Katsaus taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen #2 osa 2
Tämä artikkelisarja on kuunneltavissa Youtube-kanavallamme.
LÄHI-ITÄ
Geopoliittinen tilanne Syyriassa muuttuu jatkuvasti. Liittolaisuussuhteet, ystävät ja viholliset muodostavat hyvin monimutkaisia kuvioita. Kurdit surevat yli yhtätoistatuhatta ISIS:n vastaisessa taistelussa kaatunutta. Silloin kun USA oli kääntänyt takkinsa ja halusi tuhota ISIS:n, kurdit olivat sankareita. Kun autonominen kurdialue Rojava oli de facto perustettu, Turkki alkoi hyökkäykset kurdien rajakyliä vastaan. Lokakuun alussa Pohjois-Syyriassa kontrollia ylläpitivät turkkilaiset yhdessä amerikkalaisten kanssa. Amerikkalaisten intresseihin kuului Koillis-Syyriassa olevat öljyesiintymät, joita aikaisemmin kontrolloi ISIS. Toinen intressi oli se, ettei läntisessä Syyriassa sotilastukikohtia pitävä Venäjä vahvistuisi liikkaa. Sittemmin USA:n ja Turkin välit tulehtuivat kun Turkki tilasi Venäjältä ilmatorjuntaohjuksia. Yksi Trumpin lupaama palvelus Erdoganille oli amerikkalaisten sotilaiden poisvetäminen.
Tämä antoi Turkille vapaat kädet tunkeutua järein asein Pohjois-Syyriaan ja ajaa siviilit kurdikylistä pois. Turkin intresseihin kuuluu muutakin kuin kurdien karkottaminen. ”Tyhjään tilaan” Turkin valtio siirtää tuhansittain aikaisemmin Turkissa asuneita Syyrian pakolaisia. Tällä tavalla Pohjois-Syyrian etninen rakenne muuttuu kaikkia muuta kuin edulliseksi kurdiväestön yhtenäisyystavoitteita ajatellen. Monet puhuvat etnisestä puhdistuksesta. Venäjän intressit sanelevat politiikkaa, joka tukee Assadia, joka takaa heidän tukikohtiensa jatkumisen. Siitä huolimatta Putin on hyväksynyt Turkin aluevaltauksen ohi Syyrian ja riippumatta Assadin ja Rojavan äskettäin solmitusta lyhytaikaisesta liittolaisuudesta. Allianssit sodassa ovat tilapäisiä, tulevat ja menevät mutta kartan uudelleenpiirtäminen ja siviilien kärsimykset ovat pysyviä. 80 000 hampaisiin aseistettua sotilasta yhdessä 15:n – 20 tuhannen ns. Syyrian Vapaan Armeijan, FSA:n, joukkojen kanssa yrittävät nujertaa kurdien vallankumousta ja paloitella Koillis-Syyrian kantoneihin. 300 000 kurdiväestöön kuuluvaa ihmistä on joutuneet jättämään maansa ja kotinsa. Heidän tilalleen on tarkoitus sijoittaa kaksi miljoonaa syyrialaispakolaista. Venäjän rooli on vahvistunut ja Trump on lopulta päättänyt jäädä alueelle. Amerikkalaisjoukot ovat vain siirtymässä idemmäksi, lähemmäksi öljykenttiä. Syyriassa liittolaiset vaihtuvat geopoliittisen tilanteen muuttumisen myötä. Liittouduttuaan amerikkalaisten kanssa kurdit luulivat, että nämä auttavat heitä perustamaan viimeinkin valtionsa. Amerikkalaiset kuitenkin pettivät heidät heti kun mahdollista. Tällä hetkellä kurdit on pelattu pois geopoliittiselta pelilaudalta, siksi heillä ei ole enää muuta korttia kädessä kuin Assadin ”ystävyys”.
Turkin hyökkäystä oli valmisteltu viimeiset puoli vuotta. Kaikki hyväksyivät sen, koska oli ilmeistä, että se oli tulossa joka tapauksessa. Hyökkäystä edelsi kaksi aikaisempaa interventiota, ”Eufratin kilpi” (2016) ja ”Oliivipuun oksa” (2018). Erdoganin asema on tämän operaation jälkeen heikompi. Operaatio kesti kahdeksan päivää, ja päättyi amerikkalaisten vaatimaan tulitaukoon. Erdoganin tavoitteet 30 kilometriä leveästä ja 440 kilometriä pitkästä kaistaleesta eivät toteutuneet. Hänen asemansa Turkin sisäpolitiikassa on tukala. Vallankaappausyrityksen ja erityisesti viimeisen vaalitappion jälkeen Erdoganin valtaistuin horjuu.
Irak on kärsinyt imperialismin eri intressien vastakkainasettelusta ja valtataistelusta. Valta on vaihtunut Saddam Husseinin jälkeen monta kertaa. Välillä se on ollut amerikkalaismiehittäjien kätyrien käsissä, välillä Irak on toiminut Iranin käsikassarana ja välillä se on palvellut molempia. Irakissa yhteiskunnan rakenteet ovat tuhoutuneet täysin. Sotilaallinen tuki Assadille on lähtenyt Iranilta Irakin kautta. Työtä ei ole tarjolla ja ainoa yleisesti vallitseva trendi on sokea väkivalta. Husseinin armeijan ammattisotilaista on saanut alkunsa aikoinaan myös ISIS. Turhautuminen on pakottanut kansan miettimään vähän pommien asettamisen sijaan kollektiivisempia toimintamuotoja.
Tuhannet mielenosoittajat käynnistivät hallituksen vastaista liikehdintää. Heti alussa tunkeuduttiin hallintorakennukseen ja se sytytettiin tuleen. Kuolleita on useampia ja loukkaantuneita satoja. Irakin turvallisuusjoukot käyttävät säälittä vesitykkejä ja tainnutuskranaatteja pitääkseen mielenosoittajat poissa rakennuksista. Liikehdintä alkoi Bagdadista ja Nasiriasta. Tämä oli pääministeri Adel Abdul Mahdin hallituksen ensimmäisen vuosipäivän aattona. Bagdadissa mielenosoitukset oli kutsuttu Tahririn aukiolle. Irakin kansan mielestä kaikki poliitikot ovat varkaita. Mielenosoittajat vannovat pysyvänsä kaduilla kunnes hallitus kaatuu. Pääkaupunki Bagdadissa on kuultu myös räjähdyksiä. Edellisessä lokakuun alussa järjestetyissä suurmielenosoituksissa kuoli 157 ihmistä.
Libanonin mielenosoituksissa on arabikevään tuoksut. Mielenosoitukset ovat jatkuneet jo useamman viikon ajan. Tässäkin mielenosoittajat ovat erittäin vihainen hallitsijoille ja vaativat uudistuksia ja ennen muuta poliittisen järjestelmän vaihtamista. Libanonin kansan viha poliitikkoja kohtaan on niin voimakas, että muutama kipinä riitti saamaan kansan kaduille. Mielenosoitusten keskeisin iskulause on ”Vallankumous – vallankumous”. Väkivaltaiset yhteenotot alkoivat siitä, että kansa lähti valittamaan kun hallitus ei sammuttanut metsäpaloja tarpeeksi tehokkaasti. Sitten mieltä osoitettiin puhelinliittymille asetettuja uusia veroja vastaan ja lopulta vaadittiin korruptoituneet poliitikot tilille, tuloerojen kaventamista ja lopulta kaiken eliitin heittämistä maan rakoon.
Kapina alkoi kun hallitus päätti 17.10. verottaa WhatsApp – viestejä ja puheluita. Se oli ensimmäinen kipinä. Sen jälkeen kymmeniä tuhansia mielenosoittajia tuli kadulle protestoimaan nousevien elinkustannusten, verojen korotusten ja hallituksen korruption vuoksi. Hallitus on poliittisen kriisin kourissa. Neljä ministeriä, pääministeri Saad Harririn koalitiohallituksesta on eronnut. Harririn lupaama uudistuspaketti on vain lisännyt joukkojen päättäväisyyttä taistella hänen hallituksensa kaatamiseksi. Beirutin Riad al-Solh -aukion mielenosoittajat aloittivat protestit laulamalla jalkapallo-otteluissa käytetyn iskulauseen:” Ensimmäinen laukaus meni sisään, missä on toinen? Mielenosoittajien määrä kasvoi tasaisesti päivä päivältä ja mielenosoitukset levisivät maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Tripoliin ja muihin paikkoihin. Libanonin julkinen velka on noin 86 miljardia dollaria – yli 150 prosenttia bruttokansantuotteesta. Joukkoliike ei ole vihainen vain Harrirille, vaan myös Hizbollahin johtajalle, Hassan Nasrallahille. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Hizbollah puolustaa ja tukee hallitusta. Lopulta Harriri joutui eroamaan, mutta silti ihmiset ovat vielä kaduilla ja pysyvät siellä. Tilanne Libanonissa on esivallankumouksellinen. Libanonin vallankumous voi sytyttää uuden vallankumouksellisen aallon arabimaissa.
Viimeisen yhteydessä vaaditaan poliittisen järjestelmän vaihtamista. Mieltä on osoitettu kaikkea muuta kuin rauhanomaisesti. Tripolista lähtevän Syyriaan menevällä maantiellä armeija hyökkäsi mielensoittajien asettamia tiesulkuja vastaan. Pienet pääministerin lupaamat uudistukset tulivat liian myöhään eivätkä ole olleet riittäviä lepyttämään kansaa. Mielenosoituksilla on keskiluokkien tuki. Mielenosoittajat kutsuvat kansan kaduille ja muodostamaan jättiläispituisen ihmisketjun Tripolin ja Tyroksen välillä. Ketjun on pysyttävä paikalla kunnes hallitus kaatuu ja poliittinen järjestelmä muutetaan.
Voimasuhteet JEMENin raadollisessa sodassa ovat muuttumassa. Saudien ja Yhdistyneiden Arabiemiraattien interventio on vaikuttanut siihen ratkaisevaksi. Maailma on nähnyt selvästi etnisen puhdistuksen Jemenissä. Tekijöinä on amerikkalaisten ja sionistien tukemat monarkiat alueella. Miljoonia ihmisiä on nälänhädässä, tuhansia on kuollut ja kymmeniä tuhansia on karkotettu tai lähtenyt pakolaisiksi. Sorrosta ja barbaarisista pommituksista huolimatta Huthi –kapinalliset ovat aiheuttaneet merkittäviä tappioita saudien joukoille ja heidän paikallisille liittolaisilleen. Tällä tavalla huthit ovat saattaneet prinssi Bin Salmanin täydelliseen umpikujaan. Droneisku syyskuun alussa Aramcon öljynjalostuslaitoksiin oli merkittävä kehitys Jemenin tilanteeseen. Aramco on maailman suurin yritys. Sen liikevaihto on 10 tuhatta miljardia dollaria, mikä on melkein kaksi kertaa Japanin bkt vuonna 2019. Iskussa öljyjalostamoa vastaan oli Iranin sotilasinvaasion merkit. Kymmeniä droneja lensi Jemenin rajalta 120 km saattaen maailman kalleimman amerikkalaisen ilmatorjuntajärjestelmän naurunalaiseksi. Entisen kapasiteetin palauttaminen kestänee Aramcolle kuukausia. Kyseiset kapineet ovat alan teknologian edelläkävijöitä. Kuten brittien JANE –sotilasajatushautomo toteaa, Iran esitteli kyseiset dronet muutama kuukausi sitten.
