Talouskriisi tarkoittaa sitä, että kapitalistisen tuotantotavan rattaat eivät enää pyöri. Rahaa on liikkeellä enemmän kuin koskaan, ja on luotu turvamekanismeja tai -puskureita järjestelmän vakauden turvaamiseksi. Sen lisäksi on rakennettu kansainvälisiä instituutioita ja eri eliittien foorumeita, jossa keskustellaan siitä, mistä kukin taho on huolissaan.
Silti nuorisotyöttömyys kasvaa hälytysrajojensa yli ja kukaan ei näytä voivan sille mitään. Hyvinvointivaltiota puretaan yhdessä paikassa enemmän kuin toisessa, mutta suuntaus on kaikkialla sama. Suomessa ja Etelä-Euroopan maissa vallitsee sama talouskriisi, siispä samassa vaiheessa oleva ongelma.
Ero muihin maihin on siinä, että Suomessa talouskriisi ei ole vielä muuttunut sosiaaliseksi kriisiksi kuten Italiassa eikä humanitaariseksi kriisiksi kuten Kreikassa. Blogikirjoituksessaan (19.1.2014) valtiovarainministeri Jutta Urpilainen pelkää kuitenkin, että meilläkin kriisistä tulee sosiaalinen.
Rahaa on paljon ja sitä luodaan eri muodoissa yhä enemmän. Ennen uusliberalismin aikaa riisto oli aivan samanlaista kuin nyt. Silloin kuitenkin tiedettiin ainakin se, kenen käsissä raha on.
Naruista vetelevästä tahosta on tullut näkymätön. Se omistaa tuotteita, joiden sisältö on arvoitus, ja se spekuloi tuotteilla, jotka ovat elintärkeitä työväenluokalle. Tämä pitää sisällään muun muassa elintarvikkeet. Rahan omistaja voi olla säätiö, ja se voi olla sijoitettuna eri yrityksiin, jotka sijaitsevat veroparatiisisaarilla. Tällä alalla ansioituneita saaria ovat esimerkiksi Jerseyn saari, Neitsytsaaret ja Cayman-saaret.
Sijoitetut rahat ovat suurelta osin laillisesti sijoitettuja, eikä niihin pure minkäänlainen regulaatio. Samanaikaisesti kun reaalitalouden rooli on vähentynyt, finanssipääoman rooli on vahvistunut. Se tarkoittaa, että a) finanssipääoma on kansainvälinen, eivätkä minkään kansallisvaltion säännöt kosketa sitä, ja b) se on kasannut käsiinsä paljon enemmän valtaa kuin yksikään kansallisvaltio kykenee käyttämään. Jättiläiskokoiset USA:n tapaiset valtiot ovat riippuvaisia finanssimarkkinoista aina ojentaessaan kouransa lainojen kerjäämiseksi. Luottoluokituslaitokset kertovat sitten markkinoille, millä korolla kannattaa irrottaa rahansa julkisille talouksille.
Davosissa kokoontuu talouseliitti sen intressejä valvovan poliitikkojen käskyläislauman kanssa. Urpilaisen fiilikset on tuotu suoraan Davosilta, jossa osa niin sanotuista talousvaikuttajista on pyörittämässä näitä finanssisummia.
Myös suomalaiset yritykset ja yksityishenkilöt käyttävät ahkerasti veroparatiiseja. Helsingin Sanomien tutkimuksen mukaan yksinomaan Luxemburgissa ja Sveitsissä on kaupparekisterissä miljoonia sivuja asiakirjoja veroparatiiseista. Sveitsin yhtiöistä löytyy yli kaksituhatta suomalaista. Lehden mukaan todellinen määrä on kuitenkin paljon suurempi, sillä niin sanotut sijaisjohtajat pyörittävät melkoista määrää yhtiöitä.
Helsingin Sanomat kertoo, että suomalaisten yrityspamppujen pyörittämät rahasummat nousevat miljardeihin euroihin. Luxemburgiin on perustettu 700 suomalaisyhtiötä. Suomalaisia on mukana 350 Sveitsin yhtiössä. Osa suomalaisyhtiöistä on lakkautettu vuosikymmeniä sitten, mutta ne toimivat edelleen sijoitusyhtiönä.
Rikkaassa maailmassamme aliravittujen ihmisten määrä on ensimmäistä kertaa noussut yli miljardin. Valtava osa heistä asuu kehitysmaissa. Kuitenkin, paitsi rahaa myös ruokaa on nyt enemmän kuin koskaan. Ongelma onkin hinnassa, ruoka on köyhille liian kallista. Se on yli kaksinkertaistunut kymmenen vuoden sisällä.
Tärkein syy elintarvikkeiden hinnan nousulle on keinottelu. Ruuasta on johdettu arvopapereita kuten futuureja eli johdannaisia, joita kaupataan finanssimarkkinoilla samalla periaatteella kuin muitakin fiktiivisen pääoman tuotteita. Finansoituminen paisuttaa hintakuplia, jotka ennen pitkää puhkeavat aiheuttaen kriisejä ja todellista pulaa elintarvikkeista.
Spekulatiivisessa toiminnassa mukana on suomalaisia rahoituslaitoksia, pankkeja ja yksittäisiä sijoittajia. Kalevi Sorsa -säätiön teettämä tutkimus lähetti kyselylomakkeen 13 rahoituslaitokselle, joista vain kolme rohkeni vastata. Näistä kolmesta ainoastaan Nordea ilmoitti, että ei harrasta ruokaspekulaatota. Laajin valikoima johdannaiskaupan ruokatuotteita löytyy Handelsbankenin tiskeiltä. Toiseksi ahkerimmin johdannaiskauppaa harjoitti Danske Bank. Eläkeyhtiöistä Varmalla, Tapiolalla, Ilmarisella ja Kalevalla on hyödykesijoituksia.
Keinottelu on pääoman ainoa mahdollinen toimintamuoto tässä vaiheessa kapitalismin rappiota. On harhaanjohtava vaatimus, että kapitalismin poliittiset instituutiot voisivat panna aisoihin spekulatiivisen pääoman.
Vain kapitalismin kumoaminen voi rakentaa perustan keinottelun lopettamiseksi ja ruuan sekä muiden elintärkeiden hyödykkeiden oikeudenmukaisemmalle tuottamiselle ja jakamiselle.
Dimitris Mizaras
Työväen Mielipide n:o 38
