ei ollutkaan yllättävää?
PH: Meille se ei ollut yllätys. Esimerkiksi porvaristolle ilmeisesti on ollut yllätys, sen vuoksi porvarilehdet yrittävät selittää, että heidän vaalitappionsa johtui “protestiäänistä”. Porvaristo esitteli meille osoitetut äänet negatiivisesti, ei siis niin, että työväenluokka olisi äänestänyt meidän politiikkamme puolesta. Tällä tavalla porvaristo yritti vähentää voittomme merkitystä. Kuitenkin me olimme ennalta tehneet töitä sen tuloksen saamiseksi niin kuin jo edellä kuvailin.
NP: Voiko väittää, että teidän vaikuttava voittonne ja pääsynne eduskuntaan synnyttää uudenlaisen aikakauden, jonka aikana marxilaisaatteiden vastakaiku kansainvälisesti paranee huomattavasi? Mitkä sinun mielestäsi ovat hyödyt vallankumoukselliselle liikkeelle kansallisella ja kansainvälisellä tasolla?
PH: Tärkein anti on ihmisten hyväksyttävyys, tosiasia siitä, että vallankumouksellinen vasemmisto voi muodostaa varteenotettavan vaihtoehdon kapitalismin vararikolle. Tähän asti meille sanottiin, että vallankumous on utopia, että vallankumoukselliset aatteet ovat menneeseen aikaan kuuluvia unelmia. Kyseinen kokemus osoittaa, että vain vallankumouksellinen vasemmisto voi ja sen pitää esittää ainoaa realistista ratkaisua kapitalismin kriisille.
NP: Millaiset ovat Partido Obreron seuraavat askeleet nyt kun puolue on parlamentissa ja porvaristo tunnistaa sen aikaisempaa suurempana uhkana?
PH: Partido Obrero jatkaa voiton jälkeen aikaisempaa politiikkaansa. Pääteema vallankumoukselliselle puolueelle on siinä, että sillä on ohjelma, joka antaa vastauksia sekä kapitalismin kriisiin että konkreettisiin ongelmiin. Vain silloin pystymme näyttelemään johtavaa roolia työväenluokan ja koko kansan taisteluissa nykyistä tilannetta vastaan.
NP: Mikä on kirchnerismin politiikka tämän kehityksen jälkeen?
PH: Kirchneristit kokivat vaaleissa merkittävän tappion. He menettivät 4 miljoonaa ääntä. Kristina Kirchner luovutti valtion hallinnon ikääntyneelle peronistipoliitikolle. Siis hallitus on ei-valitun poliitikon käsissä. Nyt he yrittävät selvitä umpikujastaan rakentamalla suhteita ulkomaiseen pääomaan. He päättivät esimerkiksi maksaa Respolille muhkeita korvauksia siitä, että yhtiö otettiin valtion omistukseen. Respol on suurimpia öljy-yhtiöitä, ja alun perin kansalle oli luvattu, että sen pakkolunastaminen tapahtuisi ilman kompensaatiota. Hallitus yrittää maksaa pois yhä enemmän ulkomaanvelkaansa. Tietenkin hallituksen tähtäimessä on työväenluokka, jonka hartioille yritetään lastata kriisin seuraamukset. Kuten muuallakin myös Argentiinassa se on ajankohtainen dilemma, kenen pitäisi maksaa kriisistä, työkansan vai kapitalistien. Hallituksen harjoittamalla politiikalla, sähkön ja kaasun hinnan sekä verojen korotuksilla hallitus pakottaa kansan maksamaan kriisin seuraamuksia. Tämä tulee olemaan hallituksen linja jatkossakin. Me taas puolestamme yritämme nostaa vastalauseeksi vallankumouksellisen ohjelman, joka pyrkii yhdistämään kaikki työkansan vaatimukset ja kääntää ne vallitsevaa politiikkaa vastaan.
.
Työväen Mielipide n:o 38
