Yksi perustelu raadollisille imperialismin sodille on aina ollut demokratian vienti. Yksi toinen perustelu miehitetyillä alueilla pitkäksi aika pysymiseksi oli se, että paikalliset eivät ole kypsiä arvostamaan demokratiaa. Demokratian pakottaminen käytännössä tarkoittaa, että ensin maa miehitetään, ja valtaan istutetaan nukkehallitus. Sen jälkeen järjestetään vaalit ja peukaloidaan niitä niin, että omat kätyrihallitsijat valitaan jatkossakin, siis ”demokraattisesti”. Kansa ei ole kypsä demokratiaan ennen kun se oppii alistumaan tähän menettelyyn.
Irakin ensimmäisissä vaaleissa kansalaisia raahattiin kodeistaan ääniuurnille aseen uhalla. Äänten laskenta kestää yleensä kauan. Ääniä todennäköisesti lasketaan uudelleen ja uudelleen kunnes miehittäjille sopiva tulos löytyy; jollei sellaista löydy, niin se pitää keksiä. Irakissa pääministerinä toimi maltillinen shiianmuslimi Nuri al Maliki. Viime vuonna entinen sätkynukke rupesi änkyräksi. Maliki kiirehtii useamman kerran muistuttamaan amerikkalaisille, että nyt olisi aika lähteä kotiin. Sotaretken tavoitteet oli saavutettu; öljylähteitä omistavat amerikkalaiset ja brittiyhtiöt, paikalliset viranomaiset pystyvät takaamaan turvallisuuden, kurdit saivat itselleen pysyvän presidenttiviran.
Vaalit käytiin maaliskuun 7. päivä. Länsi-Euroopassa vaalien tulos saadaan vaalipäivän samana iltana. Suuntaa antava tulos saadaan puolisen tuntia vaalipaikkojen sulkemisen jälkeen. Irakissa laskenta kestää viikkokausia. Maaliskuun 21. päivään mennessä vihdoin oli laskettu 92 prosenttia äänistä. Siinä pääministeri Maliki oli häviämässä parin edustajapaikan verran entiselle pääministerille Ijad Allawinille. Kaikki näytti vahvasti siltä, että amerikkalaiset olisivat vaihtamassa nukkensa. Laskennan aikana tehtiin lukemattomia valituksia epäkohdista. Tulos vahvistettiin kuun lopussa. Tulos ei tarkoita automaattista pääministerin paikkaa Allawille, vaan oikeuden yrittää uuden hallituksen muodostamista ensimmäisenä. Vielä on monta ”sakeaa keitosta” tulossa. State Department, USA:n ulkoministeriö tervehtii tulosta sanomalla, että se oli tärkeä askel kohti demokratian kehitystä maassa, niinpä tietenkin.
Afganistan
Tilanne oli Irakia vaikeampi Afganistanissa. Nimittäin siellä ei ollut valinnanvaraa, länsimaihin täysin lojaalina oli vain yksi nukke. Näin ollen, luotettava tai ei, Karzaita oli tuettava. Vaalit pidettiin 20. elokuuta 2009. Vaihtoehtoiset medialähteet viestittivät, että siellä tapahtuu historiallisesti uskomaton vilppi. Paikoin ihmisiä ei käynyt ollenkaan äänestämässä ja silti äänestysvilkkaus siellä lopulta oli yli 50 prosenttia. Vaaliuurnia katosi, toisia taasen vaihdettiin ”paremmilla”. Suomalaisten valvonnassa oli 700 paikkaa neljässä maakunnassa. Ulkoministeriö oli tyytyväinen. Stubbin mielestä äänestysvilkkaus on osoitus siitä, että Afganistanin kansa haluaa ennen kaikkea rauhaa ja uskoo maansa tulevaisuuteen. Vilkkaus prosentti ei kuitenkaan silloin ilmoitettu. Siinä vaiheessa vaaliprosessi oli kesken, ja se vielä jatkui päiväkausia.
Kaikista lavastetuista vaalitilanteista huolimatta vilppi oli silmiinpistävä. Lännessä mediat alkoivat peittelemättä kirjoittaa, että Karzain petos oli törkeää. Silti ne tyytyivät siihen, julistivat Karzain voittajaksi, ja nuhtelivat tyyliin: ”toivottavasti sellainen ei toistu”. Nyt siitä on kulunut yli puoli vuotta, ja elämä jatkuu entiseen malliin, mutta ”demokraattisemmin”, kun kerran vaalitkin on pidetty. Amerikkalaiset edelleen ampuvat siviilejä, ja talebanit hallitsevat maata. Tilanteeseen kyllästyi jopa Karzai, joka reagoi Malikin tavoin, puremalla ruokkivaa kättä.
Nykyään Karzai esittää syytöksiä ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita kohti. Hänen mielestä viime elokuussa vilppi oli laajanmittainen, mutta sitä harrastivat tarkkailijat, ja erityisesti YK:n edustajat. Karzain mukaan, vilppi suunniteltiin YK:n erikoislähettiläs Peter Galbreithin toimistossa. Viimeksi mainittu on yhdysvaltalainen. Tämän jälkeen länsimaiden media aloitti prosessit Karzain kaatamiseksi. Viime päivinä muodissa on kampanja, jonka mukaan Karzai käyttää huumeita. Niinpä tietenkin, eihän kukaan sellaista voi väittää selvin päin. Ennen ei sellainen haitannut. Karzai uhkasi siirtyä talebaneihin, mikäli länsimaiden painostamiskeinot eivät lopu. Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa imperialismin pasmat ovat todella sekaisin.
__Dimitris Mizaras
