Jo vielä ennen kriisin alkamista pääoman edustajat yhdessä hallituksen kanssa yrittivät luoda olosuhteita kriisin maksattamiseksi työväenluokalla. Kun kapitalismin kriisi oli jo puhjennut, kolmikantajärjestelmä oli kuopattu ja Tupot kuuluivat jo historiaan. Sen jälkeen konsensushenkeen vedotaan ainoastaan silloin kun se porvareille sopii, ja se tarkoittaa myönnytyksiä työläisten puolesta. Luokkataistelun kärjistyessä tarvitaan uusia taistelumenetelmiä, radikaalimpia oikeuksien puolustusmuotoja, uudenlainen offensiivisempi Ay-liike.
Elokuun lopulla Stora Enson toimitusjohtaja ilmoitti kylmäverisesti paperiliitolle, että aiotaan sulkea Sunilan selluntehdas, Imatran paperikone, Tolkkisten saha, Varkauden tehdas, ja myydä Kotkan tehdas. Se tietää rutkasti irtisanomisia, … siis taas!
Tällaisten tosiasioiden edessä ei ole paljon tehtävissä. Edes lakon ase on tässä tapauksessa riittämätön. Paperiliiton puheenjohtajan tehtävä olisi ollut kutsua työväki välittömästi tehdaskokouksiin keskustellakseen tilanteesta. Kuten kuka tahansa vanha Ay-byrokraatti Jouko Ahonen koki, ettei asia koske työläisiä, vaan hänen tehtävänsä on ilmoittaa eteenpäin, tai paremmin ylöspäin, paperiliiton johdolle. Sillä väliin toimittajat ehtivät haastatella häntä radiossa. Ahonen väläytti siinä lakon mahdollisuuden, mutta yleisesti ottaen hän vain pyöritteli sanojaan ja pyyhki hikeä.
Ei SAK:n eikä paperiliiton mielipidettä Stora edes muodon takia kysynyt. Mitä turhia kysyä nyt kun ei sitä kysytty metsäteollisuuden saneerauksista aikaisemminkaan. Ahosen uhittelu muuttui vetoomukseksi Storalle, jotta tämä harkitsisi asiaa paremmin ja ”vaatimukseksi” valtiolle siitä, että ministeri Häkämies on vaihdettava. On sanomattakin selvä, että tämä farssi kuvailee koko Ay-liikkeen ahdinkoa, ja sen myötä myös byrokraattien pihdeissä olevan työväenluokan ahdinkoa. Tässä tapauksessa, jossa tehtaita suljetaan, Edes tavanomainen työtaistelu ei tepsi. Pelkkä lakkoilu vain nopeuttaisi tuotannon siirtoa ulkomaille. Nyt on huutava tarve järeämpien aseiden käyttöönottamisesta ja uusien strategioiden hiomisesta.
Siihen tarvitaan myös uutta johtoa. Sen pitää syntyä työväenluokan keskeltä, kukaan sitä ei voi, eikä saa tuoda ulkoapäin. Syypää tähän tilanteeseen on Ay-liikkeen konservatiivinen johto ja sen joustavuus. Jos pääoma aikoo panna kriisin työväenluokan niskaan, niin sitten syyt pitää asettaa Ay-liikkeelle. Stora Enson ja porvarillisen median mielestä kriisi ja työttömyys johtuvat eri ahosten jääräpäisestä kieltäytymisestä hyväksymään alan sisäisten rakenteiden ”nykyaikaistamista”. Kun kuule rakenteiden nykyaikaistamisesta ja työolojen joustamisesta, silloin pitää kiristää vyötä ja hampaita. Näiden kahden lisäksi työnantaja haluaa jopa olemassa olevan Ay-liikkeen polvilleen, valmiina hyväksymään pomojen ehtoja sopimusneuvotteluissa.
Metalli
Malliksi muille porvarillinen lehdistö nostaa Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden kolmivuotista sopimusta. Sillä kapitalistien mielestä tullaan joustavimmin vastaan ”uudistumispaineita”. Metalliliiton neuvottelijat olisivat valmiit hyväksymään mitä sopimusta tahansa työnantaja sanelee. Tällä kertaa he tyytyivät sopiman 0,5 prosentin palkankorotuksesta ensimmäisen vuoden osalta. Viime keväänä vielä sama vaatimus oli 0,7 prosentin tasoa. Yrityksissä, jossa menee taloudellisesti huonosti, liitto on sopinut tietyistä joustoista. Sovittujen palkankorotusten toteuttaminen voi siirtää tulevaisuuteen ja jopa pyyhkiä sitä yli. Työnantaja vastaavasti on luvannut, että johto sopii ensin pääluottamusmiesten kanssa siitä, mitä palkankorotuksille tehdään. Näin ollen, porvarikynien mielestä sanelupolitiikka on poissuljettu. Niin on kun kerran kaikki on saneltu kolmeksi vuodeksi etukäteen. Metalliliitto avaa uusia historiallisia polkuja työväenluokan ehdottomalle antautumiselle.
Metallin sopimus koskee 120 000 työläistä, mutta se vaikuttaa muiden alojen sopimuspaineisiin. Ensi kevääseen mennessä sopimuksia muovailee 200 alaa, johon kuuluu parimiljoonaa työntekijää. Metallialalla on tällä hetkellä 30 000 työtöntä, mutta luku kasvaa rajusti tämän syksyn aikana. Siitä ei voi ainakaan syyttää Ay-liikkeen byrokraatteja joustamattomuudesta. Kahta jäsentä lukuun ottamatta Metalliliiton valtuusto hyväksyi sopimuksen yksimielisesti. Sen puolesta äänestivät niin demarit kuin vasemmistolaisetkin.
__Dimitris Mizaras
