Kymmenen kuukautta istunut Suomen hallitus on täydessä umpikujassa suhteessa lähitulevaisuuden näköaloihin. Heti vaalien jälkeen, viime keväänä, puolueet vesittivät osittain vaaliohjelmiaan päästääkseen kompromissiin, jota ilman hallitusta ei olisi syntynyt. Vasemmisto vielä kehtasi riemuita, sillä työttömien peruspäivärahaan oli saatu 100 euron arvokorotus. Korotuksesta ei ollut kaikille työttömille hyötyä, mutta tämä on vielä pientä verrattuna siihen, mitä oli tulossa. Syksystä lähtien teknokraatit vaativat, että vaaliohjelmat tulisi unohtaa kokonaisuudessaan. Virallisen opin mukaan maa tarvitsee useamman miljardin euron leikkauksia, kuntien lakkauttamisia, eläkeiän korottamista, ansiosidonnaisen ajan lyhentämistä. Paketti on auki täydennettäväksi. Perusteluksi esitetään hieno termi ”kestävyysvaje”, jota sittemmin tulee supistaa.
Kuten 11. huhtikuuta oppositio totesi, eduskunnassa ilmoitetut ja vuosia 2013–2016 koskevat luvut budjettileikkauksista ja veronkorotuksista ovat vääristeltyjä. Kehitysriihen yhteydessä ilmoitetut luvut 22. maaliskuuta siis eivät pidä paikkaansa. Silloin kerrottiin, että sopimus ay-liikkeen kanssa pidentää työuria reilulla yhdellä vuodella, mikä supistaa kestävyysvajetta kahdella miljardilla eurolla. Todellisuudessa vastaavat luvut ovat viisi kuukautta ja 600 miljoonaa. Silloin esitettiin, että toimenpiteillä valtion velkaantuminen pysähtyy. Todellisuudessa velkaantuminen lisääntyy. Jopa virallisten tietojen mukaan (Valtiovarainministeriö 4.4.), tänä vuonna suhteessa bruttokansantuotteeseen velka on 44, ensi vuonna 45 ja sen seuraavana vuonna 46 prosenttia. Silloin (23.3.) kerrottiin, että veronkorotuksia tehdään 1,5 ja menosäästöjä 1,2 miljardia euroa vuoteen 2015 mennessä. 4. huhtikuuta sanottiin, että valtion tulot lisääntyvät vain 1,2 miljardia. Tasaveron osuus 22.3. oli vähätelty, mikä sai Urpilaisen sanomaan olevansa ylpeä. Helsingin Sanomat selvitti (6.4.), että tasaveroista kertyy porrastettuja veroja enemmän tuloja. Katainen sanoi eduskunnassa (22.3.), että kehyspäätöksensä vähentää tuloeroja. Tutkimuskeskus VATT kertoo, että tuloerot eivät käytännössä vähene lainkaan. Turhaan Arhinmäki mainosti tuloerojen kaventamista omana aikaansaannoksenaan.
Valehtelu …
Edelliseen liittyen voi myös todeta, että hallituksessa Katainen ja Urpilainen puhuvat usein ristiin. Kansalaisille herää eräitä kysymyksiä: miksi hallitus valehtelee, onko todella kestävyysvajetta ja tuottavatko kyseiset toimenpiteet niiden tavoittelemia vai päinvastaisia tuloksia? Kapitalismi on maailmanlaajuisesti kriisissä. Faktaa on myös se, että riippumatta kansantalouden tilasta, jokaisessa maassa yritetään siirtää kriisin laskua työväenluokan maksettavaksi. Ei tarvitse olla taloustieteilijä ennen kun toteaa, että euron viimeinen käyttöpäivä on lähellä. Siitä puhuvat kapitalistit itse. Meidän mielestä kapitalismia ei voi pelastaa mikään, varsinkaan järjestelmän omien raamien sisällä toimiessa. Kriisin kipuja on yritetty lieventää, amerikkalaiset elvyttämällä ja Merkelin ohjauksessa olevat eurooppalaiset leikkaamalla ja säästämällä.
Tavoitteena kaikilla on taikasana ”kasvu”. Lama yhtä aikaa inflaation kanssa synnytti 1970–luvulla termin stagflaatio. Nyt pääministeri Katainen al-jazeeran haastattelussaan lanseeraa termin ”growsterity”, eli kasvun ja säästötoimien (growth + austerity) yhdistelmän. Ainoa toivo pelata vähän aikaa euron viettäessä kuolemantuskahetkiään on lepyttää markkinat, jotka parastaikaa piiskaavat Espanjaa ja Italiaa. Merkel on valinnut säästötoimien tien kaikkien maiden puolesta, ja Suomi on siinä jälleen kerran mallioppilas. Suomen teollisuustuotanto on supistunut kolmisen prosenttia ja kauppataseessa esiintyy alijäämää ensimmäistä kertaa maailmansodan jälkeen. Kansan taskusta viedään noin 5 miljardia euroa hallituskauden aikana samalla kun euroalueen vakausmekanismit vahvistetaan. Suomen takausvastuiden määrä nousee kymmeniin miljardeihin, josta joutunee maksamaan useampia miljardeja euroja. Kyseiset summat moninkertaistuvat kun Espanja on Kreikan kanssa samassa matkustusluokassa. Näiden tukipakettien ainoana tavoitteena on taata saksalaisten ja ranskalaisten pankkien saatavat.
.
… ja salamyhkäisyys
Kriisin kärjistyessä valehtelu, tietojen salaaminen, demokraattisen valvonnan välttäminen ja salamyhkäisyys ovat käsi-kädessä meneviä porvariston ominaisuuksia. Kreikan kanssa tehty vakuussopimus on julistettu salaiseksi. Kansanedustajat toki saavat vieraalla kielellä lukea sitä sillä edellytyksellä, että heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Sellainen menettely, jossa sopimukset toisen valtion kanssa varjellaan sotasalaisuuden tavoin, ovat ainutlaatuista Suomen historiassa. Vakuussopimusta järjestävät käytännössä Kreikan neljä suurinta pankkia eikä sitä edes ole solmittu Kreikan valtion kanssa niin kuin luulisi.
Mitä on pelättävää siinä kun hallitus joutuu turvautumaan sellaiseen salaiseen menettelyyn? Argumenttina käytetty väite siitä, että tämä on Kreikan tahto, ei pidä paikkaansa. Jos seuraa kreikkalaisia medioita huomaa, ettei tämänkaltaista keskustelua ole siellä koskaan käyty. Onko sitten niin, että sopimuksen tuloksissa ei olisi niin paljon kehuttavaa kuin hallitus väittää? Vai käykö sittenkin sopimuksesta ilmi, että koko vakuutusjärjestely tulee Suomelle sittenkin liian kalliiksi niin kuin Merkel alusta asti uhkasi?
Salailu lakiin vedoten tai muuten ei jää tähän. Asekaupat Israelin kanssa on julistettu salaisiksi. Kuntauudistus on ensin suunniteltu teknokraattien toimesta ja vasta sen jälkeen on alettu kysyä kuntalaisilta heidän mielipiteitään. Tässäkin kirjoituksessa mainitut ristiriitaiset tiedot liittyen budjettileikkauksiin ja säästöihin kielivät juuri siitä, että salailussa oikea käsi ei tiedä koskaan mitä vasen käsi tekee, vasemmistoliiton apulaiskädestä puhumattakaan. Asioiden vääristelyssä ei ole rajoja. Nobelisti taloustieteilijä Paul Krugman ihmetteli The New York Times–lehden blogissaan, kuinka kolmen A:n maan pääministeri voi mainostaa growsterity–termiä. Kataisen mukaan leikkausten jälkeen saavutetaan uskottavuus, josta siirrytään kasvuun suoraan aivan niin kuin Latviassa tapahtui. Krugman vertasi Latvian tilaa Yhdysvaltain vuosien 1933–35 tilanteeseen. Krugmanin mukaan, Latvia on edelleen syvästi lamaantunut maa.
Missä on työväenluokan eläkesäästöt
Keskustelu eläkkeelle siirtymisen ikärajan nostamisesta ei ole suomalainen ilmiö, eikä ole alkanut vasta nyt. Suuret pääomapiirit, Brysselin ”think tankit” yms., ovat monta vuotta sitten alkaneet laskeskella, että työväenluokan eläkemaksusäästöt ei riitä tulevien eläkkeiden maksettavaksi. Niiden kotimaiset papukaijat Suomessa, sailakset ja korkmanit ovat aina toistelleet seremoniat siitä, että eläkkeelle pääsyä on lykättävä koska kerran eliniänodote nousee. Nerokas idea ei juolahtanut yhtäkkiä Matti Vanhasen päähän hänen ollessaan Rukalla hiihtoretkellä. Toisin sanoen työväenluokan säästämät rahansa eläkepäiviä varten eivät ole missään tallessa.
Uusliberalismin aikana reaaliarvot jäävät taka-alalle ja raha muuttuu kauppatavaraksi, jolla pelataan ja yritetään kirjata voittoja tai tappioita. Millään kauppatavaralla kapitalismissa ei ole mitään arvoa, jollei se menesty pörssipeluussa. Kriisin aikana häviävät suuret määrät ns. liikapääomaa. Sen pörssitemppelin alttarille on mennyt työväenluokan eläkesäästöjä ja samaan menevät kohta loputkin. Työeläkesäästöjä on käytetty pörssissä myös kurssien manipuloinnissa. Ilmarisen pelurit nostivat osakkeiden pörssikursseja tekemällä pikakauppoja. Motiivina on ollut tulospalkkio, jonka Ilmarinen oli luvannut sijoitusväelleen. Suomen toiseksi suurin eläkeyhtiö, Ilmarinen, maksaa mielettömiä summia työväenluokan rahoja konsulteilleen, jotta nämä pelaisi – ja usein myös hävisi – suuria summia, jotka ovat toiseen tarkoitukseen säästetty. Ilmariset maksavat ”hyvästä” asiantuntemuksestaan myös johtokunnassa istuville ammattiliittojen edustajille, kuten paperiliiton Jouko Ahosen tapaus todistaa.
Mätää pystyy puhdistamaan ainoastaan heittämällä kapitalismin historian yli laidan.
.
Toimitus
Työväen Mielipide n:o 34
