Sodan jälkeen pääoman ylituotanto suuntautui teollisuuteen. Suuret teollisuusmaat tarvitsivat epätoivoisesti vierasta työvoimaa. Köyhemmissä maissa elettiin suuren siirtolaisuuden aikaa. Italiasta, Turkista, Kreikasta, Suomesta ja muualta kokonaisia perheitä lähti kohti Australiaa, Yhdysvaltoja tai Saksaa.
Nyt, finanssiglobalisaation ja uusliberalismin loppuvaiheessa pääoma ei tuota teollisuudessa, piiput sammuvat, ja puhutaan deindustralisaation ilmiöstä. Historian paradoksina tapahtuu käänne ja itse saksalaisista työläisistä tulee gastbeiter -vierastyövoima.
Köyhyys kasvaa, keskiluokat proletarisoituvat ja kutistuvat, ja ero köyhien ja rikkaiden välillä suurenee. Siirtolaisuus on monella köyhällä pakollinen vaihtoehto Saksassa. Työministeriön raportin mukaan 13 prosenttia kansalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Se tarkoittaa, että joka kahdeksas tienaa vähemmän kuin 781 euroa nettona kuukaudessa. Ongelma on suurempi lapsiperheissä, joista joka toinen elää köyhänä. Kahden lapsen perheissä köyhyysraja on määritelty 1640 euron tasolle. Oikeistolainen demareilla maustettu koalitiohallitus yrittää pitää kiinni keskiluokista, ja sen vuoksi tarjoaa veronhelpotuksia ja muita kannusteita. Työväenluokkaa ei ole kuitenkaan unohdettu kokonaan. Sille annetaan mahdollisuus paeta maasta.
Ulkomaille lähteneiden saksalaisten määrä nousi viime vuonna 165 tuhanteen, mikä oli 16 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Kohdemaita saksalaisille siirtolaisille on Sveitsi, USA, Pohjoismaat, Etelä-Afrikka, Kanada ja Espanja. Monet heistä ovat korkeaksi koulutettuja. Tuhansia saksalaisia lääkäreitä ja insinöörejä on muuttanut viime vuosina Norjaan ja Ruotsiin, jossa voidaan vielä elää omalla palkalla. Siirtolaisuusaiheiset televisio-ohjelmat ovat hyvin suosittuja tämän päivän Saksassa. Eniten katsotaan dokumenttisarjaa “Good buy Deutschland”, jossa seurataan saksalaisten siirtolaisperheiden elämää uusissa kotimaissaan.
.
Tuettu siirtolaisvienti
Maailmanennätys työvoiman viennissä on Saksan nimissä. Siirtolaiseksi ryhtyvä työtön saa vieläpä työllistämistukea siihen. Tämä on eräs hätäratkaisu työllisyysongelmalle, joka kiusaa Euroopan vahvimpaa ja maailman kolmanneksi suurinta kansantaloutta. Keskikokoisen kaupungin väestön verran lähtee siirtolaiseksi joka vuosi Saksan passi taskussaan. Jotta siirtolainen pääsisi alkuun uudessa kotimaassaan, on keksitty Mobiliteatshilfe, eli sananmukaisesti suomennettuna työvoiman tukiliikkuvuus.
Tuki toimii myös kannustimena työttömän maasta poislähtemiseksi. Saksassa kapitalismi on sisäistänyt sen, että ratkaisua työttömyysongelmaan ei nykyisessä kriisissä ole. Tuen myöntämisen lisäksi Saksan työhallinto on yhteydessä muissa maissa oleviin työvoimaviranomaisiin sillä tavoin, että se (1) laittaa työttömän puolesta työnhakuilmoituksia eri lehtiin ja kustantaa siirtotyöläisen muuttokuluja.
Kaikki se, mikä on Saksan hyvinvointivaltiosta jäljellä, sovelletaan nykyään kapitalismin uusiin tarpeisiin, joista yksi on työttömien ajaminen pois maasta.
___Dimitris Mizaras
