Länsimaailman sätkynukkepresidentin kaataminen Tunisiassa on käynnistämässä historiallisten muutoksien sarjaa Välimeren ja Lähi-idän alueella. Hallittuaan maata vuodesta 1987 alkaen Ben Ali on joutunut muuttamaan Saudi Arabiaan aateveljiensä luokse. Siirto tapahtui helikopterilla, siis menetelmällä, joka on kopioitu Argentiinan presidenttien paosta kansanvihan seurauksena joulukuussa 2001. Niin kuin silloin, tämän päivän Tunisian joukkoliike ei tyytynyt vähempään kuin kaikkeen, joka on: ”que sen vayan todos – kaikki konnat ulos – joka ikinen”.
Kansannousu alkoi joulukuun 17. päivänä, jolloin katukaupustelija sytytti itsensä tuleen protestina työttömyydestä ja nälästä. Sitä seurasivat massiiviset satojentuhansien ihmisten protestit ja yhteenotot poliisin kanssa. Niissä kuoli kymmeniä mielenosoittajia. Samanaikaisesti vaatimuksiin lisättiin ehto, että presidentin ja sen tukivoimien on erottava ja poistuttava maasta. Ben Ali määräsi kaduille sotilaat, jotka pian sen jälkeen ystävystyivät mielenosoittajien kanssa. Kun perjantaina (14.1.2011) kapinalliset alkoivat vallata poliisitaloja, 74 –vuotias diktaattori pakeni maasta. Seuraavana päivänä kansannousu kaatoi myös sillä aikaa vallankaapanneen pääministerin.
Aine al-Abidine Ben Alia ei kaatanut armeija vallankaappauksella niin kuin odottaisi ottaen huomioon alueen poliittista kulttuuria. Diktaattori kaatui kansannousun tuloksena. Vielä sunnuntaina ja maanantaina jatkuvissa taisteluissa ottivat yhteen entisen presidentin tukijat ja sotilaat. Sotilaiden tukemina mielenosoittajat vaativat hallitsevan puolueen edustajia luopumaan vallasta ja häipymään maasta. Kapinoivat nuoret valtasivat sisäministeriön ja yrittivät hyökätä Ranskan suurlähetystöön. Kaikki kaupat ovat olleet kiinni. Liikenne on minimaalista ja leivän ja polttoaineiden pula alkaa tuntua. AFP:n mukaan, armeija hyökkäsi presidentinpalatsiin ja pidätti Ben Alin turvallisuusjoukkojen entisen päällikön Ali Seriatin.
Merkitys naapurimaille
Samanlainen liikehdintä on yhtäaikaisesti ollut myös Algeriassa. Suomessa tapahtumista alettiin tiedottaa vasta sitten kun asiaa ei voitu enää salata. Kapitalismin kriisi pakottaa työväenluokkaa samalle tielle ainakin muissa arabimaissa. Työttömyys, nälkä, oikeuksien puute, vallanpitäjien korruptio, poliisin kovat otteet ovat ongelmia, jotka kärjistyvät kriisin kehittyessä. Samassa veneessä Tunisian kanssa ovat myös Marokko, Algeria, Egypti ja Jordania. Lupauksia demokratisoimisesta ei usko juuri kukaan, eivätkä ne voi enää rauhoittaa vastakkainasettelua. Sitä paitsi länsimaailman demokratia alueella on nähty ja sen opetukset saatu kantapään kautta. Islamistien puolue oli julistettu laittomaksi Algeriassa kun se oli voittanut vaalit 1990-luvun alussa. Samalla tavalla kävi Hamas – puolueelle voitettuaan Palestiinan vaaleissa vuonna 2006.
Eteläisen välimeren alueella asuu 150 miljoonaa ihmistä. Niiden keskuudessa on vakiintunut käsite ”arabikatu”, mikä tarkoittaa kansalaismielipidettä, jotenkin niin kuin … ”tätä mieltä barrikadit ovat”. Länsimaat eivät pysty ehdottamaan varteenotettavia hallitsijavaihtoehtoja. Vielä pari vuotta sitten (18.11.2008) Ben Ali palkitsi IMF:n johtaja Dominique Strauss Khania ”Demokratian ritarikunnan korkean upseerin” mitalilla.
Jordanian pääkaupungissa Ammanissa 3000 ihmistä osoitti eilen sunnuntaina mieltään hallitusta vastaan. Mielenosoitus oli 100 -prosenttisesti Tunisian liikehdinnän inspiroima. Jordanilaiset olivat massiivisesti liikkeellä myös perjantaina. Lauantaina noin 50 ammattiyhdistysaktiivia osoitti Ammanissa mieltään huutamalla: ”Tunisian vallankumous leviää!”
Perjantaina tuhannet jordanialaiset osoittivat mieltään työttömyyttä ja hinnannousua vastaan. Lauantaina Tunisiassa noin 50 ammattiyhdistysaktiivia järjesti Ammanin-lähetystön edustalla mielenosoituksen, jossa muun muassa huudettiin: “Tunisian vallankumous leviää!” Samanlainen kehitys kuin Tunisiassa on meneillään laajalla alueella. Erityisesti tilanne 80 miljoonan asukkaan Egyptissä on räjähtävä. Siellä on tarkoitus järjestää presidenttivaalit syyskuussa. Viimeiseksi faaraoksikin sanottu Hosni Mubarak on täyttänyt 82 vuotta. Ikää Algerian presidentti Bouteflikalla on 73 vuotta. Libyassa taloudellinen tilanne lienee hieman erilainen, mutta poliittisesti Kaddafi tuntee maaperän liikkuvan jalkojensa alla. Libyan johtajan kannanotto Ben Alian puolesta kielii siitä, että hän on jo valinnut paikkansa eliitin puolella barrikadeilla.
Tänään (17.1.) yksi mielenosoittaja on sytyttänyt itsensä palamaan Kairon parlamenttitalon edessä. Kansainvälisten tietotoimistojen mukaan, myös Algeriassa ainakin neljä kansalaista ja jopa Mauritaniassa yksi ihminen ovat ryhtyneet samaan epätoivoiseen protestimuotoon. Tunisian vallankumouksen aikaansaannoksia on juhlittu Egyptissä kaduilla ja kahviloissa, joissa mielenosoittajat liehuttavat Tunisian lippuja. Tunisian kansannousu on harvinainen lajissaan ja määrittelee tulevien tapahtumien laatua.
Vallankumouksen merkitys on suuri myös välimeren pohjoisrannan puolella. Eikä vain siksi, että se voi käynnistää suuria siirtolaisaaltoja kuten meidän porvaristomme pelkää. Välimeren toisella puolella sijaitsee omia nahkojaan raatelevan EU:n periferia. Sielläkin työväenluokka on kypsä eliittinsä lupauksiin, sekä valmis ja arka lähtemään taisteluteille. Kansannousun prosesseja näiden kahden rannikon välillä yhdistää kapitalismin ratkaisematon kriisi. Sama kriisi toimii sellaisten prosessien taustalla, jotka vaikuttavat molempiin rannikkoihin ja näin muodostavat EU:lle räjähdysalttiin seoksen.
Uusi hallitus – vanhoja naamoja
Nyt Tunisiassa on uusi siirtymähallitus, jonka tehtävänä on rakentaa vakautta ja hallita vaaleihin asti. Pääministeri Muhammed Ghannouchi on luvannut demokratiaa ja näyttänyt tahtonsa ottamalla mukaan uuteen hallitukseen kolme opposition edustajaa. Entisen hallituksen avainministerit talous-, ulko-, sisä- ja puolustusministeriöissä jatkavat kuin mitään kansannousua ei olisi tapahtunutkaan. Uusi hallitus lupasi vapauttaa kaikki poliittiset vangit. Pääministeri itsekin kuuluu Ben Alin RCD:n puolueeseen. Ranskan mediasta lähtöisin olevien huhujen mukaan pakomatkalla ollut entisen presidentin vaimo vei mukanaan 1,5 tonnia valtion omistamaa kultaa.
Tunisiassa ei ole vallankumouksellista puoluetta, joka voisi tarjota massoille välttämätöntä työkalua yhteiskunnan uudistamista varten. Spontaani liikehdintä voi edetä jonkin verran automaattisesti, mutta lopulta ilman johtoa se ei voi voittaa. Spontaani organisoituminen on mennyt maassa suhteellisen pitkälle. Maaseudun kaupungeissa ja kylissä on perustettu toimikuntia, jotka toteuttavat kansankokouksissa tehtyjä päätöksiä. Aikaa ei ole hukattavissa: vanhan vallan symbolit revitään irti, muotokuvia ja patsaita poistetaan kouluista ja julkisista rakennuksista. Alueitten sisään johtavia väyliä vartioivat kapinoitsijoiden kaartit. Vanhan vallan presidenttikaartin miehiä on yrittänyt paeta Libyaan. Tähän mennessä armeija on pidättänyt 50 sellaista maasta lähtijää. Entisen presidentin kesähuvila on poltettu. Al-Jazeera on myös kertonut, että pahamaineinen presidenttikaarti on kokonaisuudessaan antautunut.
Kapinaan osallistuvien voimien tulisi vaatia myös uusvanhan hallituksen eroa. Kaikkien vanhan vallan kanssa yhteistyössä olleet poliitikot tulisi erottaa. Pidätetyt on asetettava oikeuden eteen korruptiosta ja muista kansaa vastaan tehdyistä rikoksista. Tulisi myös vaatia laajoja demokraattisia vapauksia ja oikeuksia esim. ammattijärjestäytymiseen. Kansannousua koordinoivien toimikuntien tulisi järjestää koko maassa laajoja kansankokouksia, joissa valittaisiin edustajia valtakunnalliseen perustuslailliseen kokoukseen perustuslain muuttamiseksi.
Lopulta vallankumouksellinen puolue on rakennettava Tunisiassa melko pian, sillä muidenkin hallitsijoiden helikopterit odottavat moottorit käynnissä.
__ 17.1.2011
__ Dimitris Mizaras
kapinavideoita:
