Kaataako Kreikka globaalikapitalismin?
Kreikan kansa on parlamentarisminsa vanki
26.10. kaksi kertaa lykätyssä huippukokouksessaan EU päätti tukea Kreikan taloutta uudella lainalla, julkisen velan leikkauksella ja muilla järjestelyillä. Uutta oli se, että vastuu tappioista siirretään myös pankeille – tosiaan vapaaehtoisella tasolla. Jos pankit eivät suostu siihen, viulut maksaa ERVV, jonka varat kasvatetaan tuhanteen miljardiin euroon. Pankkien kärsimät tappiot kompensoidaan lisäämällä niiden pääomia. Se tapahtuu valtioiden, siis kansalaisten kustannuksella.
Jokainen apupaketti tuo mukanaan joukon leikkauksia, säästöjä ja muita kansaa kurjistavia toimenpiteitä. Sen lisäksi maan suvereniteetin viimeisetkin rippeet hupenee, troikka (IMF, EKP, EU) siirtää Kreikan hallituksen tehtäviä omiin käsiinsä. Maasta tehdään aluetta, jossa puolet kansasta on työttömiä, toinen puoli tekee orjatyötä Kiinan palkoilla ja päätökset alistetaan gauleiter –valvojien harkintaan.
EU:n eliitin ainoa liittolainen, Kreikan hallitu,s on menettänyt täysin uskottavuutensa. Papandreou horjuu lakkojen, mielenosoitusten ja yleisvastustuksen johdosta. Uudet säästöt koettelevat kansan sietokykyä. Hätäinen ja paniikinomainen päätös kysyä kansan mielipidettä uudesta tukipaketista oli ”0ta tai jätä” –kiristystä, joka kerjäisi legitimiteettiä kansalta. Se käynnisti järisyttäviä prosesseja maailmanlaajuiselle kapitalismille. Merkel ja Sarkozy kutsuivat Papandreoun puhutteluun ja tämä veti kansanäänestyskorttinsa takaisin. Elämme kriittisiä hetkiä. Satojen miljoonien ihmisten tulevaisuus riippuu siitä, millaiseen suuntaan kyseiset prosessit ohjautuvat.
Kapitalistisen järjestelmän raameissa ei ole poispääsyä kriisistä Kreikassa; ei euroalueen puitteessa tai sen ulkopuolellakaan. Työväenluokka ei ole valmis alistumaan kohtaloon, jonka eliitit sille järjestävät. Kansa taistelee, puolentoista vuoden kuluessa viha hallituspuolueita kohti –siis myös oppositiota kohti– on kasvanut rajattomasti. 15 yleislakkoa, suuttuneiden torivaltaukset, ei makseta –liikkeet, yhteenotot poliisin kanssa kielivät vain yhdestä asiasta, jota myös huudetaan: ”Kaikki ulos”. Poliitikkojen julkiset esiintymiset ovat mahdottomia. Herjaavien lauseiden lisäksi ilmassa lentää kivet, polttopullot ja erinäköiset pilaantuneet elintarvikkeet. Ei-pilaantuneet elintarvikkeet säästetään pahan päivän varalle.
Kreikalle myönnetyillä lainoilla maksetaan vanhojen lainojen korkoja, eli ne menevät suoraan pankeille. Pitääkö olla tyytyväinen edes valtion kun sen hallitsematon vararikko siirretään lähitulevaisuuteen? Ja miten edullinen on auttajien diili?
1) Laina leikataan 50 %. Totuus: se ei koske viimeisiä kahta lainatukipaketteja = 110 +130 M. Velkaa parturoitu IMF:N mukaan vain 65-70 M ja GAP:n mukaan 100 M ainoastaan silloin kun vapaaehtoinen pankkien vastuunotto (PSI) onnistuisi 100%:sti. Kestämään tappiot pankit pääomitetaan. Sitä varten Kreikalle on myönnetty toinen suurlaina 130 M (100M EU:lta + 30M IMF:lta). Siis hyöty leikkauksesta 65-100M miinus lisävelkaa 130M = – 30:stä Miljardista 650:en Miljardiin.
2) Kreikan velkakirjat ovat jo menettäneet jopa 70% nimellisarvoistaan vapailla markkinoilla. Ei siis paljon niille maksa kun pankit suostuivat 50% leikkaukseen.
3)Ensimmäisen lainan yhteydessä (kevät 2010) meni osa suvereniteetista (troikka + task force = Reinbach) ja valtioyrityksien halvalla poismyymistä 50 M edestä. Nykyisen ”tuen” lainasopimus vaatii loputkin jäljelle olevat asiat (gauleiterit + ulkomaiden so. Saksan investoinnit).
Luvatut Saksan investoinnit energiaan tapahtuvat siirtomaaehdoin. Rahoituksen saksalaiset hoitavat EU:n rahastolta. Sitä saisi myös Kreikka, mutta se on käytännössä mahdotonta korkean koron vuoksi. Kreikka osallistuu ko. rahastoon 15 miljardilla €:lla.
Pankkituet: Kreikka on tukenut pankkejaan 28 (10+18) miljardilla ennen kevättä 2010 ja 10 M:lla 110 M:n lainasta. Nyt pankit vaativat vielä 30M lisää pääomaa; yhteensä 68M ja silti niillä on otsaa puhua vapaaehtoisesta vastuunotosta. Käytännössä tapahtuu tappioiden siirtoa työväenluokan hartioille, tappioiden sosialisointia.
MIKSI pitää pelastaa pankit? Koska se on sydän ja verisuonet kapitalismin tuotantotavassa. Mutta MIKSI pitää pelastaa kapitalismi? Kreikan kriisissä pakotetaan työväenluokkaa pelastamaan pankit, joiden saatavat –tilillä 92,5 % on kuplia, fiktiivisiä arvoja. Tutkimusten mukaan vain 7,5 % pankkivaroista käytetään tavaravaihtoon tai reaalitalouden investointeihin.
Kaikesta huolimatta pankkisektoria ei pysty pelastamaan. Molemmat S&P ja Fich ovat sanoneet, että jos Kreikan muka pelastamiseen tähtäävä paketti toteutuisi, se tarkoittaisi maalle defaultia, siis luottotapahtumaa, täydellistä hillitsemätöntä vararikkoa.
Vuonna 2007 Yhdysvalloista alkanut kapitalismin kriisi on usein muuttanut ilmenemismuotojaan. Ensin se alkoi asuntolainojen kriisinä ja pian se muuttui pankki- ja luottokriisiksi. Pankkeja tuettiin myyttisillä summilla, joiden arvioidaan tänä päivänä nousevan yli kolmannekseen koko maailman bkt:sta. Yksi pankki oli kuitenkin liian suuri pelastettavaksi. Syksyllä 2008 annettiin kaatua maailman suurin investointipankki Lehman Brothers. Pankkien pelastaminen oli kansallisvaltioiden ja sitä kautta kansalaisten hartioilla.
Tällä tavalla kriisi oli sosialisoitu ja kriisin polttopisteessä oli tällä kertaa valtiontaloudet. Tämä kaikki tapahtui ilman että pankkijärjestelmää olisi pelastettu. Rahanpumppaukset (bail out) pankeille hoidettiin kahdella tavalla. Yksi tapahtui painamalla lisärahaa, kuten teki USA, joka valmistelee kolmannen erän tähtitieteellistä elvytyspakettiaan. Toinen tapa tukea pankkeja oli valtion budjetista, joka euroalueella oli muutenkin alijäämäistä. Velkaantumalla lisää valtiot saavuttivat viimeisen kestokykyrajansa, eli maksukyvyttömyyden tilan. Nyt kyse on siitä, kuka tulee pelastamaan valtiontalouksia, ovatko ne toiset valtiot? Miten? Minkä kokoisesta rahanlapioinnista on kyse?
Kreikan kriisi ei ole kreikkalainen kriisi. Maa sattuu olemaan kapitalismin ketjussa heikoimman lenkin asemassa. Kun heikoin lenkki rikkoutuu, silloin koko ketju on poikki. Korko, millä joku maa saa lainata ”vapailta” markkinoilta nousee pilviin jos nämä haistavat, että joku maa voi joutua maksukyvyttömäksi.
Keväällä 2010 Kreikka sai Euroopan Keskuspankilta ja Kansainväliseltä Valuuttarahastolta 110 miljardin euron lainan. Sillä rahalla Kreikan pitäisi paikata maksuvelvollisuuksiaan kolmeksi vuodeksi. Vuoden kuluttua samassa veneessä Kreikan kanssa ovat Irlanti ja Portugali ja perästä tulevat Italia ja Espanja. Puolentoista vuoden kuluttua Kreikalle annetaan toinen mokoma 130M €. Toimenpiteiden ja kriisin seurauksena TUKIEN lopputulos on yhä suurempi vaje budjetissa, velkamäärän kaksinkertaistuminen, bkt:n supistuminen 7-8 % /vuosi, työttömyyden kolminkertaistuminen (joka viides vanhempi ja joka toinen nuori on työttömiä). Velka kriisin alussa (2009) oli 120% bkt:sta.
Suurin osa Kreikan valtion velkakirjoista on saksalaisten ja ranskalaisten pankkien kassakaapeissa. Sen sijaan kyseisten pankkien ostamat vakuutukset (CDS – johdannaiset) ovat amerikkalaisissa pankeissa. Kreikan kansantuote on vain 2,7 prosenttia euroalueen volyymista, jos kyse olisi kreikkalaisesta kriisistä, maan pelastaminen olisi lasten leikkiä. Ja vaikka Kreikkaa ei pelastettaisikaan, sen kansantalouden koon olisi mahdotonta kaataa maailman kapitalismia. Kreikan, Irlannin ja Portugalin velat nousevat vain hieman yli kahteen prosenttiin euroalueen veloista. Yksinomaan Italian velat lähentelevät 2000 miljardin tasoa, mikä on neljännes euroalueen veloista. Kuka pelastaa Italiaa ja millä summalla?
Italian luottoluokitusta on laskettu toistuvasti ja EKP on lunastanut massiivisesti maan velkakirjoja, jotta Italian korko ei nousisi Kreikan tasolle. Italia on tänään siellä missä Kreikka oli keväällä 2010. Samalla EKP:sta on tullut historian suurin roskapankki.
Italian korko, millä maa saa lainoja vapailta markkinoilta on noussut ja pysyvästi vakiintunut vaaravyöhykkeen yli kuuden prosentin alueella. Eilen (4.11.2011) Berlusconi kääntyi IMF:n puoleen ja näin ollen Italian valtiontalous on alistettu IMF:n valvonnan alle. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous. Euroalueen päänsärky eilisestä ei ole Kreikka vaan Italia. Monien ekonomistien mielestä Italia ja Espanja ovat ”menetetty kalu”, ja markkinoiden tähtäimessä alkaa olla Ranska, jonka korkotasoon kohdistuu kasvupaineita.
Ennen Ranskaa Espanjan kanssa konkurssitilaan joutumisesta kilpailee Belgia, jossa sijaitsee EU:n pääkaupunki. Berlusconi ja Papandreou pysyvät vallankahvassa hyvin lyhyeksi aikaa. Järjestelmän legitimiteettikriisi panee samaan kategoriaan myös opposition voimat ainakin Kreikassa ja Italiassa. Belgiassa ollaan ilman hallitusta yli vuoden ajan. Bonapartistiset ratkaisut pitää sisällään teknokraatit ja byrokraatit, sotilaat mukaan lukien. Papandreou jo ilmaisi pelkonsa erottamalla puolustusvoimien kaikki johtavat päälliköt.
Niitä kaikkia vastaan nousee vahva vastarintaliike, arabikeväästä suuttuneiden liikkeeseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Myös Kiinan jättiläinen on näyttänyt hampaansa ryhtymällä yli tuhanteen kapinaan vuodessa.
Sadan miljardin drakhman seteli vuodesta 1944
Tappava säästöohjelma on luonut Kreikassa joukon sosiaalisia ongelmia. Ihmiset, jotka saavat pitää työpaikkansa, näkevät, että palkkapussia on kevennetty 25-40 prosentilla työpaikasta riippuen. Lomarahat ovat jo historiaa, Kreikan työväenluokalle halutaan Kiinan palkkoja ja Afrikan työolosuhteita. Lama syvenee, kasvua tänä vuonna mitataan –6,9 prosenttia ja ensi vuodelle arvioidaan samaa tasoa. Se nostaa entisestään velanmäärän suhteessa bkt:seen. Vuonna 2008 Lehman Brothersin konkurssin jälkeen kreikassa puhkesi merkittävä nuorisokapina. Melkein kahden kuukauden ajan nuoriso oli taistelemassa poliiseja vastaan barrikadeilla ja vaatimassa hallituksen eroa. Silloinen IMF:n pääjohtaja arvioi viisaasti, että tämä oli ensimmäinen poliittinen kansannousu länsimaailmassa nykyisen kriisin puhkeamisen jälkeen.
Nykyiset taistelut ovat jatkoa vuoden 2008 taisteluille. Silloinkin oikeistohallitus keskusteli mahdollisuudesta pyytää armeijaa apuun. Kansanliikkeen tulee koordinoida toimintaansa ja kehittää organisaatiomuotojaan jonkun ohjelman pohjalta kriisistä poispääsemiseksi. Kriisistä voi päästä ainoastaan toteuttamalla reformeja yhteiskunnan sosialismiin siirtymiseksi. Siinä kamppailussa ei ole samantekevää kysymys siitä, kumman yhteiskunnallisen luokan käsissä valta on. Mitään historiallista muutosta ei tulla näkemään jos valta pysyy samoissa käsissä kuin nyt. Yhtäältä on siis uudistukset ja toisaalla se, että kuka niitä panee toimeen.
.
KRIISIN HEIKOIN LENKKI ON VALLANKUMOUKSEN ELINVOIMAISIN VETURI
Kapitalismin kabineteissa osataan tutkia tilastoja, ennustukset eivät ota huomioon massojen vastarinnan merkitystä. Tosiasia on, että kansalla ei enää ole mitään menetettävää. Troikan ”ohjeet” muovaavat uudenlaista poliittista tilannetta yhteiskunnassa ja luovat uusia ehtoja luokkataistelun pelisäännöissä. Uutena tekijänä nähdään, että uusia ihmismassoja marssii rynnäkön tavoin vaatimaan oikeuksiaan. Kaduilla on satoja tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin osoittaneet mieltään mistään syystä. Mukana on myös lapsia, nuoria, vanhuksia, työssä olevia, työttömiä jne. KOTONAOLEVATKIN tukevat hallituksen eroamista, troikan karkottamista ja velan kumoamista vaativaa liikehdintää. Säästökuri ei pelasta kapitalismia, mutta merkitsee sosiaalista tuhoa kansalle.
Tämä muovaa uudenlaista tilannetta yhteiskunnassa. Kriisin heikoimmasta lenkistä on tulossa vallankumouksen elinvoimaisin veturi. Tilannetta voi kuvailla esivallankumoukselliseksi. Ominaista tässä on se, että a) hallitseva luokka ei pysty enää säilyttämään hegemoniansa niin kuin ennen, ja b) tästä lähtien kansan kurjistaminen kärjistyy nopeammin kuin tähän asti, mikä nostaa kansan taistelutahtoa. Nykyinen tilanne ei välttämättä aina kehity vallankumoukselliseksi, saati sitten voittoisaksi sellaiseksi. Tällainen suotava prosessi riippuu työväenluokan ja sen etujoukkojen kyvystä järjestäytyä ja ryhmittäytyä siirtymävaatimusohjelman taakse historian viimeisen luokkayhteiskunnan ylitse pääsemiseksi. Historiallinen aika kulkee eteenpäin kiitojunan vauhdilla.
Kapitalismi on elämänsä elänyt järjestelmä ja se pitää lähettää siihen mihin kuuluu; historian roskakoriin. Pankit ovat zombeja, valtiomekanismit halvaantuneita ja vararikossa, jossa tukahdutus on ainoa toimiva mekanismi. Tämä on se, mitä Marx ennusti Pääomassaan termillä vampyyripääoma.
.
VÄLITTÖMIÄ TOIMENPITEITÄ TULEVAA KATASTROFIA VASTAAN KREIKASSA
Kaikki velka koronkiskureille on poispyyhkäistävä – troikan karkottaminen maasta
Kaikkien muistioiden tai vastaavien lakien mitätöimistä
Pankkien yhteiskunnallistaminen ilman kompensaatioita ja niiden asettaminen työväen järjestöjen valvontaan. Pankkien yhdistäminen keskuspankiksi, joka takaa talouden rahoittamista ja tallentajien varat
Sosialisointia kaikissa suurissa teollisuuden perusyksiköissä. Etenkin niissä, josta riippuu miljoonien ihmisten elinehdot; energia, lääketeollisuus, kuljetus, ruoantuotanto
Irtisanomisten kieltäminen, lyhyempi työaika. Tappavien verojen kumoamista
Korruptioon sekaantuneiden omaisuuden pakkolunastaminen
Kirkon omaisuuden jakaminen yhteiskunnan köyhille kerroksille
Kirkon täydellinen ero valtiosta
.
KRIISIANALYYSIN TEOREETTISIA LÄHTÖKOHTIA (MTL:n 5. järjestökokouksen asiakirjasta)
Rappio ilmenee kriisinä elämän kaikilla tasoilla. Talous on aluetta, jolla kriisi jarruttaa historian lineaarista kulkua, ja heijastuu välittömästi poliittiselle, kulttuuriselle ja muille tasoille. Taloudellisella kriisillä on eri ilmenemismuotoja ja välitysmekanismeja. Se ilmenee milloin asuntolainakriisinä, luotto- ja pankkikriisinä, teknologiakuplakriisinä, velkakriisinä, fiskaalikriisinä jne. On olemassa pörssinromahduskriisejä, öljykriisejä, kullan ja raaka-aineiden hinnannoususta johtuvia kriisejä, sekä yksittäisten valtioiden nimiä kantavia kriisejä; Kreikan, Irlannin, Latinalaisen Amerikan tai kaukoidän kriisejä. Kaikkien edellä mainittujen kriisien taustalla toimii voimia, joita mobilisoivat alussa mainitut kapitalismin ratkaisemattomat ristiriidat ja lainalaisuudet. Sellaisia ovat voiton suhdeluvun lasku tai fiktiivisen pääoman volyymin kohtuuton ja tahallinen kasvattaminen. Mikään edellä mainituista kriiseistä ei ole syklinen, eli ei siis johdu järjestelmän kasvukivuista, vaan pikemmin kapitalismin supistumiseen ja romahdukseen/luhistumiseen johtuvista tendensseistä.
Tämän kriisin perusominaisuus on kokonaispääoman ylituotanto. Samanaikaisesti maailmalla esiintyy ennennäkemätöntä köyhyyttä. Liikapääoma on kapitalistien, pankkien ja ns. markkinavoimien käsissä. Esimerkiksi kriisimaa Kreikan velka on noin 350 miljardia dollaria. Maan hallitseva luokka omistaa kansainvälisessä pankkijärjestelmässä sijaitsevia pääomia noin 18 000 miljardin dollarin edestä.
Kreikkalainen murhenäytelmä Italian kielellä
1970-luvun loppupuolelta lähtien ja tähän päivään saakka on havaittavissa tuottavan pääoman muuttumista luotto- ja finanssipääomaksi. Tämä käänne on merkki kapitalismin historiallisesta rappeutumisesta. Käänne merkitsee myös sitä, että järjestelmän historiallinen tehtävä tuottavuuden kasvattamisessa on täyttynyt. Yhtä aikaa systeemikriisin kanssa esiintyy myös syklisiä kriisejä ainakin vuoteen 2000 Asti. Pääoman kasaantumisen taipumus ylittää omia rajojaan ja epätasaisuus talouden eri sektoreiden välillä olivat syklisten kriisien perussyy.
Puhuttaessa rakenteellisesta kriisistä tarkoitamme kokonaisuudessaan kapitalistisen järjestelmän kriisiä. Porvariekonomistit ja analyytikot nimittävät systeemikriisiksi vain finanssi- ja luottoepäkohtia. Syklisiä kriisejä on aina seurannut raju kasvu. Systeemikriisiä seuraa kaaos, joka johtuu porvariston poliittisen strategian epäonnistumisesta. Kun talouden pääpaino siirtyi finanssipääoman käsiin, kapitalismin poliittinen kokonaisstrategia tunnettiin nimellä uusliberalismi. Tämä ei tarkoittanut paluuta 1800-luvun vapaan kilpailun aikaan. Keynesismin aikana säännöstelystä huolehti sijoittajavaltion toimesta suoritetut interventiot. Uusliberalismin aikana regulaatiot tapahtuvat korkopolitiikan kautta. Finanssipääoma toteuttaa itsensä abstraktisena arvona (Hilferding). Se yrittää lisääntyä rahan välityksellä, siis yrittää synnyttää voittoja ainoastaan rahan kiertokulun kautta.
Finanssipääoma on luonteeltaan kansainvälinen ja pyrkii ammentamaan suuria voittoja mahdollisimman lyhyessä ajassa. Muutokset finanssipääoman tasolla muuttavat myös teollisuuspääomaa, so. tuottavaa pääomaa. Vanha pääoman kaava Raha-Tavara-Raha (RTR’) muuttuu R-R’ prosessiksi. Ja kun raha ei voi kiskoa voittoja itsestään, se siirtää itselleen arvoa teollisuuspääomasta. Luonteeltaan abstraktina arvona raha ei kykene investoimaan itseensä. Mikäli se ryhtyy siihen, se muuttuu kannibaaliksi, joka raatelee omaa nahkaansa. Vieläpä vuosi sitten puhuttiin johdannaisista, joiden arvo oli 680 000 miljardin dollarin luokkaa. Kokonaisuudessaan maailman bkt on 54 000 miljardia dollaria. Kapitalismin olemassaolo tukeutuu siis tällaisten tyhjää täynnä olevien kuplien perustalle. Johdannaiset taasen tukeutuvat vedonlyöntiin, romahtavien arvojen (myös kokonaisten valtioiden) vakuuttamiseen, odotuksiin, toiveisiin yms. psykologisiin seikkoihin. Tässä kriisissä kyse on finanssipääoman strategian romahtamisesta. Nykyisessä historiallisessa rappiovaiheessa pääomalla ei myöskään voi olla muita kasvustrategioita.
Marxin mukaan, tällainen kriisi merkitsee kapitalismin kokonaisristiriitojen uudelleenjärjestelyä väkipakolla. Ensimmäisenä Marx kartoitti seuraavia ristiriitoja: a) tuotannon ja kulutuksen välillä ja b) tuottavuuden ja voiton suhdeluvun laskutendenssin välillä. Kapitalismin rakenteellinen kriisi ei ratkea muuten kuin järjestelmän totaaliromahduksen kautta. Se ei tapahdu heti ja kerrallaan, vaan määräämättömän rappioajan ja mätänemiskauden jälkeen. Kykenemättömyys sovitella ristiriitojaan pakottaa kapitalismin barbaarisiin tekoihin – imperialistinen sota on yksi niistä.
Siirtyminen finanssipääoman valtaan alkaa jo 1970-luvulta. Ristiriitoja on soviteltu kahden maailmansodan, kylmän sodan ja hyvinvointivaltion rakentamisen kautta. Siirtyminen finanssipääoman dominointiin merkitsi keskitettyä interventiota yhteiskunnan kontrolloimiseksi. Sosiaalidemokratian luopuminen perinteisestä roolistaan aiheutti sen, että palkkojen kehitys ei seurannut tuottavuuden kehitystä, jonka seurauksena on kärsinyt kulutus, joka hoidettiin valtavalla luotonannolla. Liikapääoma pyrki sijoittumaan kolmannen maailman maihin. Ko. maiden kyky imeä pääomia on rajallista. Sen vuoksi pääoma matkusti Kiinaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kriisi ei koske vain globaalin finanssipääoman jättiläiskuplaa irrallaan reaalitalouden tuotannosta. Pääoman liikatuotannon juuret ovat alussa tuotannossa (pääoman ylituotannon kriisi ja voiton suhdeluvun lasku) ja jatkossa kansainvälisen kilpailun kärjistymisessä ja epätasaisuuksissa ylijäämä- (Kiina, Saksa) ja alijäämämaiden (Usa, EU:n periferia) välillä. Kaikki tämä kehittyy kyllästettyjen markkinoiden ja ennennäkemättömän laajan fiktiivisten arvojen maailman raameissa. Tämän kriisin lähteenä toimii paitsi pääoman globalisoituminen, myös sen ristiriitojen kasvaminen maailmanlaajuisiksi.
Kansainvälisen finanssipääoman luhistuminen alkaa 2007, johon sijoittuu nykykriisin ensimmäinen momentti. Luhistumisen ydin on USA:ssa. Mieletöntä eksoottisten arvojen globalisoitumista seurasi rahavirtojen tyrehtyminen ja toistuvia pankkikonkursseja, joista merkittävin oli Lehman Brothersin tapaus. Se tapahtui syksyllä 2008 ja levitti kapitalistien keskuudessa epätoivoa ja paniikkia. Syvä ja kestävä lama 2008-2009 nosti 1930-luvun möröt esille. USA:ssa työttömien armeija kasvoi 700 000 ihmisellä kuukaudessa, miljoonat uudet työttömät syrjäytyivät lännessä. Valtiot pumppasivat koordinoidusti tukipaketteja pankeilleen samalla kun korot laskettiin nollaan. Yleismaailmaisen pankkijärjestelmän luhistuminen oli väliaikaisesti estetty. Monet alkoivat silloin puhua kriisin lopusta ja uudesta toipumisesta, joskin kasvavan työttömyyden puitteissa (jobless recovery). Vuoden 2009 lopulla kapitalismin orastava totaaliromahdus häämöttää taas. Uusi oire on nimeltään Dubai ja pian sen jälkeen, puolen vuoden kuluttua, Kreikka. Kriisin nimi ja olemuskin on enää fiskaali, julkista taloutta koskeva. Niin sanottu Kreikan tragedia osoittautui jäävuoren huipuksi. Vuoden sisällä Kreikan piinapenkissä istuu nyt Irlanti ja Portugali ja pian Espanja ja Italia. Sen sijaan että Kreikka toimisi siltana Balkanin maiden integroimisessa, se muuttui itse ensimmäiseksi euroalueen protektoraatiksi.
Ranskan valtionlainan korkoero Saksan valtiolainaan kipuaa ennätyslukemiin
.
EUROVALUUTASTA (Sitaatti MTL:n 5. järjestökokouksen asiakirjasta)
Ensinnäkin on todettava, että euro ei ole tavallinen valuutta. Euro on luottotuote, jonka tuottaa EKP. Se on eräänlainen velkavaluutta, jonka on tuottanut pankkikartelli annettavaksi eri maiden käyttöön. Euro ei heijasta tietyn maan talouden todellista dynamiikkaa. Euro on keinottelun työkalu erityisesti euroalueen sisällä. Pankit keräävät kassoihinsa euromailta likviditeettiä, jota välittävät niille takaisin lainojen muodossa. Näin ollen, pankit määräävät jäsenmaiden talouspolitiikasta. Euro on valuutan muodossa esiintyvä velkakirja, joka tavoittelee finanssisektorin ekspansiota. Viimeksi mainittu on laajentunut niin totaalisesti, että se tukahduttaa talouden kokonaisuudessaan. Suurpankkien liikevaihto ylittää reilusti muun talouden bruttotuotteen. Tyypillinen esimerkki on Björn Wahlroosin puhe Sammon sijoittajapäivillä Lontoossa. Nalle toteaa siinä, että Nokian alamäen jälkeen ei ole muuta kasvun veturia, kuin pankit. ”Toisin kuin miten väitin viime vuonna, nyt sanon, että sen sijaan että Kreikalle annettaisiin lainoja, jotteivat saksalaispankit romahtaisi, nyt pitäisi antaa ne rahat suoraan esim. Landesbanken pääomittamiseen.
Liemessä ei ole vain Landesbanken ja muut saksalais- ja ranskalaispankit. Itse Euroopan keskuspankki on vaarassa romahtaa. EKP:lla on vastuita kriisimaissa n. 444 miljardia euroa. Lukemasta 190 miljardia euroa on vastuita Kreikan valtiolle ja pankeille. Espanjan pankeilla on 100 miljardin euron saatavat Portugalista, pääosin pankeista. Samanaikaisesti Espanjalla on myymättä miljoona asuntoa, joiden hinnat ovat laskusuunnassa. Tilannetta pahentaa EKP:n määräämä koron nostaminen. Portugalin konkurssi vaikuttaa suoranaisesti Espanjan pankkien taseisiin. Espanja on puristuksessa, jossa toisella puolella on kansa, josta joka neljännes vanhemmasta väestä ja joka toinen nuorista on työttömiä, ja toisella puolella on markkinat, luottoluokitusta mittaavat laitokset ja korkea markkinakorko. Yksi taikatemppu olisi EU:n velkakirjan painaminen. Kreikka ja muut konkurssimaat saisivat käyttää sitä takeena saadakseen markkinoilta lainoja. Tämä kreikantaisi Saksan ja Ranskan ja siksi se on tähän asti tyrmätty. Todellisuudessa vaihtoehtoa on vain lykätty, ennen sitä halutaan kokeilla kaikki muut vaihtoehdot. Olli Rehn, alkoi kuiskia (europarlamentti, 6.6.2011) mahdollisuudesta miettiä asiaa. Euroalueen poliitikot ovat syvästi erimielisiä siitä, pitäisikö erottaa yksi iso osa euroalueen maista silläkin riskillä, että dominoilmiö aiheuttaisi uuden tsunamin pankkisektorille, vai odottaa aikaa, jolloin koko alue uppoaa.
.
Dimitris Mizaras
Alustus pidetty Turun Sosiaalifoorumissa 5.11.2011
