Suomen kuntavaalit 2008 käydään erityisen kriittisissä olosuhteissa. Mitään peruspalveluita eikä muutenkaan kunnallisia toimintoja ei voida ajatella ilman että niiden taloudelliset edellytykset olisi kunnossa. Globalisoidussa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja näin ollen, se mikä tapahtuu muissa kapitalismin metropoleissa heijastuu kauttaaltaan myös Suomen kansantalouteen.Pääoman metropolien, keskuspankkien ja rahalaitosten yllä leijuu haamu, joka levittää paniikkia ja pelkoa porvarihallitusten ja niiden byrokraattisten mekanismien pariin. Valkoisesta Talosta ja Wall Streetistä, Brysseliin ja muihin pääkaupunkeihin Berliiniin, Pariisiin, Lontooseen tai Roomaan ja Madridiin asti, Tokiosta, Soulista tai Jakartasta latinalaisen Amerikan pääkaupunkeihin kuin myös kapitalistisen restauraation keskuksiin, Moskovaan ja Pekingiin yhteisenä nimittäjänä kiertää sama painajainen; yleismaailmaisen kriisin varjo ja vuoden 1929 lamaa pahempi näköala.
Amerikkalaisten asuntolainojen kuplan puhkeaminen mobilisoi ratkaisemattomia ristiriitoja talouden jokaiselle sektorille ja räjäyttää ilmaan kokonaisen uusliberalisminakin tunnetun aikakauden. Näin väittävät ei järjestelmän vihamiehet, ”parantumattomat” marxilaiset, vaan kapitalismin omat lapset George Soros, Alan Greenspan, Nouriel Roubini ja sodan jälkeisen kapitalismin avainlaitokset kuten Kansainvälinen Valuuttarahasto (IMF) ja Kansainvälinen Järjestelypankki (IBS). Asuntolainojen romahtaminen Yhdysvalloissa on aiheuttanut ennennäkemättömän kriisin luottojärjestelmään niin säästö- kuin investointipankkienkin aloilla. Tämä on pakottanut valtiot puuttumaan tilanteeseen pelastaakseen rahalaitoksia. Tuhansia miljardeja dollareita ja yenejä on aiheuttanut ainoastaan sen, että kriisi on kansallistettu, eli kriisi on siirtymässä poliittisiin sfääreihin.
Vuosina 2007 ja 2008 olemme nähneet ennennäkemätöntä valtion puuttumista talouselämään. Sinällään se asettaa uusliberalismin historian romukoppaan. Northern bank, Bear Stearns, Fanny Mae, Freddie Mac ja viimeksi Yhdysvaltojen suurin säästöpankki Washington Mutual ovat nimiä, joiden pelastaminen tarkoitti hautakiven asettamista uusliberalismin aikakauden päälle, samaan aikaan, kun ei ole mitään vaihtoehtoa sen korvaamiseksi kapitalismin viitekehyksen sisällä. Tämä kehitys asettaa myös rajat valtion puuttumiselle talouteen pankkien pelastamiseksi. Tästä lähtien konkurssin partaalla olevien laitosten annetaan kuolla.
On silkkaa valetta tai tietämättömyyttä väittää, että tämä kriisi ei koske Suomea tai koskee vain vähän. Sitä on vaikea uskoa senkin vuoksi, että näitä myyttejä ja satuja on kertomassa samat suut, jotka jaksoivat vuosikausia selitellä kaikki työpaikkojen katoamiset ja pääoman karkaamisen sillä, että Suomi on kiinni maailmantaloudessa, ja että duunareiden liksa on pidettävä matalana, ettei ”pääomamme” kilpailukyky kärsisi, koska olemme riippuvaisia kansainvälisestä kehityksestä.
Kuntasektorilta on leikattu valtionrahoitusta ja otettu pakkolaina eri aikoina niin, että se on saanut monien kuntien taloudet ahdinkoon. Nyt on valmisteilla uusia palveluiden heikentämisiä, niiden ulkoistamisia ja kilpailuttamisia. Tilaaja – tuottaja –malli altistaa peruspalvelut markkinavoimien lainalaisuuksiin. Sen tarkoitus on säästää palveluiden tuottamisesta. Peruspalvelut tarvitsevat lisää resursseja eivätkä leikkauksia. Kuntien avioliitot tähtäävät myös palveluiden karsimiseen ja rationalisointiin niin, että koululuokista tulee isompia, päivähoidosta kalliimpaa ja monet esim. terveysasemien ja työvoimatoimistojen tehtävät siirtyvät suuremman kunnan laitosten hoidettavaksi. Sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon laiminlyönti luo villin lännen tilanteita mm. kouluissa ja vanhusten heitteellejättö kertoo yhteiskunnan sivistyksen tasosta. Myös kulttuurin kaltoin kohteleminen kostautuu ikävällä tavalla. Jos porvarillinen yhteiskunta haluaa rakentaa vankiloita kirjastojen tilalle, sen pitäisi olla selvillä kuntalaisten tietoisuudessa. Marxilainen Työväenliitto vastustaa jyrkästi palvelumaksujen nostamista. Asuminen on saatava mahdollisimman halvaksi ja joukkoliikennettä kehitettävä ja tuettava niin, että kuntalaiset voivat matkustaa halvalla ja jopa ilmaiseksi. Yhteishyvää tuottavat laitokset on saatava kunnan omistukseen.
