Marxilaisen Työväenliiton lähettämä kirje kansainvälisille toverijärjestöille Ruotsiin, Argentiinaan, Turkkiin, Italiaan ja Kreikkaan. Englanninkielisestä versiosta suomensi Esa H.
Tämä oli ruotsalaisen ”Expressen”-lehden otsikko jutussa suomalaisen pikkuporvariston eteen vaalien jälkeen avautuvista näkymistä. Näissä vaaleissa kirjoitettiin historiaa. On tapahtunut monia ennennäkemättömiä muutoksia ja useita ‘ennätyksiä’ on rikottu. Näissä vaaleissa suomen kansa käyttäytyi samoin kuin saksalaiset, jotka kurittivat Merkelin CDU:ta ja sen liittolaisia FDU:ssa ja Sarkozya Ranskassa.
Ensimmäinen ennätys on se, että ensimmäisen kerran maan historiassa kaikki puolueet hävisivät. Tietenkin pois lukien Perussuomalaiset. Toisin kuin muissa maissa, Suomessa on ollut kolmen suuren puolueen systeemi. Hallitus on aina ollut kahden suuren koalitio maustettuna pienemmillä ja kolmas suuri on ollut oppositiossa. Nyt suuria puolueita okin neljä. Toinen ennätys on, että koskaan aikaisemmin yksikän puolue ei ole pystynyt kahdeksankertaistamaan kannatustaan [vaalien välillä].
Suurimman tappion kärsi keskustaoikeistolainen Keskustapuolue, joka oli viime vaaleissa suurin ja sai pääministerin paikan. Kepun suosio romahti 23.1:sta 15.8:aan prosenttiin ja siten sen paikkaluku eduskunnassa laski 51:stä 35:aan. Suurimmaksi puolueeksi tuli Kokoomus, joka sekin menetti 6 paikkaa. Vuosi Suomen itsenäistymisen jälkeen perustettu Kokoomus on kasvattanut suosiotaan monissa aikaisemmissa vaaleissa saamatta koskaan olemassa olonsa aikana suurimman puolueen titteliä. Tämä puolue ”voitti” vaalit tiukan häviön jälkeen. Tämä paradoksi on kolmas ennätys.
Molemmat keskustavasemmistolaiset puolueet, SDP ja Vasemmistoliitto, kärsivät tappion kuten myös pienemmät puolueet, Kristillisdemokraatit, Vihreät ja RKP. Äärioikeistolle siirtyi pienempien puolueiden äänien lisäksi 220000 keskustaoikeiston ääntä ja 55000 keskustavasemmiston ääntä.
Näiden vaalien sanoma on selvä. Kansa on täynnä suuttumusta ja vihaa vanhaa järjestelmää ja kaikkea siihen liittyvää kohtaan. Oikeisto ja demarit juhlivat kun Kepu hävisi enemmän kuin he. Stalinistit taas valittavat, että yhteiskunta on oikeistolaistunut ja siksi kansa ei näe heidän reformististen reseptiensä ”viisautta”. Suomen kansasta ei tullut rasisteja tai äärioikeistolaisia yhdessä yössä. Vaalien historiallinen tulos tuo esille sen että vanha järjestelmä kokonaisuudessaan kuuluu romukoppaan. Tästä vaalituloksesta nurisevat hyväosaiset ja konservatiivit, nuo samat vasemmistolaiset jotka vastustavat vallankumousta arabimaissa, esimerkiksi vakuutellen että Gaddafi ja Assad edustaisivat vanhoja tasapainoja. Nuo tasapainot vain eivät päde enää.
Ihmisten suuttumuksen taustalla on ensinnäkin vuosia kestänyt skandaalien haisevan läjän kehitys, kun eri kapitalistipiirit, etenkin Kepussa, siirsivät suuria summia vaalirahoituksesta salaisille tileille. Edellisestä hallituksesta sanottiin, että se oli paras, minkä rahalla saa. Toinen piikki yhteiskunnan lihassa oli pienet, mutta nopeasti kasvavat alijäämät ja valtion velka sekä leikkaukset jotka me kaikki tiedämme tulevan, mutta yksikään puolue ei halunnut niistä puhua ennen vaaleja.
Kolmas suuri asia on Euron ja EU:n kriisi. Kesästä 2007 alkaen Euroopassa puhjennut kriisi on jatkuvasti vahvistanut niinsanottuja keskipakovoimia, integraation vastakohtaa. Poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämistä ohjaa vain pakko, kun kokonaisia valtioita menee konkurssiin ja EU:n integraatio on uhattuna. Mutta nyt hajotusvoimat ovat ratkaisevia. EU on jakaantunut pelastettaviin ja niihin joiden on pakko pelastaa. Suomi kuuluu jälkimmäisiin ja Portugali ensimmäisiin. Äärioikeistopuolue ja johtajansa Timo Soini nostavat syyttävät – kuten hän sanoo – ”vanhoja puolueita” siitä että samalla kun he murhaavat hyvinvointivaltiota, syytävät rahaa Portugaliin ja Kreikkaan.
Perussuomalaiset
Tämä äärioikeistopuolue eroaa hyvin paljon sisarpuolueistaan EU:ssa. Perussuomalaiset ovat SMP:n, Suomen Maaseudun Puolueen, perillisiä. SMP erotettiin Kepusta 1950-luvulla ja se oli nationalistinen oikeistopopulistipuolue, jolla oli rasistisia päämääriä. PerSut ovat muuttaneet populismin tieteeksi. Heidän johtajansa on karismaattinen puhevirtuoosi, jonka ihmiset ymmärtävät ammattipoliitikkojen byrokraattisuuden ja teknokraattisen ”ammattipoliitikon”
Puolue saavutti kolmannen sijan vaaleissa hyvin pienellä erolla Kokoomukseen ja SDP:hen. PS:llä on vain harvoja suppeita iskulauseita; ”Murskataan vanhojen puolueiden ylivalta”. PS voi olla toisaalta tyypillinen poulistinen äärioikeistopuolue, mutta toisaalta siinä vaikuttaa myös oikeistoradikaaleja elementtejä, kuten Halla-aho, joka on tuomittu kiihotuksesta väkivaltaan kansanryhmää vastaan, ja muita Suomen Sisun jäseniä. Suomen Sisu toimii PS:n sisällä ja on fasistinen järjestö. Suomessa on hyvin vähän militantteja fasistijengejä jotka esiintyvät omilla tunnuksillaan kuten Saksassa ja Ruotsissa. EU-vastaisuus, nationalismi ja yleinen muukalaisviha ovat kolme PS:n perusasiaa. Siksi media ulkomailla tapaa kirjoittaa PS:n nimen: PeruSSuomalaiset.
Oikeistopuolue tulee saamaan mandaatin perustaa uusi hallitus. Tulevan pääministerin eteen avautuu kolme skenaariota: a) muodostaa hallitus SDP:n ja pienten puolueiden kanssa ja jättää äärioikeisto oppositioon. Kepu on jo sanonut jävänsä oppositioon. Tätä ratkaisua käytettiin Ruotsissa jossa Ruotsidemokraatit eristettiin hallituksesta, mutta seuraavat vaalit ovat pian. b) Muodostaa hallitus johon Kokoomus ja SDP ottaisivat myös Persut, mutta jolla olisi hyvin vesitetty ohjelma varsinkin Portugalin kysymyksen osalta. Tämä tuli mahdolliseksi kun Soini aikaisemmin sanoi kunnoittavansa aikaisemman hallituksen tekemiä lupauksia, vain tulevasta paketista neuvotellaan. c) Muodostaa hallitus, jossa äärioikeisto on määräävänä ja peruuttaa apupaketin. Tämä on mahdollista, koska paketin lähettäminen vaatii yksimielisen enemmistön euroalueella.
Suurin ongelma on ajoitus. Neuvottelut uuden hallituksen muodostamiseksi tulevat olemaan vaikeat ja pitkälliset. Suomen edustuksellisessa demokratiassa hallitusneuvottelut ovat aina olleet ministerinsalkkujen jaosta puolueiden kesken. Puolueita äänestetään niiden vaaliohjelmien mukaan jotka vaalien jälkeen laitetaan arkistoon ja allekirjoitetaan hallitusohjelma jonka teknokraatit ovat tehneet etukäteen valmiiksi. Nyt tässä tilanteessa näyttää mahdottomalta muodostaa hallitusta ennen toukokuun loppua. 16.5. joka tapauksessa Suomella pitäisi olla selkeä kanta ja varsinkin edustus EU:n kokouksessa, jossa Portugalin avustuksesta päätetään. Kesäkuun keskivaiheilla erääntyvät Portugalin lainat on joko maksettava tai sitten maa on konkurssissa. Vaalien takia pakettia ei ole esitetty eduskunnassa vaan viivytetty niiden jälkeiseen aikaan, kuten moni muukin asia. Kuoleman loukku on ilmiselvä. Kun ”Expressen” kirjoitti että uuden hallituksen näkymät ovat joko kolera tai rutto, se tarkoitti että rutto on hallitus PS:n kanssa, ja kolera ilman heitä. Suomen seuraavan periodin poliittinen tilanne muistuttaa Belgian tilannetta, joka on nyt ollut toista vuotta ilman hallitusta. Sellaisia tilanteita on aikaisemmin ollut vain Irakin kaltaisissa maissa.
Toinen äärioikeistoa palvellut asia kapitalismin maailmanlaajuisessa kriisissä on Libyan sota. PS vastusti pommituksia ja Suomen sekaantumista koko touhuun. Siten ennen vaaleja Suomi ei saanut kutsua Lontoossa pidettyyn suunnittelutapaamiseen. Tämä oli ilmeisesti ennalta järjestetty, ja ulkoministerin vierailu rouva Clintonin luo vakuutti, että se oli vain taktinen kuvio. Sota myös nosti esille maahanmuuttokysymyksen, joka on äärioikeiston pääase. Ranska käännyttää tunisialaiset pakolaiset Italiaan Schengenin sopimuksen nojalla. Tämä on yksi indikaattori, joka todistaa keskipakovoimia. Niiden yksi osa myös äälioikeisto on.
Sisarpuolueet
Huolimatta huomattavista eroista muihin Euroopan äärioikeistopuolueisiin, ne juhlivat PS:n voittoa niiden omaa suosiotaan valmistavana ja muistellen vanhoja voittoja. Suomen tila toukokuun 16:na määrittää, ei vain maan omaa 16-vuotisen historian kohtaloa EU:ssa vaan ehkä koko EU:n kohtaloa. Ranskassa lehdistö ei ole koskaan ennen ollut kiinnostunut Suomen tilanteesta, mutta nyt nämä vaalit ovat muodostuneet monen artikkelin punaiseksi langaksi. Tämä tilanne vallitsee myös muualla. Jopa nimi Perussuomalaiset, jolle on vaikea löytää vastaavuutta kaikista kielistä, on otettu käyttöön Ranskassa: Vrais Francais. Muut sisarpuolueet taputtavat käsiään; Unkarissa (jobbik: Unkari unkarilaisille), Hollannissa, Norjassa (20%) ja Ruotsissa (5.7%, 20 edustajaa).
Globaalin kapitalismin umpikuja tarkoittaa, että näitä yhteiskuntia ei voi enää hallita vanhoin keinoin. Työpaikkojen, opiskelun, rauhan ja elämän epävarmuus on tavallista. Epävarmuus on osa kaikkien yhteiskuntien perusluonnetta. Kriisi tuo kaikki elementit muutokselle. Vallankumous etsii elinkelpoista yhteiskuntaa tulevaisuudesta ja äärioikeisto menneisyydestä. Siksi maaltapakoa ja deindustralisaatiota edeltävän ajan maalaiselmän ja romantisoidun idyllin utopioilla kalastellaan ääniä.
21.5.2011
Dimitris Mizaras
