Afganistanista on sanottu, että miehittäjät eivät hallitse pääkaupunki Kabulia suurempaa aluetta. Irakissa tilanne ei ole näinkään ruusuinen Bushin johtamille ryöstäjäjoukoille. Miehittäjät ovat pysyneet hyvin vartioiduissa kasarmeissaan ja ovat lähteneet valikoivasti kaduille partioimaan tai hyökkäämään sinne, missä on esiintynyt kapinoita ja vastarintaa. Vastuu vaarallisiin tilanteisiin puuttumisesta on siirretty nukkehallituksen turvallisuusjoukoille, joita on yritetty kouluttaa.
Vastarinta ja nukkehallituksen voimat mittauttivat voimansa ottamalla yhteen maaliskuun lopulla. Taistelutantereena ei ollut sunnien alue, vaan Basra, joka on Irakin toiseksi suurin kaupunki ja maan suurin satama. Turvallisuus siellä oli brittien vastuulla. Kun britit päättivät lähteä pois Irakista, saman tien alkoi taistelu kaupungin valvonnasta. Nukkehallitus koostuu kurdipresidentistä ja shiialaispääministeristä. Silti levottomuutta esiintyy niin pohjoisen Kurdistanissa Kirkukin öljyalueella kuin shiiaenemmistöisessä etelässä, missä vastakkain ovat imperialismin asettama pääministeri Malik ja pappi Sadrin miliisi.
Maaliskuun lopulla amerikkalaiset huomasivat, etteivät nukkehallituksen voimat kovin helposti onnistu likaisen työn tekemisessä. Muutaman päivän katutaistelut riittvät Malikin armeijan tappioon. Sen sijaan että Basra olisi puhdistettu kapinallisilta, ankarat taistelut levisivät sekä Bagdadiin että muuallekin maassa. Siellä taisteluihin – ja nöyryytykseen – osallistuivat myös amerikkalaiset. Nukkehallituksen turvallisuusvoimat koostuvat miehistä, jotka värväytyvät siihen kahdesta syystä. Yksi syy on palkka. Toinen syy on se, että sieltä saa aseen, joka on välttämätön väline vastarinnassa. Sadrin Mahdi -armeija pääsi jopa vastahyökkäykseen. Amerikkalaisten vihreää vyöhykettä vastaan heitettiin kranaatteja ja yksi helikopteri ammuttiin alas.
Irakin nukkesisäministeriö tunnusti tappionsa antamalla potkut sadoille poliiseille Basran operaation vuoksi ja 1300 sotilaalle Bagdadin taistelujen tappioista. Syyksi ilmoitettiin, että ko. upseerit kieltäytyivät taistelemasta Sadrin miliisiä vastaan. Tämä on tottelemattomuutta lievemmästä päästä. Vakavampana tapauksena voidaan pitää kokonaisen komppanian karkaamista kun Mahdi -armeija alkoi tulittaa heitä Bagdadissa.
Nukkehallituksen ja amerikkalaisten uhkavaatimukset miliisin vastarinnan lopettamisesta ja aseista riisumisesta on tuottanut miehittäjän kannalta huonon tuloksen. Al-Sadr on kutsunut shiiat aseisiin. Yleisellä taistelijoiden värväämisellä Sadr uhkaa täysimittaisella sodalla. Bagdadissa kahakoita oli siitäkin, että mahdi -armeija yrittää estää amerikkalaisten toimesta rakennettavan muurin pystyttämiseen. Muuri eristäisi kaupungin shiialaisosan ja toimisi suurena keskitysleirinä Palestiinassa rakennetun muurin tavoin. Kansainvälinen media on verrannut elämää Bagdadin kaupunginosassa Gazan tilanteeseen. Mahdin armeija hallitsee täysin Najafia, kontrolloi osittain Basraa brittitykistön ankarasta tulituksesta huolimatta ja nyt “flirttailee” Bagdadin kanssa.
__21.4.2008
__Dimitris Mizaras
