Maailman ja Suomen uusi geopoliittinen panoraama

Tämän katsauksen tarkoitus on kartoittaa geopoliittista tilannetta kansainvälisesti ja myös Suomen kannalta sekä keskustella käytettävissä olevista keinoista kansan elintason laskun, oikeistopolitiikan sekä Lähi-idässä ja muualla riehuvien sotien eskaloitumisen estämiseksi.

Italian budjettiesitys ja sen tyrmäys EU:n taholta merkitsee viimeistä niittiä EU:n sisäiseen hajoamiseen. Myös Macronin suunnitelmat EU:n itsenäisestä, Natosta riippumattomasta, puolustuksesta aiheuttavat hajoamistendenssejä sotilasliitossa. Kyseessä on yritys torjua Trumpin USA:n hyökkäys, tosin ensiksi vain kaupan osalta.

Israelin ja saudien umpikuja niin Syyrian kuin Jemenin sodissa varoittaa tulevasta uudesta suursodasta. Äärioikeiston nouseminen valtaan Brasiliassa vaikuttaa kohtalokkaasti koko Latinalaiseen Amerikkaan.

Niin ikään Kiinan vastaus Trumpin kauppasotaan kärjistänee ilmapiiriä maailmansodan syttymiseksi. Suomen tuki USA:n ja Naton pyrkimyksille ahdistaa Venäjää on tehnyt Suomesta Naton rikoskumppanin.

Miksi kaikki tällaiset taantumukselliset näkymät ovat tällä hetkellä ilmassa? Mitä merkitsee se, että kymmenen vuotta kapitalismin romahduksen jälkeen porvarillinen poliittinen valta ei ole onnistunut ratkaisemaan yhtään niistä ristiriidoista, jotka nousivat pintaan Lehman Brothersin jättipankin konkurssin yhteydessä? Onko porvariston viime päivien hyökkäys työväen saavutuksia vastaan erillinen asia vai liittyykö se em. kansainvälisiin ilmiöihin? Mitkä ovat Suomen ja Euroopan tulevaisuuden näköalat? Mitä kansojen on tehtävä kyseisen synkän kehityksen estämiseksi?

Elinkeinoelämän keskusliito (EK) ennustaa EU:n murrosta tai murtumista (1) ensi vuodesta alkaen. Poliittinen tilanne Euroopassa on jyrkässä käännekohdassa. Unionin sisäinen mureneminen yhdessä kapitalismin ratkaisemattoman kriisin ja Trumpin hyökkäyspolitiikan kanssa synnyttävät poliittista valtatyhjiötä, josta monessa maassa hyötyy äärioikeisto. Geopolitiikkaan vaikuttavat myös Britannian ero EU:sta, Italian uusi oikeistopopulistihallitus, nationalistiset trendit Puolassa ja Unkarissa, historiansa kovimmasta kannatuksesta tällä hetkellä nauttiva Le Penin puolue Ranskassa, Ruotsindemokraatit Ruotsissa ja Vaihtoehto Saksalle (AfD) Saksassa. Suomessa EK ennustaa umpikujan kulminoituvan kaaoksesta, joka syntyy ensi toukokuussa eurovaaleista. Kaikki tapahtuu aikana, jolloin Suomi asettuu EU:n ruoriin tuoreena puheenjohtajamaana heinäkuun alusta.

Kapitalistisen talouden konkurssitila

Kansantalouden umpikujat eivät heijastu automaattisesti poliittiselle areenalle, vaan ne vaikuttavat monien välitysmekanismien kautta. Kapitalistisen talouden olennaisin ominaispiirre onMarxin löytämä voiton suhdeluvun laskutendenssi. Teknologinen kehitys aiheuttaa korkeampaa tuottavuutta vähentämällä samalla työvoiman osuutta tuotantoprosessissa. Siinä siis laskee lisäarvon lähde, joka piilee palkan maksamattomassa osassa. Voitto tulee nimenomaan siitä, että kyseinen lisäarvo toteuttaa itsensä markkinoiden kautta. Voiton laskua on kompensoitu kasvattamalla tuotantoa maksimisfääreihin. Tämä on vastaus siihen, miksi alituinen kasvu on sisäänrakennettu mekanismi kapitalismissa. Samasta syystä voidaan päätellä, että kasvusta johtuvaa ympäristön saastumista ei onnistuta vähentämään kapitalismin oloissa. Kun kasvu ei ole enää mahdollista, tuotantotapa on kriisissä.

Syklisiä kriisejä on ollut tietyn ajan välein aina kapitalismin nuoruuden aikana, ja ne olivat ikään kuin järjestelmän kasvukipuja. 1900-sivulla kapitalismi on kärsinyt paitsi syklisistä myös rakenteellisista kriiseistä. Tuotantotapa oli kasvanut omien rajojen yli ja sen ratkaisemattomat ristiriidat aiheuttivat katastrofeja, joista kaksi maailmansotaa kielii traagisesti. Toisen suursodan jälkeen järjestelmän toimintarajoja ja lainalaisuuksia on tietoisesti pyritty jättämään huomaamatta. Kasvua on haettu eri tavoin, ”raiskaamalla” kapitalismin toimintaedellytyksiä. Keynesiläisyyden kultaisilla vuosikymmenillä se tehtiin kasvattamalla valtion osuutta kansantaloudesta ja inflatorisen dollariin perustuvan valuuttakannan avulla. Kun seuraamukset tästä alkoivat paljastua, siirryttiin uusliberalismiin 1970- ja 80-luvulla. Silloin siirryttiin kelluviin valuuttoihin, yksityistettiin valtion omaisuutta kovalla kädellä ja riistettiin kansalta aikaisemmin saavutettuja etuuksia tukahduttamalla samalla työväenluokan oikeuksia. Viime vuosisadan loppuun mennessä työväenluokan kovien taistelujen lopputuloksesta saatu etu oli haihtunut. Historian loppu ei kuitenkaan häämöttänyt, ja näin ollen kapitalismin kruunaaminen lopulliseksi voittajaksi osoittautui pahasti ennenaikaiseksi. Neuvostoliiton, Kiinan ja muiden Itä-Euroopan maiden romahduksesta ja valtavien avautuneiden markkinoiden avautumisesta huolimatta kapitalismi vaipui entistä syvempään kriisiin. Syynä oli voiton suhdeluvun laskun tendenssi. Kapitalismin toimivuutta, jatkuvuutta ja elonjäämistä takasi enää vain se, että finanssitason fiktiivinen talous päästettiin nopeaan kasvuun. Kuplia kasvatettiin kohtuuttomasti ja valtiovelkaa hoidettiin lisäämällä kaikkien valtioiden yhteistä velkaantumista. Nyt kymmenen vuotta vuoden 2008 tuomionpäivästä kapitalismi on entistä syvällisempien ja ratkaisemattomampien ristiriitojen edessä ja uuden maailmanlaajuisen romahduksen partaalla. Vuosisadan alussa maailman poliittisella ja taloudellisella areenalla esiintyi ns. Kiina-ilmiö. Kiina oli useiden vuosien aikana ainoa maa, joka toimi ns. reaalitalouden veturina. Silloin viimeisetkin suuret tuottavan pääoman alat siirrettiin Kiinaan. Maailman talouden romahdus ilmenee tässä vaiheessa toisenlaisena verrattuna vuoden 2008 romahdukseen. Silloin se ilmeni pankkien ongelmana.

Annettuaan historian suurimman investointipankin, Lehman Brothers’n kaatua, eri valtiot ryhtyivät käyttämään tähtitieteellisiä summia muiden pankkien pelastamiseen. Pankkikriisiä ei ratkaistu, mutta välittömästä pankkien massiivisesta maailmanlaajuisesta vararikosta vältyttiin väliaikaisesti. Seurauksena oli kuitenkin valtiontalouksien kestämätön velkaantuminen. Valtioiden vararikkojen sarja alkoi häämöttää, vaikka edes pankkien vararikkojen dominoilmiön vaarasta ei oltu päästy eroon. EU, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen Valuuttarahasto (IMF) päättivät ”pelastaa” Kreikkaan ennen kun sen maan ”virus” tarttuu muihin maihin. Kreikkaan upotettiin säkeittäin miljardeja sillä ehdolla, että tämä sijoittaisi avun pankkien pelastamiseen. Tällä tavalla pelattiin aikaa, ja Kreikan konkurssi siirtyi. Samalla kriisi siirrettiin Kreikan kansan maksettavaksi, mikä aiheutti valtavan sosiaalisen ja humanitaarisen ongelman. Nyt kapitalismin eliittipoliitikot ovat täysin vakuuttuneita siitä, että aikaa ei voida enää voittaa millään konstilla. Puhjenneiden kuplien paikkaaminen uusilla kuplilla ei ole enää mahdollista. Kapitalismin tällä hetkellä kohtaamaa velkaongelmaa tulisi ratkaista, ei enää lisäämällä velkataakkaa, vaan julistautumalla maksukyvyttömäksi. Sellainen vaihtoehto tarkoittaa, että vapaan kaupan kasvattaminen on tullut tiensä päähän. Sen tilalle on alkamassa yhteentörmäysten kausi.

Tämä tietoinen linjanveto toimi taustalla, kun Yhdysvalloissa valittiin Trump toteuttamaan sotaisaa politiikkaa kaikilla tasoilla. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin Trump on aloittanut sotansa kaikkia vastaan. Ensimmäiseksi vihollisekseen hän on valinnut Euroopan. Trumpin tähtäimessä ovat toki ennen kaikkea Venäjä ja Kiina. Niihin kohdistuva hyökkäys on kuitenkin vaikeammin toteutettavissa tällä hetkellä. Sen vuoksi Trumpin hyökkäykset rajoittuvat kauppasodan tasolle ja politiikan osalta sotaharjoitusten järjestämiseen kyseisten maiden rajan tuntumassa. EU tulee kärsimään eniten, sillä eurooppalaisilla ei ole Venäjän luonnonvaroja ja sotapotentiaalia eikä Kiinan valuuttavarantoja. USA:n keskuspankki on nostamassa korkoja, mikä houkuttelee pääomia muualta Yhdysvaltoihin. Siirtyvät pääomat ovat poissa EU:lta. Tämä erittäin suuri ongelma kasautuu EU-maille näiden sisäisten ongelmien päälle.

Edellinen suuri kriisi Euroopassa (2008) ratkaistiin tavalla, jonka seuraukset kohdataan nyt. Euroopan Keskuspankki (EKP) sekä muiden valtioiden keskuspankit elvyttivät ostamalla eri valtioiden velkakirjoja, joita sen jälkeen myytiin eteenpäin. Lopulta kävi niin, että nämä levisivät ympärille. Se volyymi on vain yksi kaikkialle markkinoille pumpatuista ”myrkyllisistä arvoista”. Länsimaiden kapitalismi eli aikaa, jolloin kauppaa käytiin yksinomaan finanssiarvoilla. Tällä tavoin velkakirjojen arvo nousi moninkertaiseksi verrattuna siihen, millä hinnalla eri valtiot olivat alun perin niitä kasanneet. Vuonna 2017 velkakirjojen ylihinta nousi yli 1,3 biljoonaan dollariin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin on tullut aika vapailta markkinoilta saatujen lainojen takaisin lunastamiseen. Siihen tarvitaan sellaisia summia, joita ei kuitenkaan kenelläkään ole. Myöskään lainata ei voi, ei ainakaan järkeenkäyvällä korolla. Sitä paitsi EKP ei osta enää velkakirjoja, joiden tuotto on käytetty vanhojen velkakirjojen ostamiseen. Nyt velkakirjojen markkinat määrittelevät valtioiden maksukyvyn ja näin ollen myös niiden kyvyn lainata. Pankkien osuus globaaleista lainamarkkinoista on tähän vuoteen mennessä huomattavasti laskenut. Sen sijaan velkakirjamarkkinoiden osuus on kasvanut. Kyseisen prosessin oli laittanut alulleen Bernanke, silloinen FED:n johtaja. Nyt kuvitteellista rahaa on markkinoilla liikaa. Marxilaisittain puhumme pääomien ylituotannosta. Pääomia siis tulee vetää pois. Sen vuoksi Fed nostaa korkoja.

Yksi vielä kapitalismille kuolemantuskaa aiheuttava ongelma on Kiina. Edellisen kauden aikana Kiina on vetänyt maahan reaalipääomia maailman jokaiselta kolkalta. Se tapahtui sen ansiosta, että yrityksille tarjottiin erittäin halpaa työvoimaa, miltei ilmaisia lainoja ja kiinteistöjä sekä olosuhteita, jotka suosivat työn lähes rajoittamatonta riistämistä. Kiinan oma yksityissektori on toiminut keskuspankin ja muiden pankkien tarjoamalla velalla. Yksityissektorin velat Kiinassa ovat nousseet myyttiseen lukuun, joka vastaa 545 prosenttia Kiinan bruttokansantuotteen arvosta. Vastaava velka USA:ssa vuonna 2008 oli 235 prosenttia bkt:sta. Tämä velkaantumisen taso oli arvioitu vähän ennen 2008 romahdusta. Kiina-ilmiön loppuvaiheessa uusien konkurssien jonossa ei ole joku yksityinen investointipankki kuten vuonna 2008 vaan kokonaisia jättivaltioita alkaen Yhdysvalloista ja Kiinasta. Maan historiallinen rooli globaalikapitalismin pelastajana ei enää voi toimia. Reaalitalouden toimivuus on täten loppunut myös Kiinan osalta. Nyt on havaittavissa, että Kiinan yritykset haluaisivat viedä rahaa pois maasta turvaan. Maan perustuslaki antaa luvan viedä maasta korkeinta 50 000 dollaria, mikä on tähän tarkoitukseen mitätön summa. Mikäli yritys kykenee sijoittamaan rahansa investointina ulkomaille, summa saa olla paljon suurempi. Tämän vuoksi monet kiinalaiset yritykset ostavat Afrikasta ja Euroopasta enimmäkseen infrastruktuuriin liittyviä sektoreita kuten satamia ja rautateitä. Prosessi voi nopeuttaa Kiinan talouden romahtamista, ja sen jälkeen ei olisi edes muodollisesti yhtään maata, jossa esiintyisi huomattavassa määrin reaalitalouden tuotantoa. Kun Kiina romahtaa, niin kaikkialla romahtaa. Prosessi on alkamassa ja kukaan ei sitä voi pysäyttää.

Pärjätäkseen EU:n on säilytettävä yhtenäisyytensä. Kestääkseen muiden iskut EU:n täytyy muuttua poliittiseksi unioniksi. Muuten EU-maiden kannattaisi piirtää tiekarttoja massiivisista Exit- vaihtoehdoista. Kreikassa sellainen tiekartta Grexit:stä on valmiina. Sen on tilauksesta tehnyt vuosia sitten James Galbraith (2), yhdysvaltalainen talousguru. Kaikki ovat vaivihkaa koko ajan valmistautumassa tällaiseen vaihtoehtoon tilanteessa, jossa EU:n hajoaminen auttaisi joitakin maita pelastamaan omien maidensa pääomien kansallisia intressejä. Kaiken varalta esim. Saksassa on tunnetusti pidetty vanhat D-markat tallessa. Lainojen todellinen hinnoittelu alkaa heti, kun EKP lopettaa velkakirjojen lunastamisen. Se tapahtuu automaattisesti markkinoiden toimesta ja sitä seuraa merkittävä korkotason nousu. EU:n hajoaminen alkaa jo ensi vuonna 80 prosentin todennäköisyydessä, väittää (3) GnS Economicsin analyytikko Tuomas Malinen.

Valtiot jättävät maksamatta velkansa EKP:lle, joka julistautuu konkurssitilaan ja vaatii pääomittamista. Tähän asti keskuspankit ovat piilottaneet riskit pitämällä keinotekoisesti korot alhaalla vastoin vapaiden markkinoiden lainalaisuuksia. Keskuspankit ovat näytelleet tärkeää joskin mielivaltaista sovittelijan roolia. Nyt keskuspankit vetäytyvät tästä pelistä. Se tarkoittaa sitä, että riskit palaavat markkinoille, korkotaso nousee ja maksukyvyttömyysriski kasvaa. Malisen arvion mukaan suunnilleen 20 prosenttia yrityskannasta menee siinä vaiheessa välittömästi konkurssiin. EKP:n ja muiden keskuspankkien riskien piilottaminen on lakaissut riskit maton alle, saanut talousprosessit näyttämään ruusuisemmalta ja näin ollen on huijannut kaikkia. Yksi historian suurimpia taloudellisista huijauksista on ollut illuusio pankkien taseiden hyvästä kunnosta. Illuusiota ylläpidettiin liikepankkien väärennetyillä valestressitesteillä.

Uudet opit Atlantin takaa

Kuten aikaisemmin syksyllä julkaistussa kannanotossamme todetaan, Trumpin doktriini ”Make Amerikka great again” on sodanjulistus EU:ta, Venäjää, Kiinaa, Irania ja koko maailmaa sekä myös USA:ta itseään vastaan. USA:n presidentin matkaa Eurooppaan heinäkuussa 2018 on nimitetty ”diplomaattiseksi verilöylyksi”. Κauppasotaa Kiinaa vastaan laajennetaan vielä 200 miljardin lisätulleilla aikaisempien 50 miljardin lisäksi. Samalla kun USA järjestää sotaharjoituksia Venäjää vastaan, Trump uhkaa irrottaa USA:n Natosta, jos jäsenmaat eivät kasvattaa reilusti sotabudjettiaan. Samanaikaisesti Trump kannattaa äärioikeiston voimia Britanniassa ja mies, joka teki Trumpista presidentin, Steve Bannon, matkustaa ympäri Eurooppaa ja yrittää yhdistää äärioikeiston rivit. Miksi Trump luokittelee Venäjän, Kiinan ja Euroopan vihollisiksi? Samaa linjausta hän seuraa omassa kotimaan politiikassaan toimiessaan lehdistöä, maahanmuuttajia, naisia, liberaaleja ja myös oman hallituksen tiettyjä jäseniä vastaan. Kysymys ei ole ainakaan siitä, että Trump olisi joku mielipuoli, joka toimii vaan mielivaltaisesti koko muuta maailmaa vastaan.

Kymmenen vuotta kohtalokkaasta vuoden 2008 romahduksesta kapitalistinen tuotantotapa on samassa umpikujassa, joskin pahemman pulman edessä. Yhtäkään järjestelmän romahdukseen johtaneista ristiriidoista ei ole ratkaistu, ja uusi lopullinen haaksirikko häämöttää. Se toimii taustalla, kun maailman vahvin maa valitsee aggressiivisuuden tien niin kotimaassa kuin globaalistikin. Yksittäiset Macronin ja Merkelin yritykset rakentaa eurooppalaista Natosta itsenäistä puolustusta tulevat epäonnistumaan, sillä kansallismieliset hajaannustendenssit ovat EU:n yhtenäisyyttä vahvempia. Merkelin dominoima Eurooppaa kuuluu jo historiaan, eikä se voi palata takaisin. Seuraavalla aikakaudella jokainen yksittäinen maa yrittää dominoida itsenäisesti maailmanmarkkinoita ja poliittista kehitystä. Kyse on samasta Trump-trendistä ympäri maailmaa. Kriisit tulee lastata toisten valtioiden hartioille. Toisin sanoen kyseessä on alkamassa kaikkien sota kaikkia vastaan. Tämä on selitys sille, että sama kehitys ja sama retoriikka ei ilmene vain Yhdysvalloissa vaan myös Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa, Itävallassa, Italiassa, Tanskassa jne. Maailman kapitalismin historiallisen kehityksen korkein ja ylittämätön piste on USA, joka on samalla nykyisen kriisin ja järjestelmän rapautumisen keskus.

Ennen järjestelmän lopullista romahtamista on sosiaalinen rakenne kaikissa kapitalistissa maissa kärjistynyt sietämättömäksi. Esimerkkejä siitä ovat mm. vastakkainasettelu varakkaimman yhden prosentin ja ihmisten valtaenemmistön välillä, jättimäiset ja yhä suuremmaksi kasvavat tuloerot, 40 vuoden pysähtyneisyys työtätekevien tuloissa, prekarisaatio, äärimmäinen ja kestämätön velkaantuminen, julkisen terveydenhuollon ja opetuksen tietoinen kurjistaminen sekä paikalliset sodat pakolaisongelmineen. Viimekädessä ilmastonmuutos ja sen tuottama luonnon tuho (4) uhkaa koko sivilisaation olemassaoloa.

Tilanne on räjähtämässä käsiin. Globaalikapitalismin ristiriidat järisyttävät kaikki toisen maailmansodan jälkeen vallinneet tasapainot. Epävakautta alkaa näkyä niin kansainvälisellä tasolla kuin jokaisessa maassa erikseen. Jollei pikimmin löydy kapitalismin haudankaivajaa, tulevat sodat, kapinat ja sisällissodat yleistymään kaikkialla.

Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen kehitettiin teorioita historian lopusta ja kapitalismin lopullisesta voitosta. Havaittiin pääoman ennennäkemättömiä liikkeitä, ekspansiota, joka nimitettiin globalisaatioksi. Se oli automaattinen prosessi, joka johtui pääoman ajan tarpeista. Nationalismi, protektionismi ja paluu kansallisvaltion rajojen sisälle ei ole mahdollista rauhanomaisesti. Vuoden 2008 jälkeinen kriisi ja kuolemantuska soviteltiin kasvattamalla räjähdysmäisesti finanssipääoman globalisointia, valtioiden velkaantumista ja kuplien luomista entisestään. Liikkeellä oleva fiktiivinen pääoma on reilusti yli kymmenen kertaa suurempi kuin kaikkien maiden bruttokansantuotteet yhteensä. Sellaisen volyymin pakottaminen kansallisvaltion rajojen vangiksi on mahdotonta ilman että suurin osa siitä tuhotaan.

Euroalueen hajoamisprosessista kielii sen pankkijärjestelmän konkurssitila, Kreikan vararikko, Brexit, Salvinin Italia, Saksan ja Ruotsin hallituskoalitioiden halvaannus, Saksan ja Ranskan akselin remontin epäonnistuminen sekä vastakkainasettelu niin Pohjois- ja Etelä-Euroopan kuin myös Itä- ja Länsi-Euroopan välillä. USA on irtautunut TPP:stä (Tyynenmeren vapaakauppasopimus), rohkaisee disintegraatiota Euroopassa ja uhkailee NAFTA:n ja Naton hajottamisella. Lähi-idässä oli voimassa vanha ensimmäisestä maailmansodasta asti Sykes-Picot –sopimus. Se solmittiin aikanaan silloin kun piti jakaa ottomaanien valtakunnan rappeutumisesta syntynyt valtatyhjiö. Enää Sykes-Picot –sopimus on historiaa nykyisten jatkuvien imperialistien sotien seurauksena. Kyseisten sotien tarkoituksena on ollut jarruttaa ja tukahduttaa ns. ”arabikevät”. Sykes-Picot –sopimuksen kumoaminen käytännössä merkitsi Irakin, Syyrian ja Jemenin tuhoa.

Kauppasodan eskaloituminen ja sen muuttuminen kuumaksi sodaksi näyttää todennäköiseltä. Sotaliekkien leviäminen Lähi-idästä Turkin kautta Balkanille on yksi mahdollinen perspektiivi. Balkanin naapurialueet kuten Ukraina ja Kaukasus ovat jo tulenarkoja. Kiina ja Venäjä on imperialismin tähtäimessä. Työväenliikkeen täytyy viipymättä julistaa sotaa imperialismin sodille, joiden taustalla toimii pyrkimys kolonialisoida Venäjä ja Kiina. Mainitut näköalat eivät ole teorioita, vaan olemme nähneet käytännön askeleita. Trump kumosi 2015 solmitun ydinsopimuksen yksipuolisesti. Hän myös järjesti provokaation siirtämällä Nakban vuosipäivänä suurlähetystönsä Jerusalemiin. Israelin hyökkäys ja verilöyly mieltään osoittaneita aseistamattomia palestiinalaisia vastaan ja sionistivaltion teokratian kirjaaminen perustuslakiin ovat saman projektin osia. Hyökkäykset Jemenia ja Gazaa vastaan ovat harjoittelua Irania vastaan suunnitteilla olevaa hyökkäystä varten. Kuten Bolton ilmaisi, se, joka erottaa USA.n Iranista on vuoden 1979 vallankumous. Uusi järjestys maailmanlaajuisesti ei ole mahdollista ilman maailmanlaajuista sotaa. Iranin kukistaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Ympäri arabimaailmaa on kasvanut uusi tuore turmelematon urbaani ja työtön nuorisoköyhälistö, joka vihaa imperialismille ja sionismille kallistuvia arabieliittejä eikä karsasta islamismin suuntaan. Myös Israelissa on nähty mielenosoituksia apartheid -lakeja vastaan. Siinä piilee lähitulevaisuuden vastarinnan toivo. Tarvitsemme myös kansainvälistä taistelurintamaa, joka olisi valmis taistelemaan omassa maassa, mutta voisi myös käydä paikan muissa maissa päällä tukemassa ja vahvistamassa vallankumouksellisia voimia.

Uusien kaasuesiintymien hyödyntäminen Kaakkois-Euroopassa kärjistää Kreikan ja Turkin välisen konfliktin mahdollisuutta. Niin Kreikka kuin myös Kypros flirttailevat sionistien ja diktaattori Sisin kanssa. Se mahdollistaa sodan siirtämistä Lähi-idästä Balkanille. Balkanin geopoliittisella statuksella on tärkeä merkitys, sillä se on Euroopan portti Lähi-idän alueelle. Balkan on myös niin Lähi-idän kuin Afrikan suunnalta tulevien pakolaisvirtojen väylä Eurooppaan. EU on vuonna 2016 solminut sopimuksen Turkin presidentti Erdoganin kanssa, ja näin sulkenut pakolaisten pääsyä Eurooppaan. Alkoi ilmestyä hot spot –leirejä, siis vankiloita rannikolla kiinni otettujen ”laittomasti” Kreikkaan pyrkineille pakolaisille. Muukalaisviha on puhaltanut ilmaa äärioikeiston purjeille Itävallassa, Unkarissa, Saksassa, Ranskassa, Britanniassa, Italiassa, Ruotsissa, Suomessa ja muualla Euroopassa. Tämä muuttaa puoluekartan ja hallitusten tavoitteita äärioikeiston päästessä hallitukseen tai pysyessä oppositiossa vahvana ja vaarallisena. Pakolaisten kohtalo kuvaa sitä, millainen tulevaisuus odottaa kaikkia sorrettuja kansanjoukkoja kaikissa maissa.

Trumpin poliittinen linja tuo seuraavan syvän laman nopeammin lähemmäksi

Edellisen kauden talouden piristyminen 2008 romahduksen jälkeen oli yksi pisimmässä historiassa. Nyt on tullut uuden romahduksen aika kapitalismin rakenteellisista syistä. Kuten ennenkin pätee myös tällä kertaa sääntö, jonka mukaan mitä pitempi on ollut se kasvun periodi, sen syvempi putous tulee olemaan. Vuosina 2017-18 talous piristyi Trumpin verokevennyksien vuoksi. Toimenpidettä rakastettiin Wall Street’n piireissä. Nyt Fed on aloittanut korkotason nostamista, mikä suosii pääomien siirtämistä mm. Euroopasta Yhdysvaltioihin. Taloustieteilijät ennustavat sen aiheuttavan kauppasodan kanssa syvän laman ympäri maailmaa. Sen lisäksi maailmanlaajuisen laman on helppo siirtyä Yhdysvaltoihin, missä Trumpin on vaikea kohdata sitä. Verohelpotukset tulevat todennäköisesti kasvattamaan USA:n budjettivajeen 4,5 prosentista yli kuuden prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä siinäkin tapauksessa, että uusia verohelpotuksia ei tulisikaan. Nämä ovat shokkitietoja, koska ne merkitsevät sitä, että kansantaloudella ei silloin olisi lainkaan resursseja käynnistää taloutta uudestaan. Sen lisäksi inflaation taso voi osoittautua odotettua korkeammaksi. Hillitsemätön inflaatio ei ole Wall Streetin kasinofirmojen mieleen varsinkaan, kun ei ole vielä nähtävissä, mikä finanssikeskus tulee korvaamaan Lontoon Cityn Brexitin jälkeen. (5)

Oire tulevasta pandemiasta on kullan hamstraaminen keskuspankkeihin. Vuoden 2018 alusta suuret keskuspankit ovat ostaneet suuria määriä kultaa vastapainoksi rahamarkkinoiden epävakaudelle. Yksinomaan viimeisten kolme kuukauden aikana suuret keskuspankit ovat satsanneet 5,8 M € ostamalla kultaa 1200 dollarilla per unssi. Tämä on merkki tulevasta epävakaudesta maailman taloudelle, joka vahvistaa protektionismin trendiä. Italia laati budjettia, joka on selvästi alijäämäinen ja siten EU:n normien vastainen. Käytännössä myös Maastrichtin sopimus on historiaa. Massiiviset kullan ostot ovat myös sijoitus rahoille, joille ei löydy sijoituskohteita muualta. Se vuorostaan syventää tulevan laman näköaloja. Eniten kultaa on ostanut Venäjä. Kultaa ovat ostaneet myös Ranska ja Saksa, joista jälkimmäinen tuo maahan omaa muihin maihin aikaisemmin sijoitettua kultaa tonneittain.

Seuraamalla USA:n teknologian yritysten finanssivaihtelua mieleen tulee vuosisadan alku. Indeksit kuten Netflix tai Amazon paisuivat ennätyksellisen paljon. Samoin tapahtui 1990-luvun lopulla, ennen vuoden 2001-2002 romahtamista. Silloin (Bloombergin mukaan) NASDAQ –indeksi kutistui 80 prosenttia. Puhjenneen kuplan tilalle jää mittava työttömyys. Toinen samansuuntainen tekijä on kasvun (sininen käyrä) ja arvojen (oranssi käyrä) indeksien toisistaan erkaantuminen. Arvojen osakkeet ovat taas nousemassa kasvun osakkeiden yläpuolelle.

Latinalainen Amerikka muutosten kourassa

Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton otti ensimmäisenä kantaa Brasilian vaaleihin. Hänen mukaan Kuuba, Nicaragua ja Venezuela ovat ”tyrannivaltioita” kun taas Brasiliassa valittu äärioikeistolainen Bosonaro sai tunnustusta. Myös Latinalaisessa Amerikassa kokonainen, vuosisadan alussa alkanut aikakausi, on takana. Ajanjakson ominaispiirteenä olivat diktatuurien kaatumiset ja niiden vaihtuminen keskustavasemmistolaisiksi järjestelmiksi. Valtaan noussut ”vasemmisto” ei kuitenkaan uskaltanut tai ei halunnut kajota kapitalismiin, kansallistaa pankkeja ja suurpääomaa eikä asettaa taloutta työtätekevien järjestöjen kontrolliin. Venezuelassa Chaves harjoitti jonkin verran sosiaalipolitiikkaa enimmäkseen Kuuban avustuksella. Maan talous pysyi pystyssä runsaiden öljyesiintymien, mustan kullan, hyvän kysynnän ja korkean hinnan ansiosta. Nyt kun tilanne on kääntynyt päälaelleen, Maduro on selkä seinää vasten. Ruuan ja lääkkeiden puute pakottaa kansalaisia massiiviselle maastapaolle naapurimaihin. Myös vallankaappauksen ja USA:n invaasion vaara on koko ajan läsnä.

Argentiinassa tapahtui merkittävä kansannousu joulukuussa 2001. Se kaatoi viisi presidenttiä, ja kansa vaatii ”kaikkien konnien häipymistä”. Uusliberalistisen politiikan aika oli kokenut haaksirikon. Maa oli vararikossa ja kansainvälinen valuuttarahasto puuttui peliin. Argentiina piti ”pelastaa” pakottamalla se protektoraatin asemaan. Vyönkiristyksen aikaa kesti yli kymmenen vuotta. Nälkä ja korkea työttömyys masensi kansaa. Vasemmistoperonisti Kirchner valittiin näyttelemään Chavesin roolia. Tarvittiin ”vasemmistohallitusta” tekemään sitä likaista työtä, mihin oikeiston edustajat eivät kyenneet. Samoin tapahtui myöhemmin muuallakin ja myös Kreikassa parasta aikaa. Argentiinan ”pelastamisella” oli toinenkin motiivi. Kapinaa ei saisi päästä siirtymään etenkään naapurimaahan, maanosan suurimpaan valtioon Brasiliaan. Brasiliassa toisaalta valittiin ammattiyhdistysmies Lula presidentiksi. Hän onnistui osallistuttamaan kansan kapitalismin konkurssitilan isännöimiseen. Tällä tavalla puskuroitiin kapinatendenssejä pois päiväjärjestyksestä. Nyt tämä tilanne ei ole enää mahdollinen. Maduro kompuroi jatkuvasti, Lula on syytetty korruptiosta ja Argentiinassa turhautunut kansa valitsi oikeistolaisen presidentin. Porvariston kosto näissä maissa tulee olemaan armoton.

Brasilian uuden presidentin asettamat tavoitteet ovat synkkiä. Bolsonaro vannoo kytkevänsä korruptiota pois yhteiskunnasta vahvistamalla poliisivaltiota. Toinen verivihollinen Bolsonarolle on kommunismi. Jo ensimmäiset tunnit valintansa jälkeen hän lähetti poliisit suorittamaan pogromeja yliopistoille. Hän antoi turvallisuusjoukoille vapaat kädet ampua slummeissa kaikkia niitä, jotka poliisin mukaan esittävät vastarintaa. Ampujille on annettu syytesuoja. Perhearvot ja uskonto valtaavat suuren tilan Bolsonaron ohjelmassa. Homoseksuaalit ovat hänelle silmäntikkuna. Nimitys ”tropiikin Trumpiksi” taas viittaa Filippiinien Duterteen, joka lupasi eliminoida rikollisuuden ampumalla kylmäverisesti kaikki pikkurikolliset. Entinen sotilas Bolsonaro on julkisesti monta kertaa ihaillut maansa sotilasdiktatuuria 1964-1985. Bolsonaron talousohjelma on ultraliberalistinen luvaten laajoja yksityistämisiä. Hän yhdistää maatalous- ja ympäristöministeriöt, irtautuu Pariisin ilmastosopimuksesta ja aikoo yksityistää Amazonasin sademetsiä. Ensimmäisellä ulkomaamatkallaan hän suunnistaa Israeliin. Samassa yhteydessä Bolsonaro aikoo Trumpin tavoin siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin. (6)

Suomi on yksi saman ketjun arka lenkki

Suomessa poliittisia päätöksiä tehdään muualla kuin hallituksessa tai eduskunnassa. Suurpääoman edustajat ideoivat ensin, jonka jälkeen talousasiantuntijat virkamiehet työstävät raportteja. Sitten soppa on puoleksi valmis. Hallitus vetoaa raportteihin ja valmistelee lakiesityksiä. Hampaattoman vasemmiston ansiosta lakiesitykset menevät useimmiten läpi eduskunnassa. Vuonna 2015 arvioitiin, että maassa on syntynyt ”suuri, pysyväisluontoinen alijäämä”, koska kansantalouden kokonaistuotannon taso on jäänyt ennen finanssikriisiä arvioidusta. Sen vuoksi pitäisi toteuttaa kuuden miljardin euron sopeutustoimet vuoteen 2019 mennessä. Virkamiehet esiintyvät julkisuudessa kaikkitietävinä, neutraaleina ja objektiivisina jumalina, joiden johtopäätöksiä kukaan ei uskalla kyseenalaistaa (7).

Näillä eväillä aloitti uusi keskustavetoinen porvarihallitus Suomessa. Sen jälkeen taantumukselliset toimenpiteet ovat seuranneet toinen toistaan. Sipilä on välillä lyönyt kovaa ja välillä perääntynyt palatakseen kehiin uusilla entistä pahimmilla toimilla; ensin yksi askel taakse ja sen jälkeen kaksi eteenpäin. Vaalikauden muotisana oli uudistukset. Työelämä, sosiaaliturva, työttömyysturva, eläkejärjestelmä, koulutus ja terveydenhuolto piti teurastaa. Mallina toimi Britanniassa kaavailtu uudistus, jonka mukaan vanhat sosiaalituet niputetaan yleistueksi leikkaamalla samalla köyhien perheiden avustuksia. Sipilä halusi kopioida mallin myös Suomeen. Britanniassa leipäjonot pidentyivät, ja vuokrat jäivät rästiin. Prostituutio köyhien keskuudessa alkoi ”kukoistaa”.

Meillä on ollut kiky-sopimus, ansionsidonnaisen työttömyysturvan leikkuri, lomapäivistä luopuminen, aktiivimalli, palkkakehityksen stoppi, leikkaukset koulutuksesta ja lapsiperheiden etuuksista. Lapsilisät on leikattu neljä kertaa kahden ja puolen vuoden sisällä (8). Sipilän ja muun poliittisen eliitin mielestä pahin ongelma Suomessa on terveydenhuoltojärjestelmä. Kuitenkin selvitysten mukaan Suomessa on maailman paras ja myös taloudellisesti edullisin terveydenhuoltojärjestelmä. (9). Julkisen terveydenhuollon alasajo palvelee porvarien pimeitä projekteja. Niiden mukaan yksityiset lääkärifirmat ja kansainväliset monopolit tulisivat paikkaamaan vajetta, joka syntyisi julkisen sektorin alasajosta. Tämä on paljon puhutun uuden sote-mallin tarkoitus.

Virallisten tilastojen mukaan kolmasosa eläkeläisistä on pudonnut EU:n köyhyysrajan alapuolelle. Eläketurvakeskuksen mukaan köyhiä eläkeläisiä on 430 000. EU:n määrittämä köyhyysraja on 1190 euroa yhden aikuisen taloudessa ja kahden aikuisen taloudessa asuvien 1785 euroa kuukaudessa. Eläkeköyhälistön määrä lisääntyy edelleen nopeasti, koska kaikkia sosiaaliturvaetuuksia leikataan jatkuvasti. Kansaneläkettä on esim. toistuvasti leikattu 0,4 ja 0,85 prosenttia. Suomen sosiaali- ja terveys ry:n (Soste) laskelmien mukaan 5 000 uutta eläkeläistä tipahtaa köyhyysrajan alapuolelle ja toinen suuri joukko sen tuntumaan kyseisten leikkausten seurauksena. Kansaneläkettä leikattiin jo vuonna 1996 ns. taitetulla indeksillä ja toisen kerran pohja-osan poistamisella vuonna 1997. Eläkkeen reaaliarvo on niin ikään pudonnut jo 90-luvulta alkaen. Kansaneläkettä, eläkeläisen perusturvaa, saa vajaa puolet Suomen 1,5 miljoonasta eläkkeensaajasta. Aivan minimallisen eläkkeen turvin sinnittelee yli 100 000 suomalaista. Köyhiä eläkeläisiä piiskaava Sipilä on piilottanut miljoonansa vakuutusjärjestelyillä ja muiden verovapaiden osinkojen taakse. Hän on saanut nauttia rikkaille tarjoamista veroeduista ihan laillisesti (10).

Suomea pitää käynnissä puolen miljoonan orjan työvoima. Tälle porukalle luvataan, että jos se hoitaa työnsä hyvin heillä on hyvät mahdollisuudet päästä ilmaistyöjakson jälkeen oikeaan palkkatyöhön. Kun se aika tulee, heille todetaan, että seuraava (työnorja) tulee tilallesi. Orjatyö naamioidaan hienoin termein. Sitä kutsutaan opiskeluun kuuluvaksi työharjoitteluksi, vaikka se ei välttämättä toteudu opintoalaan kuuluvassa työpaikassa. ”Kuntouttava työtoiminta” tai ”työkokeilu” oat nimityksiä, joita annetaan mm. ihmisille, joilla on pitkä ura takana ja joiden ikääntyminen ja ikäsyrjintä estävät työllistymistä. Aktiivimallin jälkeen tilanne on muuttunut tuhoisaksi. Kirkko, kaupungit ja kolmannen sektorin järjestöt käyttävät heille annettua uutta orjatyövoimaa hyväkseen. Luku on järkyttävää, joka ”viides meistä tekee orjatyötä”. Orjatyötä on pakko tehdä, jollei halua, että pientä työmarkkinatukea leikataan (11).

Lopulta tulevat eriarvoisuuden puhuvat päät, jotka valmistelevat kapitalismille maksimaalista työnriistoa ja voittoa. Jospa ruvettaisiin hinnoittelemaan ihmisiä, ei ajan tai työsuorituksen, vaan etnisen alkuperän perusteella. Nobelisti taloustieteilijä Bengt Holmström on ehdottanut matalamman palkan työpaikkoja maahanmuuttajille. Tuolla logiikalla tulevaisuudessa raja voitaisiin vetää sukupuolien välillä ja myöhemmin esimerkiksi ammattiliittojen jäsenten ja niihin kuulumattomien välille. Lopulta pääomalla olisi oikeus maksaa pienempää palkkaa mistä syystä tahansa. Korkea ammattiliittojäsennys on muutenkin eliitin tähtäimessä. Heti kun Bengt Holmström avasi päänsä, juoksivat tuota pikaa hänen sanomaansa yhtymään Akavan puheenjohtaja ja vihreiden Soininvaara, ensimmäinen liittyen maahanmuuttajiin ja jälkimmäinen koskien ammattiyhdistysliikettä. EK:n päämies, Jyri Häkämies lyö varoituskelloa uhkaamalla: Jos maahan tulee uusi porvarihallitus, ay-liike pannaan vikisemään – ”Matsi kannattaa ottaa alussa” (12).

Ulkopolitiikassaan porvarihallitus syleilee Natoa tiukemmalla otteella kuin koskaan aikaisemmin. Maamme osallistui massiiviseen Nato-vetoiseen sotaharjoitukseen Norjassa. Siihen osallistui 50 000 sotilasta, 250 hävittäjää, 10 000 ajoneuvoa, 64 sota-alusta ja yksi lentotukialus. Se oli suurin sotaharjoitus, jonka Nato on järjestänyt kylmän sodan jälkeen. Harjoituksissa otettiin käyttöön Naton artikla 5. Suomi osallistui harjoitukseen täysimittaisesti. Harjoituksen luonne oli aggressiivinen ja sen tähtäimessä oli ilmiselvästi Venäjä. Ensi vuoden alussa järjestetään uusi Naton harjoitus tällä kertaa Suomessa. Sen nimi on Bold Quest, ja Suomi osallistuu siihenkin. Rovaniemen tukikohta oli annettu USA:n hävittäjien käyttöön. Mahdollisesti Nato kutsui itse itsensä Rovaniemelle. Isäntämaasopimus antaa heille tällaisia valtuuksia.

Natoa kannattaa vain noin 20 prosenttia kansasta. Nyt pitäisi panna pystyyn laaja rintama aktivisteista ja järjestöistä ja alkaa panna hanttiin. Vastarinta porvariston pimeitä aikomuksia vastaan on tämän päivän välttämättömimpiä tehtäviä. Korkea Nato-vastaisuus pitää käyttää propagandassamme hyväksi. Kansan keskuudessa pitää synnyttää kiukkua ja jopa vihaa vallanpitäjiä kohtaan tämän provokaation tiimoilta. Suomi on sallinut ja osallistunut harjoitteluun, joka kasvattaa jännitteitä Suomen ja Venäjän välillä. Täytyy vaatia välitöntä Nato-suhteiden katkaisemista heti.

9. marraskuuta 2018