Marxilainen Työväenliitto -kannanotto
Toukokuun 5. päivänä Kreikassa ja Euroopassa luokkataistelu on tullut uuteen vaiheeseen. Satojatuhansia ihmisiä koko maassa ja pelkästään Ateenassa yli 200 000 kapinoi hallitusta ja kapitalismia vastaan. Mielenosoitukset olivat historian mahtavimmat sitten diktatuurin kaatumisen jälkeen vuonna 1974. Kreikan parlamentti hyväksyi ns. troikan (EU, EKP ja IMF) ehdot nälkäkurista. Palkkoja ja eläkkeitä leikataan kovalla kädellä, työehtosopimuksia huononnetaan, ja minimipalkkajärjestelmä romutetaan. Kuten eduskunnan keskustelusta paljastui, jopa äänestettäväksi tuodun tekstin kirjoittajana oli troikka.
Kapitalismin kriisi heijastuu eri maihin epätasaisesti. Yhteisvaikutuksessa Kreikan paikallisten ristiriitojen kanssa kriisi aiheutti sen, että Kreikasta tuli euroalueen ensimmäinen protektoraatti. Elinkeinoelämä, pankit ja suurpääoman piirit ovat kavaltaneet suuria summia, aiheuttaneet maan velkaantumista ja amerikkalaisten sijoituspankkien avustuksella peukaloineet taseita. Nyt kapitalismi Kreikassa ja sen kautta myös EU:ssa on konkurssikypsä. Tässä tilanteessa porvaristo vetoaa työväenluokan isänmaallisuuteen, ja vaatii, että kansa pelastaa kapitalismia tekemällä orjatyötä.
Kreikan työväenluokka ei suostu maksamaan kapitalismin konkurssista. Kaikki puheet siitä, että pitäisikö Suomen ja muiden euromaiden olla solidaarisia Kreikalle, ovat epätodellisia. Tuki Kreikalle on tukea maan ja välillisesti Euroopan kapitalisteille. Tuki Kreikalle on tukea IMF:n määräämälle vyönkiristykselle, työttömyydelle ja nälälle. Ainoa tapa päästä pois kriisistä niin siellä kuin täälläkin on heittää kapitalismi yli laidan ja rakentaa voimia, jotka aloittaisivat yhteiskunnan sosialistisen reformaation. Vastaus haaksirikkoutuneelle ei ole paluu kapitalististen kansallisvaltioiden aikaan; ei uusliberalistiseen kapitalismiin, kuten äärioikeisto kaavailee, eikä osallistuvan demokratian kapitalismiin, kuten nationalistinen vasemmisto haluaisi. Kysymys siitä, että Kreikalle ei pidä myöntää hätäapulainaa siksi että tämä ei kykenisi maksamaan ”meille” takaisin, ei ole relevanttia.
Kreikan hallitus on turvautunut silmittömään väkivaltaan. Tämä on porvariston ainoa jäljellä oleva työkalu jos kansa ei alistu sille suunniteltuun kohtaloon. Äskeinen kapina muistuttaa edellistä kansannousua, joka kesti joulukuun 6. päivästä 2008 vuoden 2009 helmikuun alkuun. Kansainvälisen valuuttarahaston puheenjohtaja oli silloin sanonut, että kyseessä on ensimmäinen poliittinen kansannousu Lehman Brothersin vararikon jälkeen. Nyt eletään aikaa, jolloin kaikki maat ovat pankkien tueksi painaneet tuhansia miljardeja dollareita ja euroja. Samalla valtiot ovat sosialisoineet riskit. Enää ei mene konkurssiin pankkeja, vaan kokonaisia valtioita. Vaikka eurooppalainen porvaristo näyttää olevan yhtenäinen Kreikan kysymyksessä, pinnan alla piilee suuri vaara protektionismista. Se tulee näkyvämmäksi sen jälkeen kun Kreikan esimerkkiä seuraa muut etelän maat. Silloin eri maiden porvaristo yrittää pelastaa oman nahkansa, ja maksattaa kriisiä toisen maan kustannuksella. Jo Kreikan tilanteeseen on vaikuttanut amerikkalaiset luottoluokitustalot, joiden tähtäimessä oli vahva euro.
Työväenluokan on taisteltava yleiseurooppalaisen luokkasolidaarisuuden puolesta. Vasemmiston pitää lakata tukemasta omaa kansalliskapitalismia ja taistella sen kumoamiseksi. Porvaristo osaa paremmin ajaa omia intressejä ilman vasemmistoa. Alussa meidän on yhdistettävä äänemme, ja vaatia, että lasku kriisistä on lähetettävä kapitalisteille, pankeille ja muille konnille, jotka ovat syypäitä tähän. On ehdottomasti kieltäydyttävä osallistumasta tähän kapitalistisen konkurssiin talkoisiin.
– Velka on mitätöitävä välittömästi. Jos kapitalismi ei pysty siihen, sen pitää painua historian unholaan
– Eurooppalaisen työväenluokan on konkreettisesti tuettava Kreikan kansaa. Sitä varten yleislakkoja on järjestettävä muualla kuin Kreikassa
– Eläköön Kreikan kansan kapina
08.05.2010
