Ensimmäinen Tammikuuta 2019 on kaksi merkittävää vuosipäivää. Vuonna 1899, tasan 120 vuotta sitten, 100 km päässä sijaitseva USA voitti entisen siirtomaa mahdin ja otti Kuuban hallintaansa. 60 Vuotta myöhemmin 26. heinäkuuta liikkeen sissitaistelijat, Fidel Castron ja Che Guevaran johdolla marssivat kohti Havannaa, pääkaupunkia missä diktaattori samaan aikaan pakkasi tavaroitaan paetakseen Portugaliin. Kaksi päivää myöhemmin sissit etenivät Havannaan Che:n johdolla. Mikä uudenvuoden juhlinta tämä onkaan Kuuban kansalle!
Maailmaa riivaa romahdus romahduksen perään, mutta silti kuuba vakuuttaa sosialismiaan
On Kuuban vallankumouksen 60-vuotispäivä. Niin monet vallankumoukselliset valtiot ovat nousseet ja kaatuneet pelkästään viimeisen 30 vuoden aikana. Vaikka ei laskettaisi neuvostoliiton tragediaa, itä-euroopan työläisvaltiot kestivät vain 45 vuotta, kiina 40 vuotta ja vietnam vain 30 mutta silti Kuuba on pysynyt työläisvaltiona 60 vuotta.
Kaikesta, yhteiskunnallisen omistuksen ja suunitelmatalouden hyödyistä huolimatta on oikeutettua pelätä, että kun kuuba siirtyy pois sosialismista, se joutuu takaisin yhdsysvaltain siirtomaaksi, josta tämä itsepäisyys osaltaan johtuu. Kuuban kansa tietää erittäin hyvin että se pystyy ylläpitämään itsenäisyyttää 11,5 miljoonan asukkaan saarella, aseenkantaman päässä yhdysvalloista, vain sosialismin avulla. Kuuban vallakumous alkoi raadikaalein pikkuporvarillisin vaatimuksin demokratiasta, itsenäisyydestä ja köyhyyden poistamisesta. Fidel ei ollut vielä kommunisti, mutta vuosien 1959 -1961 väliset tapahtumat näyttivät että itsenäisyyttä ei voi saavuttaa ja ylläpitää ilman siirtymistä sosialismiin. Siksi Kuuba julisti aikeensa rakentaa sosialismia vuonna 1961.
Vankka rakenne, itsepäinen johtajuus.
Kaikki tämä on vain osa kokonaiskuvaa. Kaikista vallakumouksista jotka tulivat sen jälkeen kun stalinistinen byrokratia otti hallintaansa lokakuun vallankumouksen, vain kuuban vallankumouksen johto yritti toteuttaa maailman vallankumouksen ohjelmaa. Leninin ja Trotskin kultaisen ajan jälkeen, Che Guevara oli erinomaisin vallankumouksellinen, hän ei tyytynyt vallankumouksen pysymiseen yhdessä maassa vaan koki asiakseen levittää sitä eteenpäin. Fidel tuki Che:tä tässä asiassa ensimmäiset 10 hallitusvuottaan.
Che oli Lenin ja Trotskin seuraaja, ei vain internationalismissaan, vaan myös tavassa jolla hän käsitti sosialismin rakentamisen. Kun useat työläisvaltiot, erityisesti Neuvostoliitto, yrittivät toteuttaa markkinauudistuksia Che ryhdikkäästi puolusti suunnitelmallisuutta ja aineetointa kannustitna ja “uuden ihmisen” luomista näiden kanssa. Tämän takia kun muut kiirehtivät ‘uudistuakseen’ takaisin kapitalismiin, Kuuba oli yhä vahva. Kun Gorbatsov johti “perestroikaa” ja avasi kapitalismille tietä, kun Deng Xiaoping likvidoi kaikki sosialmisn saavutkset markkinoiden ja yksityisomistuksen hyväksi, itsepäinen Fidel sovelsi “korjasi” elvyttääkkseen Chen suunitelmamenetelmän.
Fidel hylkäsi Che:n unelman taistelusta maailman vallankumouksen puolesta tämän kuoleman jälkeen, mutta ei ikinä hylännyt sosialimia ennen omaa kuolemaansa. Kuuban kansalla on suuri luotto ja kiintymys häneen. Fidelin päättäväisyys jatkaa vallankumouksen kehitystä Che:n asettaman perustuksien päälle, antavat meille reseptin vallankumouksen selviämiselle.
On meidän velvollisuutemme puolustaa vallankumousta.
Maailmassa jossa “sosialismi yhdessä maassa” ei pystynyt selviämään, “sosialismi yhdellä saarella” ei pysty selviämään ikuisesti. Niinpä askeleet kapitalismin uudelleen rakentamiseksi otettiin Fidelin luovuttaessa johtajuuden veljelleen Raul Castrolle vuonna 2008. Nyt Fidelin kuoleman jälkeen 2016, johtajuuden puolustavat ominaisuudet ovat loppuun kulutettu. 2018 vuoden ensimmäisellä puoliskolla valmistelut uudesta perustuslaista ovat valmisteilla. Siinä yksityisomistus joka aikaisemmin on ollut kielletty tulee lailliseksi.
Kuuba kohtaa kapitalimsin restauraation vaaran. Ei ole vain Kuuban kansan velvollisuus puolustaa sosialismia Kuubassa. Heidän pyrkimyksen sosialimin puolustamisessa ei ehkä ole riittävä. Tämä puolustus vaatii kansainvälistä taistelua restauraatiota vastaan. Maailman sosialistien tulee seistä yhdessä Kuuban sosialismin puolesta. Ei saa vain olla jatkuvasti vastustamassa kaikkea, ei olla sokesti kuuliainen, vaan epäröimättä antaa rehellinen kritiikki aina kun väärä askel otetaan, ilman että pelataan diplomaattisen tuen peliä. Tämä on avain asia globaalissa työväen taistelussa.
