Osa 1. Johdanto kirjoitussarjalle
Ihmiskunnan historia on samalla sekä vapaudentavoittelun, että luokkayhteiskuntien historiaa. Yhteiskuntien eri kehitysvaiheet ovat kulloinkin määrittäneet sen viitekehyksen, jonka puitteissa vapauden toteutuminen on mahdollista. Koska joudumme edelleen käsittelemään nimenomaan luokkayhteiskuntia, on vapauden toteutuminen ollut parhaimmillaankin osittaista, ja pääsääntöisesti pieniä ihmisryhmiä koskevaa.
Nykyinen länsimainen kulttuuri korostaa erityisesti yksilönvapautta ja taloudellista vapautta. Yksilönvapauden nähdään toteutuvan parhaiten, kun yksilö saa toteuttaa itseään kulutuspäätöksillä. Vapaudella käsitetään nykyään lähes yksinomaan vapautta ostaa ja myydä; Yksilön vapaus tehdä ostopäätöksiä markkinoilla, talouden toimijoiden vapaus toimia mahdollisimman laajoilla markkinoilla mahdollisimman vapaasti, sääntelemättä.
Länsimaiden kuluttajakansalainen saattaa kokea olevansa varsin vapaa. Tämä johtuu siitä, että hänen vapauskäsityksensä on samalla tapaa rajoittunut, kuin ylhäältä käsin annetut ajatusmallinsa muutenkin. Itseasiassa ei ole lainkaan tavatonta se, että samaan aikaan kun yksilö on varsin tiukasti kahleissa, hän kokee siitä huolimatta olevansa melko vapaa. Eräs kaikkein pahimmista kahleista on kuvitelma siitä, että jokainen voi omalla yksityisellä toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi omaan vapauteensa. Porvarillinen ajatusmalli siitä, että jokainen on oman onnensa seppä, ja että omalla työllä voi vihdoin saavuttaa taloudellisen ja samalla lähes absoluuttisen vapauden, on itseasiassa toiminut kokonaisten sukupolvien vapautta rajoittavana tekijänä. Yksilöistä koostuva massa on laitettu juoksemaan, kuin häntäänsä jahtaava koira.
Sananvapautta pidetään porvarillisen demokratian suurena saavutuksena. Ylpeillään sillä, että hallintoa saa arvostella, mielipiteen saa ilmaista asiasta kuin asiasta ilman, että siitä joutuu välittömästi vastuuseen. Se vain unohdetaan kertoa, että siinä vaiheessa kun sananvapauden aktiivinen käyttäminen alkaa todella uhata hallitsevan yhteiskuntaluokan hegemoniaa, sananvapauden loppu on hyvin lähellä. Ihan viime aikoina tästä on saatu kouriintuntuvia esimerkkejä. Sananvapaus on todellisuutta vain niin kauan, kun siitä ei ole mitään vaaraa.
Nykyisen luokkayhteiskunnan rappiokehitys on kaikenkattavaa. Taloudellisen perustan mureneminen johtaa väistämättä myös yhteiskunnan kulttuurirakenteiden ja myös ideologiseen rappioon. Myös vapauskäsite on saanut osansa tästä kehityksestä. Ihmiskunnan historiallinen pyrkimys yhä suurempaan ja absoluuttisempaan vapauteen on ottamassa takapakkia. Vapauden määrittely tapahtuu entistä kapeammissa raameissa. Taloudellinen välttämättömyys so. taloudellisen järjestelmän kriisiytymisen luomat olosuhteet rajoittavat ihmisten vapautta hyvin monella tavalla. Porvarillinen hegemonia mediassa ja poliittisessa järjestelmässä ovat saaneet aikaan sen, että talousjärjestelmän vaateet otetaan väestön keskuudessa yhä enemmän luonnonlakina. Vapaudenkaipuun tilalle on astumassa sopeutuminen olemassaoleviin, heikkeneviin olosuhteisiin. Pääseminen vapauden lisääntymisen tielle edellyttää tänäpäivänä ensisijaisesti vallitsevien olosuhteiden hahmottamista, tietoisuuden lisääntymistä ja lopulta määrätietoista joukkotoimintaa olosuhteiden muuttamiseksi. Jos yksilö edelleen pyrkii kamppailemaan oman vapautensa lisäämiseksi henkilökohtaisella tasolla, hän tulee osaltaan heikentäneeksi toisten vapautta, ja samalla heikentää mahdollisuuksia vapauden lisääntymiseen yleisellä tasolla. Lopulta tämä johtaa siihen, että yksilön vapaudentavoittelu johtaa kaikkien sotaan kaikkia vastaan.
Yksilöllinen vapaudentavoittelu on suurelta osin porvarillisen yhteiskunnan tuote. Tämä järjestelmä on ensikertaa mahdollistanut vapaudentavoittelun ainakin teoriassa laajoille ihmisryhmille ilman, että tarvitsee valmiiksi kuulua aatelistoon, tai muuhun etuoikeutettuun ihmisryhmään. Porvarillisen järjestelmän rappio tarkoittaa siis myös suuria rajoitteita vapauden toteutumiselle. Enää ei ole samalla tavalla mahdollista rakentaa huomisen vapautta omin hartiavoimin, kuin järjestelmän aiemmissa kehitysvaiheissa. Työstä on tulossa enemmänkin orjuuttava elementti, kuin vapauden mahdollistaja.
Kapitalismissa vapaudentavoittelu tarkoittaa suurelta osin samaa, kuin voitontavoittelu. Kapitalismissa kaikella on hinta, niin myös vapaudella. Ostaakseen vapautta, täytyy olla myös millä ostaa, eli rahaa. Voitontavoittelun rinnalla on myös palkkatyöväen keskuudessa lisääntynyt pyrkimys kohottaa omaa asemaa toisten kustannuksella. Omaa palkkaa ja asemaa halutaan parantaa, mikä tarkoittaa hyvin usein oman yhteiskuntaluokan etujen hylkäämistä, ja asettumista porvariston asiamieheksi.
Vapaus on aina suhteessa vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. Ei voida ajatella vapautta absoluuttisena käsitteenä niin kauan, kuin viimeinen luokkayhteiskunta on vielä olemassa. Vasta sitten, kun luokkayhteiskunnista on päästy eroon, voidaan ottaa asialistalle vapauden maksimointi niin, että se koskee kaikkia. Vasta sellaisessa yhteiskunnassa, jonka toiminta perustuu nimenomaisesti ihmisen vapauden lisäämiseen, vapaus voi esiintyä korkeimmassa muodossaan.
.
12.4.12
Jani Poimala
.
Jatkossa käsittelemme vapauden eri ulottuvuuksia, sekä vapauden ja luokkayhteiskunnan suhdetta yksityiskohtaisemmin. Tulevat kirjoitukset julkaistaan Marxilainen-teoriajulkaisussa
