Naton imperialistinen sota Ukrainassa ja Suomi

Elämme jatkuvassa turbulenssissa olevassa maailmassa. Kyseessä on siirtymä- ja muutosvaiheessa olevasta maailmasta. Kriisi tarkoittaa tilannetta, joka ei voi pitkään pysyä samanlaisena. Kriisi ei ole pysyvä tila. Ulospääsy kriisistä ei ole lineaarinen ja progressiivinen prosessi. Enemmän tai vähemmän väkivaltainen ratkaisu on tuleva esiin. Sota on yritys saada sellainen ratkaisu imperialismin hyödyksi. Vallankumous on toinen ratkaisu proletariaatin intressien toteuttamiseksi.

Olen lukenut Brzezinskin kirjaa (1), joka yli 25 vuotta sitten pystyi näkemään tätä geopoliittista kriisiä ja ehdottaa ratkaisua, joka sovitellaan tänä päivänä Ukrainassa. Siirtymänkriisi sosialismiin aiheutti kumouksia itäisessä Euroopassa ja Kiinassa sekä neuvostojälkeistä aikaa. Siirtymänkriisi elinkelpoiseen kapitalismin Euroaasiassa yhdessä vanhan lännen kapitalismin kriisin kanssa synnytti vastakkainasettelua kansainvälisellä tasolla. Ukrainassa tiivistyy maailmansodan dynamiikka.

Kaikki vanhan status quon tasapainoja ylläpitävät sopimukset toisen maailmansodan jälkeen ovat kumottu. Naton sota Ukrainassa käydään imperialismin maailman hegemoniasta ja herruudesta. Sellainen yritetään pakottaa kansainvälisen työväenluokan ruumiin päältä. Kyseessä on luokkasota imperialismin ja maailman työväenluokan välillä. Ukrainan proxy-sota (sijaissota) on umpikujassa koska se ei tuota imperialismin toivomaa tulosta. Naton puolesta sotiva Ukraina on kokemassa ratkaisevan tappion. Naton huippukokous Vilnassa on etsinyt ulospääsyä tästä. Imperialismi lähettää sotilaallista apua ja ammuksia sekä miljardien dollareiden hanat pysyvät auki jatkossakin. Ukraina on menettänyt satoja tuhansia sotilaita taisteluissa ja miljoonia siviilejä on lähtenyt pakolaisena maasta. Rypälepommien ja palkkasotilaiden käyttö eivät pysty pelastamaan maata, joka on täydellisen tuhon edessä.

”Se, joka kontrolloi Euroaasiaa, kontrolloi maailman”, kirjoitti Brzezinski sivulla 19. Ja vielä ”…Euroaasia on liian suuri ollakseen yhtenäinen”. s. 65. Ja vielä ”Ukraina on se geopoliittinen akseli koska sen olemassaolo auttaa Venäjän muuttumisessa”, s. 88. Länsi-Eurooppa on Amerikan sillanpääsy Euroaasian suuntaan. Samalla logiikalla kun Neuvostoliiton romahtaminen ei tarkoittanut paluuta ennen vuoden 1917 kapitalismiin, myös Jaltan sopimusten kumoaminen ei tarkoita paluuta Versaillesin sopimuksen piiriin. Uusi sopimus tilalle on sodan osapuolten tavoitettavissa. Sellainen kuitenkin on sopimus, jonka ehdot tulee sanelemaan luokkasodan voittaja.

Imperialismin toteutettava eskalaatio on suunniteltu tapahtuvan kolmen akselin kautta. Naton pääsihteeri Stoltenbergin mukaan yksi akseli koskee arktista aluetta, toinen ulottuu Baltian maista Keski-Eurooppaan ja kolmas operoi Välimeren, Pohjois-Afrikan ja Mustanmeren alueella. Näiden kolmen sotasuunnitelman käyttöön Nato asettaa 300 000 sotilasta hälytystilaan. Arktisen alueen suunnitelman mukaan Nato valmistautuu vahvistamaan alueen sotavoimat prikaatin kokoisella vahvuudella. Saksa osallistuu tähän 4000 sotilaalla (2).

Saksa, jossa äärioikeistolainen AfD nousi toiseksi suureksi puolueeksi, moninkertaistaa sotabudjetinsa. Mahdollinen äärioikeiston nousu Länsi-Euroopassa saisi fasistit lähelle päätösvaltaa ”turvallisuusasioissa”. Suomessa äärioikeisto on hallituksessa toiseksi suurena puolueena hyvin lähellä huippua. Taantumuksellisessa projektissaan kaksi suurta puoluetta on sopinut hallituksessa keskinäisestä työnjaosta. Oikeistokonservatiivien tehtäviin kuuluu työväenluokkaa vastaan suoritettava taloudellinen hyökkäys ja äärioikeiston tehtäviin kuuluu poliittinen hyökkäys oikeuksia vastaan. Siinä on lakiesityksiä kuin se, että saadakseen työlupa maahanmuuttajan on tienattava yli 2500 euroa, tai se, että jos maahanmuuttaja joutuu työttömäksi, työnantaja on velvoitettu vasikoida ja ilmoittaa siitä viranomaisiin. Jos maahanmuuttaja ei onnistu saamaan uutta työpaikkaa lyhyen ajan sisällä, silloin se menettäisi työ- ja oleskelulupansa seurauksena maasta poistuminen.

Edellisten seikkojen lisäksi Ukrainassa koulutetaan oikeassa sodassa tuntematon määrä fasisteja eri maista Azov-pataljoonan, mutta myös Ukrainan armeijan riveissä, armeijassa, jonka komento on luovuttu Oikeistosektorin, Banderin kannattajien ja muiden yhteiskunnan pohjasakan käsiin. Kun suomalaiset palkkasotilaat, joita kutsutaan ”vapaaehtoisiksi”, palaavat maahan, heitä kohdellaan sotaveteraaneina, joille tarjotaan terveydenhuolto ja muita hyötyä. Ukrainalaispakolaisille annetaan kunnon asuntoja, työtä ja koulutusta suomen kielessä. Somaaleilla, Afgaaneilla tai irakilaisilla ei ole näihin etuihin pääsyä pakolaisuutensa ensimmäisten vuosien aikana. Perheiden yhdistäminen viimeksi mainituilla voi kestää yli 10 vuotta. Ukrainalaisten perheenjäseniä käydään autolla kuljettamassa Kiovasta Helsinkiin.

Monen viikon neuvottelujen ja kompromissien jälkeen 20.7.2023 Suomi sai oikeistolaisimman hallituksen ja hallitusohjelman sitten 1930 luvun. Kapitalismi on maailmanlaajuisessa kiehunnan tilassa. Pysyäkseen hengissä kapitalismi ja saadakseen lisäaikaa hegemonialleen se eskaloi jatkuvasti sotia. Vallitsevat geopoliittiset globaalit ristiriidat heijastuvat Suomeen mitä äärimmäisimmällä tavalla. Johtavana puolueena hallituksessa konservatiivinen oikeisto, Kokoomus yrittää aina suurpääoman ohjaavien linjausten mukaisesti taannuttaa yhteiskunnan keskiaikaan.

Työväenpuolueet ja ammattiyhdistys aiotaan vainota ja ns. ”uudistuksia” tullaan pakottamaan yksipuolisesti (3). Saadakseen enemmistöä Kokoomus tarvitsee toiseksi suurta puoluetta, äärioikeistolaista Perussuomalaisten puoluetta. Saadakseen likaisen työn lävitse Kokoomus sietää äärioikeiston tarjoamaa pimeää agendaa. Pelko ja viha maahanmuuttajia kohtaan, joukkokarkottamiset, rasismi ja ministeriksi hyväksyminen henkilöiden, jotka ovat aikaisemmin kuuluneet fasistisiin järjestöihin, kaikki se on osa kompromissia oikeiston ja äärioikeiston välillä. Tämän erittäin taantumuksellisen kehitykset ”haukat” mobilisoituivat välittömästi. Toisaalta se ns. hallituksen sadan päivän ”kuherruskuukausi” osoittautui silkkaa unta pääministeri Orpon hallitukselle. Noin viikon hallituksen muodostumisen jälkeen tuli ensimmäinen fasistiministerin ero.

Heti sen jälkeen Tampereella kutsuttiin mielenosoitukseen, jonka pääiskulauseena oli ”Alas äärioikistolainen hallitus”. Slogan on harvinainen jollei ainutlaatuinen Suomessa. Saman tien kun perussuomalaisista tuli hallituspuolue nämä alkoivat sanella tehtävien järjestyksen ohi eduskunnan istuntoja. Samanaikaisesti on tullut esiin myös muiden ministereiden fasistisia ja rasistisia tekstejä, jotka lietsovat väkivalta. Sellaiset oli valtionvarainministerin ja PS:n puheenjohtaja Riikka Purran, mutta myös eduskunnan puhemies Halla-ahon ja PS:n teoreetikon tekstejä. Viimeistään tulevaan syksyyn mennessä tämä hallituskuvio hajoaa omien sisäisten ristiriitojen seurauksena (4). Purra sanoi katuvansa vanhoja kirjoituksiaan, mutta ei pyydä siitä anteeksi. Keskustelu hallituksen luottamuksesta on Halla-ahon toimesta siirtynyt syksyyn, mutta tilanne ei voida peittää maton alle.

Systeemivasemmisto (Vasemmistoliitto) ei ole tehnyt asialle mitään. Ammattiyhdistysliike on tehnyt sitäkin vähemmän. Taistelu nykyistä hallitusta vastaan on viimeinen taistelu vasemmiston legitiimiydelle. Jos hallitus ei kaadu tässä taistelussa, niin vasemmisto tulee romahtamaan täysin. Äärioikeistolainen hallitus tietää tätä hyvin mutta vasemmisto nukkuu Ruususen unta seuraavia vaaleja odotellessa.

Hyökkäykset työväenluokkaa vastaan ei näytä liikuttavan ammattiliittoja. Äärioikeisto haluaa kriminalisoida ihmisoikeuksia ja työväentaisteluita, sallia mielivastaiset irtisanomiset ja paikallisesti solmitut työsuhteet. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset on ensimmäisten lakiesitysten listoilla. Töihin täytyy raahautua sairaana koska ensimmäisestä sairauslomapäivästä ei makseta korvausta. Alituinen irtisanomisen uhka on koko ajan läsnä.

Hallitus yrittää pysyä vallassa hinnalla millä hyvänsä. Kitka oikeiston ja äärioikeiston välillä toistaiseksi näyttää sovittelevan koska taloudellisia uudistuksia ”ajava” oikeisto ja demokraattisia oikeuksia lakkauttava äärioikeisto tarvitsevat toinen toista. Äärioikeiston abstraktisen tason pahoittelut riittävät Orpolle mutteivät riitä kansalle. Me tiedämme, että Suomessa on ministeri, joka nauttisi intohimolla massiivisesta ampumisesta paikallisjunassa, kuten Purra kirjoitti.

Suomi on on luopunut puolueettomuuden statuksesta ja liittynyt Naton jäseneksi. Pian Suomeen perustetaan Naton sotilaallisia tukikohtia ja asevarastoja, mahdollisesti myös ydinaseita (5).Naton Vilnan huippukokouksessa Stoltenberg määritteli kolme akselia siihen, mitä hän tarkoittaa ”Euroopan puolustukseksi”. Ensimmäinen akseli koskee arktista aluetta. Kyseessä on siis Venäjän raja, jossa Suomella on vahva maanarmeija ja Ruotsilla vahvat merivoimat.

Nyt kun Itämeri on kuin Naton ”sisäjärvi”, Venäjän portti siihen rajoittuu Pietarin alueelle. Kaliningradin sotilaallinen tukikohta on Venäjän territorio, jolla ei ole yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Sen huoltotoimitukset toimitetaan Latvian ja Liettuan kautta, mitä voi helposti estää. Toinen tapa saada huoltotoimitukset lävitse on meriteitse. Latvian edustalla sijaitsee Ruotsin Gotland, joka on aina ollut vapaaehtoisesti demilitarisoitu saari. Nyt se on aseistettu ”hampaisiin” asti ja se on täynnä ruotsalaisia sotilaita. Samaa kohtaloa odottaa Suomen Ahvenanmaa, jonka piti jäädä demilitarioituna Pariisin sopimusten mukaan. Samojen sopimusten mukaan saaressa oli perustettu venäläinen konsulaatti, jonka nykyään Suomi on aikomus lakkauttaa. Mitä Pariisin sopimukseen tulee, niin sitä odottaa sama kohtalo kuin Jaltan sopimuksen.

Globaali kapitalismi tarvitsee fasismia. Vallitsevan järjestelmän juridisen viitekehyksen puitteessa sellaisen tavoitteen toteuttaminen on mahdoton. Viitekehys on muutettava. Sinällään tämä kärjistää luokkataistelua. Jos siihen lisää työväenluokan ja koko kansan kasvava tyytymättömyys se luo hyvin syttyvän seoksen, joka on ensimmäinen raaka-aine ainoalle toivolle vallankumouksellisen puolueen rakentamiselle.

Tämä on se otollinen maaperä, jossa meitä on haastettu työskentelemään, analysoimaan, selittämään, organisoimaan siis kouluttamaan kaadereita johtamaan joukkoliikettä tulevan vallankumouksen taisteluissa. Porvaristoilla on omat liittolaisuussuhteensa, omat huippukokouksensa ja omat varustautumisensa. Meillä niin Suomessa kuin kansainvälisesti on vain yksi liittolainen, työväenluokka ja sen liittolaiskerrostumat kansassa. Meidän liittolainen potentiaalisesti on heitä vahvempi ja se on aikaisemmin näytetty toteen monta kertaa historiassa.

Muuttakaamme siis, toverit, tämän historiallisesti potentiaalisen mahdollisuuden todellisuudeksi.

17.7.2023

Dimitris Mizaras

(*) Ο ιμπεριαλιστικός πόλεμος του ΝΑΤΟ στην Ουκρανία και η Φινλανδία (neaprooptiki.gr)

(1) Suuri shakkilautta; kreikkalainen painos