Suomen ja maailman lehdistö on täynnä Kreikkaa koskevia artikkeleja. Artikkeleiden vyöry muistuttaa aikaisempia vuosia, jolloin Kreikka otettiin troikan “suojeluun” pyrkimyksessä estää niin sanottua tartuntaa. Vaarana oli dominoilmiön puhkeaminen, joka pyyhkäisisi alleen kokonaisia pankkeja ja kenties valtiotalouksia. Miten voi maa, jonka kansantalouden volyymi on noin kolme prosenttia EU:n talouden volyymista, olla uhka maailmantaloudelle? Jotkut tahot vasemmistossa selittivät silloin, että sellainen ei ole mahdollista, ja kaikki johtuu siitä, että troikka haluaa alistaa kreikkalaisia protektoraatiksi saadakseen talouskurin lävitse. Toiset taas puhui avoimesti Merkelin salaliitosta ja jotkut jopa kolmannen valtakunnan paluusta toisin keinoin. Kaikki mielenosoituksiin osallistuneet ovat nähneet kylttejä, joissa oli Merkelin kuva Hitlerin viiksillä varustettuna.
Todellisuudessa Kreikka oli silloin, ja on vieläkin suuri vaara eurooppalaiselle ja maailmanlaajuiselle kapitalismille. Selitys löytyy kriisin taustoista. Sanoimme aikaisemmin, että Kreikan kriisi ei ole kreikkalainen kriisi, kuten aikaisempi asuntolainakriisi USA:ssa ei ollut kiinteistöalan kriisi. Myöskään Lehman Brothersin vararikko ja sitä lauennut pankkikriisi ei ollut vain pankkien kriisi vaan kapitalismin systeemikriisi, jonka ratkaisuun ei ole keinoja. Kriisiä voisi sovitella niin, että finanssitason kuplia entisestään paisuttamalla voisi lykätä totaalista ja yhtäaikaista luhistumista muutamalla vuodella. Kreikassa oli rikkoutunut kapitalismin ketju, eikä vain yksi lenkki siitä. Tämän seikan ymmärtäminen on hyvin tärkeää oikean analyysin kannalta.
On tärkeä huomioida kriisin vaihe. Kriisi on kulkenut syklinsä ja tullut vaiheeseen, jossa kaikki käytetyt keinot sen lykkäämiseksi on kokeiltu. Nyt eletään illuusioiden loppuaikaa. Jäljelle jää neuvottomuus, mikä näkyy pätevien talouslehtien ja poliittisten valtalehtien useista keskenään ristiriitaisista kirjoituksista. EU:n talous on vaipunut deflaatioon, josta tiedetään vain se, että se tulee olemaan hyvin pitkä. Lännessä ollaan tietoisia kriisin sovitteluyritysten lopussa. Länsi on muuttamassa strategioitaan. Lännen uusi doktriini on Venäjän saaminen polvilleen, ”värivallankumousten” organisoiminen ja lopuksi maan siirtolaistaminen. Jo pakotteilla alkanut kauppasota on vahingoittanut Eurooppaa enemmän kuin Venäjää. Arvoaan ei ole menettämässä vain rupla, vaan myös euro. Vielä tässä tilanteessa tulee Kreikka antamaan armolaukkauksen eurolle. Silti kriisi ei ole valuuttakriisi, vaan kyseessä on kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän kriisi. Se, onko Kreikan valuutan nimi euro vai drakhma, ei ole oleellisinta.
Federalistinen oikeisto ja keskusta julistavat euron toteemiksi ja palvovat sitä absoluuttisena totuutena. Vahva valuutta on saanut jo Kreikan heikon kansantalouden hajalle. Saksalaiset tuontitavarat ovat vallanneet maan kotimarkkinat. Toisaalta drakhma on ollut koko historiansa aikana (1833-2000) välillä sidottu vahvempaan valuuttaan. Syrizan vasemmistosiipi on esittänyt paluuta drakhmaan lääkkeenä kaikkiin tauteihin. Kreikan kaksi aikaisempaa vararikkoa on kuitenkin tapahtunut drakhman ollessa maan valuutta. Syrizan oikeistosiipi (Tsipras) vannoo uskollisuutta euroon, mutta samalla iskee silmää vasensiivelle sanomalla hyväksyvänsä vasemmistosiiven näkemyksen tarvittaessa. Sellaiset puheet eivät säikähdytä troikkaa, joka on vaatinut muistioiden noudattamista hallituspuolueesta riippumatta.
Se että oma valuutta, drakhma, olisi mahdollista devalvoida, ei auttaisi Kreikan kansantaloutta. Teoriassa devalvaatio piristäisi vientiä, mutta kaksinkertaistaisi ulkomaavelan. Todellisuudessa vienti ei kuitenkaan kasvaisi, koska Kreikka ei tuota mitään sellaista, joka voisi pärjätä kilpailijoilleen. Lisäksi yleinen lama tyrehdyttää kysyntää koko Euroopassa. Deflaation olosuhteissa euro devalvoituu automaattisesti, kun sen arvo romahtaa. Silti se ei piristä kansantaloutta edes niissä maissa (Saksa), joissa on runsaasti vientitavaraa tarjolla. Dilemma on siis kahden huonon vaihtoehdon välillä; pysyminen europiirissä joko ei kannata tai siihen jääminen ei ole mahdollista (Grexit) ja drakhmaan siirtyminen voi olla sitäkin pahempi katastrofi. Kyseessä on siis pseudodilemma.
Ongelmaa ei voida ratkaista teknisesti. Jos köyhä Afrikan maa päättäisi ottaa valuutakseen Yhdysvaltain dollarin, se ei muuttuisi USA:n kaltaiseksi kansantaloudeksi. Itse asiassa sitä yritti suhteellisen vauras Argentiina, mutta ajautui konkurssiin Ratkaisut talousongelmiin ovat poliittisia. Politiikka oli Leninin mukaan tiivistetty kansantalous. On pohdittava, millaiset poliittiset toimenpiteet pelastavat kansan nälänhädästä ja yhteiskunnan katastrofilta.
Kreikan kriisi pohjautuu vararikkoa edeltäviin vuosiin. Vuonna 2008 poliisi murhasi kadulla 15-vuotiaan Alexis Grigoropoulosin. Kreikan kansa, nuoriso etunenässä, kapinoi silloin erittäin militantilla tavalla miltei kahden kuukauden ajaksi. Kansainvälisen Valuuttarahaston silloinen pääjohtaja Strauss Kahn totesi: – Tämä on ensimmäinen kansannousu Lehman Brothersin käynnistämän kriisivyöryn jälkeen. Lukuisat artikkelit tänä päivänä nostavat esiin totaalisen romahduksen todennäköisyyden. Tänä päivänä elämme samaa 2007-2008 alkanutta historiallista periodia, joskin sen loppuvaihetta.
Sittemmin tapahtumat kulkivat IMF:n johtajan ennustamalla tavalla. Kreikka meni vararikkoon vuonna 2010. Sitä seurasi troikan tulo, muistioiden asettamista ja kansan kurjistaminen. Vuosina 2011 ja 2012 käytiin suuret työtaistelut ja yhteenotot poliisin kanssa. Kun troikan määräämä pankkiiri Papademosin virkamieshallitus kaatui kansan suuttumukseen, tilalle valittiin maalle oikeistohallitus. Samarasin hallitus ajoi alas julkisen sektorin kuten koulut ja sairaalat. Bruttokansantuote romahti yli neljänneksellä, mikä kasvatti velan määrää. Näin saatiin viime vuonna ensimmäistä kertaa ylijäämäinen budjetti, mitä oikeisto mainosti menestystarinana. Nyt myös Samarisin hallitus on kaatunut ja Kreikka on uusien vaalien edessä. Yksikään mielipidetutkimus viime vuosina ei ole osoittanut oikeistoa vaalivoittajaksi. Syrizan voittoa pidetään melko varmana.
22. tammikuuhun mennessä EKP on antanut selkeän viestin markkinoille ylivelkaantumisen ja deflaation ongelmien hoitamistavasta. Jää nähtäväksi, aikooko Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Draghi sisällyttää Kreikan velkakirjat pelastusoperaatioon vai ei. Joka tapauksessa Kreikan velkakirjojen osuus EKP:n ostoskorista on 2,8 prosenttia. Jos elvytyspaketti on 400 miljardin luokkaa, niin Kreikan velkakirjoille on varattu vain 11,2 miljardia euroa. Liikkeellä on vain velkakirjoina noin 16 miljardin euron edestä. Epävirallisesti Kreikan velkakirjojen ostamisen ehdoksi on asetettu tulevan hallituksen sitoutuminen jatkamaan troikan asettamia uudistukset. Kansainväliset velkojat ovat yksimielisiä ainakin siitä, että Tsiprasin ehdotukseen velkojen leikkaamisesta ei voida suostua.
New York Timesissa nobelisti Krugman väittää, että Kreikan ero euroalueelta (Grexit) on ongelma, ei niin suuri Kreikalle kuin EU:lle. Jos euro kaatuu, se ei tapahtuisi siksi, että kreikkalaiset äänestivät väärin. Euron kaatuminen johtuisi eurooppalaisen kapitalismin strategioiden puutteesta. Lehden mukaan kukaan ei tosissaan usko, kuten vuonna 2012 uskottiin, että Grexit on mahdollista. Wall Streetin mukaan eurooppalaiset vain kiristävät kreikkalaisia “äänestämään oikein”. Tsiprasin valinta olisi New York Timesin mukaan suotava, sillä se voisi herättää päättäjiä Euroopassa suunnittelemaan oikeita toimenpiteitä. Lehden mukaan vaalien jälkeen selviää, miten pitkälle Tsipras voi mennä neuvotteluissaan troikan kanssa. Tsipras on vaatinut osaa velasta anteeksi ja leikkauskurin ainakin osittaista lopettamista. Lehden mukaan vaalien jälkeen selviää myös, kuinka pitkälle EU voi mennä myönnytyksissään pitääkseen Kreikan euroalueen sisälle. New York Times ei pidä Tsiprasin valintaa pääministeriksi ongelmana.
Independent -lehti argumentoi, että jos Kreikan erottaminen euroalueelta auttaisi EU:ta vakauttamaan talouteensa, Kreikka olisi heitetty aikoja sitten ulos. Lehti näkee tapahtuvan dominoreaktioita tapauksessa, jossa Kreikka lähtee. Muutenkin yhden maan kansalaistottelemattomuudessa piilee tartuntavaara muille maille, mikäli Kreikka jää euroalueelle uhmaamalla muistioita. Riippumatta siitä, miten Syriza asian tiedostaa, Kreikasta on tullut ongelma koko maailmalle. Bild -lehden mukaan valmistelu Kreikan erosta on Berliinissä pitkällä. Lisäksi varaudutaan mahdollisuuteen, että tallettajat eri maissa ryhtyisivät massiivisesti nostamaan säästöjään pankeista. Tällainen paniikkireaktio voisi kaataa pankkeja yhdessä päivässä. Pankkien holveissa ei ole kuin murto-osa tallentajien tileillä näkyvistä summista.
Spiegel -lehti pitää Kreikan lähtöä euroalueelta väistämättömänä. Reuters varoittaa, että samanlainen vaikutus Euroopan vakaudelle voi olla edessä Britannian vaalien jälkeen ensi toukokuussa. Kreikan lähtö euroalueelta voi tarkoittaa Britannian lähtöä koko EU:sta. Reuters näkee, tosin eri syistä johtuvaa, yhtäläisyyttä Kreikan ja Britannian välillä. Tietotoimisto lanseerasi Grexit -termin lisäksi termin Brexit, joka viittaa Britannian eroon EU:sta. Die Zeit Saksassa otsikoi: “Saksa pyrkii kompromissiin Tsiprasin kanssa”. Lehden mukaan Saksa tahtoo, että Kreikka jää euroon senkin jälkeen, kun Tsipras voittaa vaalit. Berliinissä on havaittu, että Tsipras esiintyy nykyään vähemmän aggressiivisena kuin ennen, lehti jatkaa. Lehti vertaa Tsiprasin Lulaan, joka ehdokkaana ollessaan aiheutti epävarmuutta markkinoille, ja presidenttinä luotsasi maataan kasvupolulle. Lehti kertoo, että jotkit myönnytykset, kuten velka-ajan pidentäminen, on mahdollista, mutta velan leikkaaminen tai mitätöinti ei tule kysymykseen. Süddeutsche Zeitung -lehti kirjoittaa samanhenkisesti.
Grexit = Euro Brake
Jo pitemmän aikaa “asiantuntijat” Euroopassa ja Suomessa ovat vakuuttaneet, että Eurooppa on tätä nykyä panssaroitunut markkinoiden hyökkäyksestä Kreikan mahdollisen uuden konkurssin sattuessa. Väittämälle on esitetty useampi perustelu. EU kestää Kreikan eron, koska Kreikan velka on virallisen eurooppalaisen sektorin eikä yksityisten käsissä, konkurssikriisejä estäviä mekanismeja on rakennettu, pankit Euroopassa ovat ehtineet tervehdyttää taseensa sekä omistajasalkkunsa ja EKP on aina valmis ostamaan valtioiden velkakirjoja.
Markkinat ovat pitäneet tähän asti Italian, Portugalin, Espanjan ja Irlannin velkakirjat suhteellisen turvallisina, eivätkä ole ryhtyneet myymään niitä massiivisesti pois. Sen sijaan ne hyökkäävät sitä vastaan, joka näyttää olevan todella heikoimmassa asemassa, eli euroa vastaan. Näin ollen, panssarikuori on EU:ssa tehty paperista. Markkinat myyvät massiivisesti euroja riippumatta siitä, jääkö Kreikka euroalueeseen tai ei. Markkinoiden tähtäimessä on euro eikä Kreikka. Näyttöjä tästä on monta.
1. Koron kehitys Kreikan velkakirjoissa on erisuuntainen kuin sen korko eurojen kaupassa. Mitä enemmän siis riski Kreikan vararikolle kasvaa, sitä enemmän euroista halutaan eroon.
Poikkeama Kreikan ja euron koron välillä on ollut 0,828 (keskikäyrä), mikä tarkoittaa, että mitä enemmän Kreikan velkakirjojen korko nousee, sitä enemmän euro heikkenee. Kreikan eroaminen tai erottaminen euroalueelta sinkoaisi esim. Kreikan kymmenen vuoden korot pilviin, mikä tarkoittaisi euron romahtamista.
2. Koska euro on maailman toiseksi tärkein varantovaluutta dollarin jälkeen, euron ostoon on käytetty rahaa kymmenien biljoonien eurojen edestä. Sen vuoksi tähän mennessä vallitsi usko, että euro on vakaa ja luotettava valuutta ja markkinat odottavat, että se pysyy sellaisena. Jos euron uskottavuus kärsii markkinat yrittävät puolustautua siitä hyökkäämällä euroa vastaan.
Silloin euron omistajat (valtiot, pankit, eläkerahastot, vakuutusyhtiöt, yhtiöt, yksittäiset kapitalistit) pyrkivät pääsemään siitä eroon, ja ostaisivat euron sijasta toisia valuuttoja. Tämä johtaisi euron nopeampaan romahdukseen. Euron romahtamista veikkaavien vakuutuskirjojen määrä on kasvanut merkittävästi.
3. Näin heikkona euro on dollarin nähden ollut viimeksi yhdeksän vuotta sitten. Tämä kaikki tapahtuu ennen Kreikan vaaleja, ennen kun kukaan on todella kyseenalaistanut troikan reseptit, ennen kun Kreikan ero eurosta on päiväjärjestyksessä. Markkinat ehtivät toimia aina ennen poliitikkoja. Erityisesti paniikissaan ja keinotellessaan ne ovat erittäin nopeita. Euron luotettavuus haihtunee taivaan tuuliin mahdollisen Kreikan eron sattuessa. Markkinat iskevät ei Kreikkaa vaan euroa vastaan. Tällaisessa tapauksessa tuhansia miljardeja euroja lähtee euroalueelta, kun markkinat pyrkivät suojautumaan. Tämä aiheuttaisi ennennäkemätöntä laman syventymisen ja usean kymmenen prosentin työttömyyden Euron maineen palauttamisessa menee vuosikymmeniä, kun taas sen romahtaminen tapahtuu silmäräpäyksessä. Sen lisäksi kaikki pörssitalot Euroopassa kokisivat mahtavia romahduksia. Lopulta vaikutukset eivät olisi vain Euroopan tasolla, vaan koskisivat kapitalismia maailmanlaajuisesti.
4. Aina kun euron arvo laskee, dollarin arvo kasvaa, mikä heikentää kehittyvien maiden valuuttoja. Kun euro on vapaassa pudotuksessa, yllä mainitut vaikutukset esiintyvät toiseen potenssiin. Viimeiset sata päivää kehittyvien maiden ja EU:n valuutat ovat romahtaneet samalla kun dollari on nopeassa nousussa.
Vuonna 2008 kriisin yhteydessä kehittyvät maat joutuivat ottamaan lainoja 5 700 miljardin dollarin edestä kompensoidakseen dollarin vahvistumista, mikä teki niiden velasta kalliimman. Dollarin vahvistuminen aiheuttaa ongelmia kaikille velallisille. Heikkenevä euro ja vahvistuva dollari uhkaavat Venäjää ja sitä kautta myös USA:a joskin eri syistä. Venäjällä euron romahdus aiheuttaa ruplan ja öljyn hinnan romahdusta. USA:ssa vahva dollari tekee amerikkalaisista tuotteista kalliimpia vielä paljon ennen kun luvattu korkojen nosto Fedin toimesta alkaa ensi huhtikuusta lukien. Tämä kaikki tapahtuu aikana, jolloin Fed on saattanut loppuun kaikki 2008 vuodesta asti alkaneet elvytysohjelmansa eikä voi enää puuttua samoilla lääkkeillä tilanteeseen.
Suursijoittaja Gorge Soros syyttää länttä väärästä Venäjä-politiikasta Ukrainan kysymyksessä. Miljardööri-kapitalisti varoittaa, että lännen poliittinen linja Ukrainan kriisissä muodostaa kuolemanvaaraan euroalueelle. Financial Times -lehdelle antamassaan haastattelussa Soros painottaa, ettei Ukrainan tilannetta tule käsitellä yksittäistapauksena, vaan se täytyy nähdä sitä koko itäisen Euroopan kriisinä, joka uhkaa EU:n olemassaoloa paljon enemmän kuin Kreikka. Mahdollinen Venäjän vararikko veisi hautaan joukon Venäjällä toimivia länsimaalaisia pankkeja.
Mikä olisi välttämätön siirtymäohjelma tänään
* Kaikkien muistioiden ja sitä seuranneiden lakien kumoaminen – Velan mitätöiminen yksipuolisesti!
* Kaikkien luottolaitosten välitön kansallistaminen ilman kompensaatioita ja työväen kontrollin alla. Keskuspankin luominen talouden kehityksen valvomiseksi ja talletusten takaamiseksi
* Työpaikkojen sulkemista vastaan ne on otettava työväestön haltuun ja niiden toimintaa tulee jatkaa työläisten johdolla
* Palkat ja eläkkeet on korotettava ajantasaisiksi ennen muistioita olleelle tasolle
* Kaikki yksityistetyt laitokset tulee kansallistaa uudelleen
* Kaikki terroristilait on kumottava. Samoin tukahdutusmekanismit (mellakkapoliisi yms.) on lakkautettava
* Kaikki kytkökset kansainväliseen imperialismiin katkaistava – Nato ulos maasta
* Suunnitelmatalous käyttöön – asiantuntijakomiteat suunnittelevat tuotantoa työväen kontrollin alla ottaen huomioon ihmisten ja luonnon tarpeet kapitalistien voittojen sijaan
* Kapitalismin kumoaminen EU:n tasolla ja Sosialistisen Federaation perustaminen
Edellinen välttämätön ohjelma kansan selviytymisen kannalta ei ole toteutettavissa kansallisten parlamenttien kautta. Taloudellinen ja poliittinen valta ovat tiiviissä liitossa keskenään. Kyse ei ole siitä, mikä puolue toimii perämiehenä kapitalismin laivassa, vaan minkä luokan käsissä poliittinen ja sitä kautta myös taloudellinen valta on. Oheisen ohjelman puolesta taistelevat trotskilaiset myös tulevissa vaaleissa. Vallankumouksellinen Työväenpuolue (EEK) osallistuu tammikuun 25. päivän vaaleihin itsenäisesti omien tunnusten ja vaalilistojen kanssa.
15.1.2015
-Dimitris Mizaras
