Ennen vaaleja Yhdysvaltain 44. ja nykyinen presidentti Barack Hussein Obama lupasi vapauttaa maan Bushin syndroomasta, so. umpikujasta, johon edellisen presidentin politiikka oli ajautunut. Guantanamon häpeästä piti päästä eroon ja sotilaat piti kotiuttaa ainakin Irakista.

Guantanamon sulkemiseen ei enää kukaan usko. Poistuminen Irakista on jo aloitettu. Sen tarkoitus CIA:n mukaan olisi päättyä elokuun loppuun mennessä. Suunnitelman mukaan kaikki taistelujoukot vedetään pois. Miehitettyihin alueisiin jää 50000 sotilaan joukot nukkehallituksen tueksi. Todellisuudessa tällä ei ole mitään tekemistä paljon mainostetun tavoitteen kanssa. Sen lisäksi poisvedetyt joukot on vain siirretty Kuwaitiin, jossa ne odottavat komentamistaan takaisin. ”Poissiirretyt” joukot korvattiin kymmenien tuhansien miesten yksityisten turvafirmojen voimilla. Niiden tehtäviin kuuluu lähetystöjen, ministeriöiden, yritysten ja yksityishenkilöiden vartiointi. Niiden valtuudet sisältävät oikeuden tutkia ihmisiä ja taloja, pidättää ”epäiltyjä”, tappaa vihollistaistelijoita, vakoilla ulkomaalaisia hallituksia tai salakuunnella terroristeja. Yksinomaan USA:n suurlähetystöä vartioi seitsemäntuhatta miestä.

Yksityissotafirmoista tunnetuin on pahamaineinen Blackwater, jonka vartijat vuonna 2007 avasivat tulen aseettomia siviilejä kohti Bagdadissa. Siviilien murhat ja kidutukset ovat firman harjoittama tavallinen käytäntö niin Irakissa kuin Afganistanissakin. Nykyisin firman taktiset vedot muistuttavat Obaman politiikkaa. Siinä yritetään päästä eroon huonosta maineesta vaihtamalla uusi nimi firmalle tai operaatiolle. Näin ollen, Blackwater on muuttanut nimensä Xe:ksi. Sen sijaan Bushin sotia ei enää tunneta terrorismin vastaisiksi sodiksi, vaan modernilla vakautusoperaatio –nimellä. Muuta ei muutu vajaassa sadassa sotilastukikohdassa ja Irakin arjessa taistelujoukkojen poistumisen jälkeen.

Afganistan

Miehittäjän kannalta Afganistanissa tilanne on paljon hankalampi. Liittouman hallinnassa on vain pääkaupunki ja sekään ei kokonaan. Nykyään vastarintavoimat iskevät sielläkin. Tilanne on poliittisestikin hankala Obamalle. Operaation komentajat vaihtuivat ja osa heistä vuotaa tietoja operaation mahdottomuudesta. Liittolaisia jättävät uppoavan laivan ja vastustus Euroopassa kasvaa. Jopa nukkehallitus on kääntynyt Obamaa vastaan. Hamid Karzai on amerikkalaisten avustuksella vaalivilpillä noussut Afganistanin presidentiksi. Silti hän haluaa neuvotella talebanien kanssa, ja uhkailee muodostaa koalitiohallituksen, joka vaatisi amerikkalaisten poistumista maasta. Ensimmäinen askel siihen on otettu tiistaina 17.8., jolloin Karzai kielsi kokonaan yksityisten turvallisuusfirmojen toiminnan maassa. Karzai antoi niille poistumisaikaa neljä kuukautta.

Suurin osa näistä firmoista on yhdysvaltalaisia. Kuten CIA:n viranomaiset ilmoittavat, USA:n on mahdotonta pärjätä sodissa ilman turvafirmojen ”palveluita”. Mediatietojen mukaan, 30 prosenttia armeijan tiedustelusta hoitaa yksityisfirmojen henkilökunta. Se tapahtuu ohi CIA:n verkostoja. Turvallisuusfirmojen toiminta ei Washington Postin mukaan pysty kukaan valvomaan. USA:n puolustusministeri Gates kertoi lehdistölle, ettei edes tiedetä kuinka monelta tai miltä firmalta hänen ministeriönsä osta palveluita Yhdysvalloissa tai ulkomailla. Ennen häätöään entinen Blackwater, Xe sai uuden sopimukseen Afganistaniin. Armeijan selkärankana Xe allekirjoitti CIA:n kanssa vuoden mittaisen sopimuksen. Xe käyttää satojatuhansia euroja vuodessa lobbaukseen. Siihen sijoitettu raha tulee monikertaisena takaisin firman harjoittamasta verkkokaupasta, jonka kautta saa ostaa mm. aseita.

Pakistan

Obama jatkaa uskollisesti Bushin politiikkaa Pakistanissakin. Afganistanin miehitys on saanut aikaan sen, että epävakaus eskaloitui naapurimaahan. Epävarmuus Pakistanissa vaikuttaa kielteisesti maan suhteisiin Intiaan. Molemmat maat ovat ydinasemaita. Islamismin nousun pelko on huono argumentti länsimaiden interventiolle, sillä Pakistanin pommitukset edesauttavat islamilaisjärjestöjen vahvistumista.

Edellisen tilanteen lisäksi luonnonkatastrofit tulivat pahentamaan Pakistanin kansan ahdinkoa. Tuhot tulvista ovat mittavia ja ainutkertaisia historiassa. Länsimaiden apu on kaukana poissa, ja amerikkalaisten miehittämättömien koneiden koneet ovat armottomasti pommittaneet Waziristania ja Luoteis-Pakistania tappaen siviilejä koko sen tulvien aikana.

Luonnonkatastrofit ovat katalysoineet poliittisia muutoksia monta kertaa ennenkin historiassa. Heikot tasapainot horjuttivat Somozan Nicaraguassa ja Shaahin Iranissa suurmittaisten maanjäristyksien jälkeen. Sillä aikaa kun Englannin kokoinen pinta-ala Pakistanissa oli veden alle hukkumassa, maan presidentti oli Eurooppa-kiertueella. Valtiokoneisto ei kyennyt kahden viikon ajan välittämään pienintäkään apua uhreille. Arvioiden mukaan tulvauhrien määrä on noin 20 miljoonaa ihmistä, joista parisen tuhatta on menehtynyt. Tuhojen taloudelliset kustannukset voisivat säikäyttää rikkaidenkin maiden hallituksia. Sen lisäksi epidemioiden leviämisen vaara pahentaa tilannetta entisestään. Jo kolme ja puoli miljoonaa lasta on vailla lääkkeitä ja puhdasta vettä. Akuuttia on myös ruuan puutteesta johtuva hätä.

Nyt kun Asif Ali Zardarin korruptoinut hallinto horjuu, amerikkalaiset ovat ”huolissaan” länsimaiden avustusoperaatioiden puutteesta. Perinteisesti Pakistan on ollut amerikkalaisten etuvartio islamilaisen maailman suuntaan. Nykyään maa on muuttumassa imperialismin viholliskuvaksi ja kovaksi vastustajaksi. USA:n senaatin ulkoasiain valiokunnan puheenjohtaja John Kerry varoitti ulkoministeriä suurista vaaroista. Hillary Clinton lupasi Pakistaniin 47 miljoonaa euroa lisää. Tämä ei voi muuttaa tilannetta, ei varsinkaan aikana, jolloin amerikkalaiset sotaoperaatiot jatkuvat entiseen malliin, vaikka toisella nimelläkin.

Dimitris Mizaras