Globaalikapitalismi kompastuu Kreikkaan

Euro on pelastettu; näin riemuitsivat porvarilliset lehdet perjantaina 22. heinäkuuta. EU:ssa pitkän kädenväännön jälkeen eliitti oli päässyt sopuun Kreikalle annettavasta uudesta lainapaketista. Edellisinä päivinä markkinat kohdistivat ”hyökkäyksensä” Italiaa ja Espanjaa vastaan niin, että niiden lainakorko nousi hälyttäviin sfääreihin. Kreikka on julistamattomassa konkurssissa keväästä 2010 lähtien. EU ja IMF myönsivät silloin Kreikalle 110 miljardin euron lainan korolla, joka yhtäältä oli alle puolet siitä, mitä markkinat olisivat antaneet, mutta silti reilusti enemmän kuin millä EMU:n kovan ytimen maan lainaavat. Lainan tarkoituksena oli se, että Kreikka hoitaa maksuvelvollisuutensa eteenpäin kolmeksi vuodeksi toivossa, että siihen mennessä taloutensa on toipunut ja maa pystyy palaamaan markkinoille.

Samanaikaisesti Kreikka otettiin troikan huostaan. Protektoraatille pakotettiin tappava säästöohjelma, jonka seurauksena maa vaipui syvään lamaan, kansantuote laski viitisen prosenttia vuositasolla, inflaatio nousi kuuteen ja työttömyys 16,2 prosenttiin. Pienempien verotulojen vuoksi edes korkojen takaisinmaksu kävi mahdottomaksi, jonka seurauksena velka nousi 110:sta lähes 150 prosenttiin bkt:sta. Kuten kirjoitimme Murroksessa n:o 126 (19.02.2011), velkasaneeraus näytti enemmän kuin todennäköiseltä vaihtoehdolta kesän alkuun mennessä. Heinäkuun alussa oli erääntymässä takaisinmaksettavia lainoja ja kaikki muutkin yhtälöt näyttivät täysin ratkaisemattomilta.

Lopulta Kreikka sai lisää lainaa, takaisinmaksettavien siirtämistä yli vuoden 2020 ja leikkauksia korkotasolle. Rikkaiden maiden tyydyttämiseksi paketti heittää pallon pankeille ja markkinoille samalla kun painottaa, että heidän osallistumisensa – ns. sijoittajien vastuu – Kreikan tappioihin on vapaaehtoista. Pankit nousivat siitä takajaloilleen, vaikka jokainen tietää mitä tuo vapaaehtoisuus pitää sisällään. Jo vuodesta 2008 lähtien pankit maksattavat luottotappioitaan jäsenvaltioilla. Suomen vaatimus vakuuksien saamisesta kuuluu samaan kategoriaan; se kirjattiin papereihin, jossa pysyy kuolleena kirjaimena. Ei kulunut kuin muutama päivä torstaista, jonka antia verrattiin Marshall-suunnitelmiin, ja luottoluokituslaitokset laskivat Kreikan luottamustason viimeiseen pykälään ennen roskalainapohjaa. Fitch kertoo että Kreikalle on jo merkitty maksuhäiriömerkintä. Se merkitsee sitä, että maa ei kykene maksamaan suuren osan veloistaan, ja näin alussa se aiheuttaa noin 20 prosentin tappiot luotonantajille. Tämä oli siis eräänlainen pienen mittakaavan saneeraus.

Mikäli Kreikka haluaisi nyt lainata rahaa vapailta markkinoilta, se saisi kymmenen vuoden lainaa 26 prosentin korolla. Päättäjien edessä on kaksi vaihtoehtoa: a) Kreikka julistaa velkansa vastenmieliseksi (oudious dept) niin kuin Ecuador teki, ja pyytää lainojen anteeksiantamista (akordia), tai b) velkojat hakevat Kreikan ns. hallittuun tai konkurssiin (selected default). Viimeksi mainittu edellyttää, että pankit pystyisivät sopimaan keskenään luottotappioiden jaosta. Niin tai näin kumpikaan vaihtoehto ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että maailman talouden näyttämöllä Kreikka näyttelisi samaa roolia kuin Lehman Brothers näytteli kolme vuotta sitten. Mikään ei myöskään sulje pois vaihtoehtoa, että joku muu ongelmamaa ja koko euroalue luhistuisivat ennen Kreikkaa.

Kesällä 2007 kriisi puhkesi asuntolainojen ns. toksisista (myrkylliset) arvopapereista. Kreikassa ei oltu huolissaan; maa ei omistanut ko. roskalainoja eikä se muutenkaan ollut investoinut amerikkalaisille asuntomarkkinoille. Pian kriisi kuitenkin siirtyi Eurooppaan rantautumalla ensin Kreikkaan. Suomessa alettiin puhua Kreikan kriisistä, joka johtui väärennetyistä tilastoista ja kansantalouden holtittomasta hoidosta. Kriisi oli välillä voitettu – Kataisen niskalenkkipuheet – ja nykyään vihdoin on nähtävissä kriisin todelliset mittasuhteet. Nykyään valtalehdet varoittavat siitä, että kansalaisten pitäisi varautua maailmanlaajuisen talousromahduksen mahdollisuuteen. Tällainen median harvinainen ”vilpittömyys” johtuu vain siitä, että totaali globaaliromahdus on melko lähellä.

Dominoilmiön taustoja

Pankkien pelastusoperaatiot 2008 syksyn jälkeen merkitsivät yksityisen velan muuttumista julkiseksi velaksi, tappioiden sosialisoitumista. Se aiheutti jättiläismäisiä vajeita ja ennennäkemätöntä valtioiden velkaantumista niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Suuriman osan Kreikan valtion velkakirjoista omistavat saksalaiset ja ranskalaiset pankit. Velkakirjat ovat vakuutettu. Kun Kreikka julistautuu maksukyvyttömäksi tappioiden vakuutukset, CDS–johdannaiset räjähtävät amerikkalaisten pankkien kassakaapeissa. Sen vuoksi Obama kutsui Merkelin Yhdysvaltoihin keskustelemaan Kreikan ongelmasta. Obamalla on myös oman valtion velkaantumisen ongelmat. Jos velkakattoa ei nosteta yli 15 000 miljardin dollarin, maailman mahtavimmasta taloudesta tulee maksukyvytön. Luottoluokituslaitokset jo uhkailevat laskea Yhdysvaltain luokituksen alle sen parhaan tason, millä se nyt saa lainata minimikorolla. Yksi pieni pisara voi kaataa Obaman suunnitelmat selviytyä. Se pisara voi olla Kreikan konkurssi.

Länsimaailman ongelmat menevät pidemmälle kuin Kreikan pulmista johtavat vaikutukset. Termiä dominoilmiö ei tulisi ymmärtää tautina, joka ”tarttuu” ja niin siirtyy muihinkin maihin. Kreikan kapitalismin tauti piilee omana sairautena jokaisessa länsimaailman maassa, Suomi mukaan lukien. Tämä riippumatta siitä, ovatko ko. maat velkaantuneita, onko niillä budjettivajeita, kuuluvatko parhaaseen AAA – kerhoon luottoluokituksensa osalta tai ei. Näin ollen, pyrkimykset pelastaa Kreikkaa ei tähtää siihen, ettei kriisi leviäisi muualle, koska kriisi on joka paikassa. Myöntämällä lisälainaa Kreikalle pyritään siihen, että ruutitynnyriä uhkaava tulitikku ei ihan heti syty. Kreikan ja myös Portugalin ja Irlannin pelastaminen on yksinkertaisesti helpompi kuin Italian tai Espanjan. Kreikan velka on valtavan suuri kreikkalaisessa mittakaavassa. Kokonaisuudessaan velka kuitenkin edustaa vain kaksi prosenttia koko euroalueen velasta. Yhteen laskettuna Kreikan, Portugalin ja Irlannin velka on vain kuusi prosenttia euroalueen velasta. Yksinomaan Espanjan velka on kahdeksan prosenttia. Euroalueen kolmanneksi suurimman talouden, Italian julkisen talouden velka on neljännes euroalueen velasta (1840 miljardia euroa). Kreikan pelastaminen ei lainkaan sulje pois mahdollisuuden, että Italia siitä huolimatta siirtyisi avustusmekanismin jonon päähän.

Kaikki maat, joiden kymmenen vuoden lainojen korko nousee yli kuuden prosentin luokkaan joutuvat käytännössä kerjäämään tukipaketteja. Joku maa on julistamattomassa maksukyvyttömyyden tilassa heti kun joutuu EU:n ja IMF:n tukimekanismien hampaisiin. Sen maan budjetti on kaaoksessa heti kun korko nousee keskimääräisen koron yläpuolelle. Tällä hetkellä siinä tilassa on kolme maata, Kreikka, Portugali ja Irlanti. Italian velkakirjoja vastaan kymmenen vuoden laina irtoaa noin kuuden prosentin korolla. Kreikan pelastaminen estää Italian joutumasta välittömästi maksukyvyttömyyden tilaan, mutta se ei poista sitä. Kreikan pelastaminen tähtää psykologisen tason vaikutuksille. Markkinoita yritetään vakuuttaa, jotta nämä jättäisivät Italian rauhaan. Kreikan pääministeri on tietoisesti viljellyt ajatuksia maan maksuhäiriöstä ja osittaisesta maksukyvyttömyydestä. Sellainen vaihtoehto merkitsisi velkojen nollausta, ja velkojen jakamista eurooppalaisten ja amerikkalaisten velkakirjojen ja vakuutusarvojen omistajien kesken.

Troikan koronkiskurit (IMF, EU, EKP) vaativat Kreikan puolueilta konsensusta. Portugalissa on otettu neuvo kirjaimellisesti vastaan. Kaikki puolueet allekirjoittavat troikan jyrsijöiden lääkkeitä kansalle. Silti maan luottoluokitus on äskettäin laskettu neljällä pykälällä kerralla. Tämä on pieni näyttö siitä, mitä seuraa Irlannissa ja erityisesti Espanjassa, jonka pankeissa on suurin osa Portugalin velkakirjoista. Korkojen lisäksi Espanjan on maksettava heinäkuun loppuun mennessä 15 miljardia euroa erääntyneistä velkakirjoista. Suurimman rahaston (PIMCO fund) puheenjohtaja El-Erian on sanonut, että USA:n talous ei voisi kestää Kreikan velasta johtuvaa uutta ”onnettomuutta” Euroopassa. Tämä juuri sen vuoksi, että Yhdysvalloissa eletään samanlaisia tuskanhetkiä kuin Kreikassa. Kreikassa joudutaan pyytämään toinen vielä suurempi avustuslaina kun viime vuonna kolmeksi vuodeksi myönnetty 110 miljardin euron laina kannatti eteenpäin vain vuodeksi. Vastaavasti USA:ssa päättyy toinen paketti ”määrällisestä keventämisestä” (Quantitative Easing – 2 ). Paketti sisälsi 600 miljardin inflatorisen dollarin pumppaamista markkinoille, ilman että talous olisi millään onnistuttu elvyttämään. Pienen Kreikan tavoin Yhdysvaltoja kiusaa kolmoismörkö, valtion velka, rakenteellinen työttömyys ja budjettivaje. Jos Obama ei saa lisää tähtitieteellisen tason lainoja, USA:n pankkijärjestelmän uudelleen käynnistäminen on mahdotonta.

Kriisin heikoin lenkki on vallankumouksen elinvoimaisin veturi

Porvarilliset analyytikot osaavat tutkia tilastoja, mutta heidän ennustukset eivät ota huomioon kaikkia siihen vaikuttavia tekijöitä. Talousmallien ja ennustuksien tekijät otaksuvat luokkataistelun pysyvän vaisuna tai että korkeintaan työväenluokan vastarintaa murskataan heti syntyessään. Kansalla ei kuitenkaan ole mitään menetettävää, sillä suurin osa elinehdoistaan on menetetty. Troikan ”ohjeet” muovaavat uudenlaista poliittista tilannetta yhteiskunnassa ja luovat uusia ehtoja luokkataistelun pelisäännöissä. Uutena tekijänä tämän luokkasodan näyttämöllä on se, että uusia ihmismassoja marssii rynnäkön tavoin vaatimaan oikeuksiaan. Kaduilla on satoja tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin osoittaneet mieltään mistään syystä. Mukana on myös lapsia, nuoria, vanhuuksia, työssä olevia, työttömiä jne. Tärkeä seikka on myös se, että nekin ihmiset, jotka eivät vielä ole kaduilla, tukevat hallituksen eroamista, troikan karkottamista ja velan kumoamista vaativaa liikehdintää. Pikainen tilinteko Kreikasta kertoo neljästätoista yleislakosta puolentoista vuoden sisällä, joista kaksi sijoittuvat kesäkuun jälkimmäiselle puoliskolle.

VIDEO ATEENASTA KESÄKUUSSA 2011 -> One World One Revolution

Ilman että kykenisi pelastamaan kapitalismia, säästökuuri merkitsee sosiaalista katastrofia kansalle. Suuttuneiden liike leiriytyi eduskunnan eteen siihen jäädäkseen. Ihmiset jättivät kotejaan ja pystyttivät teltat Syntagman aukiolle vaatien hallituksen eroa. Alussa protesti oli rauhanomainen. Ihmiset haukkuivat vallanpitäjät varkaiksi, nostivat pystyyn keskisormensa ja vaikeuttivat kulkua parlamenttiin ja siitä poispäin. Proletarisoitumassa olevista pikkuporvareista koostuva porukka kielsi poliittiset puolueet, järjesti kansankokouksia päivittäin ja vaati ”suoraa demokratiaa”. Kokoontumiset olivat niin massiivisia, että sunnuntaipäivinä koolla saattoi olla satojatuhansia ihmisiä. Poliisi ei puuttunut aktioihin ja valtamedia ensimmäistä kertaa näki siinä terveen kansalaistoiminnan merkkejä. Tilanne muuttui 15. kesäkuuta kun järjestäytynyt liikehdintä lähti mukaan osoittamaan mieltä yleislakon tueksi. Silloin poliisi hyökkäsi silmittömästi muuttamalla Ateenan keskustan kaasukammioksi. Se oli hetki jolloin kohtasi epäpoliittinen tuore massiivinen liike tietoisuutta omaavan järjestäytyneen liikkeen kanssa. Samana päivä haihtui ilmaan iso määrä harhaluuloja siitä, että kyllä järjestelmä pystyy sittenkin suvaitsemaan mielenosoituksia jos ihmiset osaavat tarpeeksi rauhanomaisesti protestoida.

Samat tapahtumat osoittivat sen, että poliisin käyttämä väkivalta ei ollut hallituksen vahvuuden vaan heikkouden merkki. Hallitus oli halvaantunut, seurasi kaaos, ja vallassa oli yleinen hallitsemattomuuden tunne. Paniikissaan pääministeri kävi hätäisesti maan presidentin luona ilmoittamassa, että hänen hallituksensa saattaa pian erota. Presidentti neuvoi Papandreouta tapaamaan opposition johtaja Samarasia ja yrittää hänen kanssaan yhdessä etsiä ratkaisuja konsensuksen merkeissä, kun kerran sellainen oli EU:n halukin. Pääministeri ehdotti oppositiolle kokoomushallitusta. Samaras hyväksyi ehdotuksen yhdellä ehdolla: pääministerinä ei silloin saisi olla sama kuin nyt, Papandreou. Pääministeri suostui oitis opposition ehdolle, ja kiirehti esittämään erohakemuksensa opposition johtajalle. Anomalla oppositiosta eroa Papandreou sai itseänsä naurunalaiseksi. Hänellä oli niin kiire päästä välittömästi eroon pääministeriyden sähkötuolista. Historia on ennenkin osoittanut sen, että rappiolla oleva järjestelmä yhä enemmän tuottaa rappioilmiöitä. Tilanne tilapäisesti rauhoittui kahden viikon ajaksi sillä tavoin, että suuttuneiden leiri pysyi aukiolla odotellessa 28. päivää. Silloin hallituksella oli tarkoitus hyväksyä troikan määräämä uusi säästöohjelma. Sellainen hyväksyntä oli edellytys EU:n luvatulle uudelle lainatukipaketille. Kesäkuun 28. ja 29. päivänä työläiset menivät vielä kerran yleislakkoon, josta lopulta tuli totaalinen luokkasota. Niitä päiviä nykysukupolvien on mahdotonta unohtaa.

Kaikki ehdot vallankumouksellisen tilanteen syntymiselle kypsyvät nopeasti joskin ei lineaarisesti. Esivallankumouksellinen tilanne on jo läsnä, mutta sen ei ole välttämättä pakko kehittyä yhteiskunnan kannalta edulliseen suuntaan. Ominaista tässä on se, että a) hallitseva luokka ei pysty enää säilyttämään hegemoniansa niin kuin ennen, ja b) kansan kurjistuminen kärjistyy nopeammin kuin tähän asti, mikä nostaa kansan taistelutahtoa. Sellainen ei välttämättä aina kehity vallankumoukselliseksi tilanteeksi, saati sitten voittoisaksi sellaiseksi. Tällainen suotava prosessi riippuu työväenluokan ja sen etujoukkojen kyvystä järjestäytyä ja ryhmittäytyä siirtymävaatimusohjelman taakse historian viimeisen luokkayhteiskunnan ylitse pääsemiseksi.

27.7.2011

Dimitris Mizaras

This entry was posted in Artikkelit, ulkomaat, EU, Polttopisteessä. Bookmark the permalink.