USA:n ja länsimaiden rahoittama ja tukema Maidan johti vallankaappaukseen, jossa Ukrainan vaaleilla valittu presidentti Janukovitsh syrjäytettiin. Itä-Ukrainan väestön valtaosa ei koskaan tukenut Maidania eikä Kiovassa valtaan noussutta uutta oikeistolaista ja äärioikeistolaista hallintoa, jonka tarkoituksena on myydä maa, muun muassa maanviljelys, kaivosteollisuus ja korkea teknologia, kansainväliselle pääomalle sekä alistaa Ukraina EU:n ja Naton alaisuuteen. Kansalaiset eivät myöskään hyväksyneet Kiovan hallinnon äärinationalismia eivätkä pyrkimyksiä tuhota monikansallisen maan kielellinen ja kulttuurinen diversiteetti. He torjuivat myös Kiovan hallinnon toimeenpaneman alueellisen itsehallinnon kaventamisen.
Itä-Ukrainassa ja etenkin sen suurissa kaupungeissa kuten Odessassa ja Harkovissa nousi vahva Anti-Maidaniksi kutsuttu protestiliike. Kiovan hallinto vastasi opposition protestiin väkivallalla käynnistämällä niin sanotun terrorisminvastaisen operaation (ATO) armeijan ja natsipataljoonien voimin. Suuressa osassa Ukrainaa laaja ja voimakas, mutta aseeton ja vielä riittämättömästi organisoitunut Anti-Maidan-vastarinta kukistettiin. Odessalaisten vastarinta huipentui fasistien suorittamaan hallitusta vastustavien kansalaisten joukkomurhaan ammattiliittojen talossa 2.5.2014. Maan koillisosaa, Donbassia, Kiovan väkivaltakoneisto natsijoukkoineen ei kuitenkaan pystynyt valloittamaan eikä alistamaan.
Mikään valtio, ei myöskään Venäjä, ole tunnustanut Donbassiin perustettuja Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltoja. Mikään valtio ei siten tunnusta myöskään näiden tasavaltojen passeja. Tasavallat ovat pitkälti eristyksessä muusta maailmasta. Ukrainan jatkuvan sotilaallisen aggression kohteena olevat ja puolustustaistelua käyvät tasavallat kohtaavat valtavia ongelmia. Tuhannet alueen asukkaat ovat kuolleet ja vielä useammat haavoittuneet ja vammautuneet sodassa. Kiovan hallinto ei maksa työläisten palkkoja, kansalaisten eläkkeitä eikä sosiaaliturvaa. Pankkilaitos ei toimi. On kysyttävä, kuinka kansalaiset ylipäänsä voivat elää näissä oloissa.
Jokapäiväinen elämä perustuu vahvaan solidaarisuuteen. Kansalaiset ovat perustaneet maatalouskollektiiveja ravinnon turvaamiseksi. Työläiset menevät työpaikoilleen, muun muassa kaivoksiin, vaikka eivät saa palkkaa. Myös lääkärit ja hoitajat työskentelevät sairaaloissa palkatta. Infrastruktuuri, kuten joukkoliikenne, toimii ja kansalaiset ottivat pian kriisin alun väkivaltaisuuksien, muun muassa natsiväkivallan, myötä huolehtiakseen yleisestä turvallisuudesta. Toki lähes kaikista välttämättömyystarvikkeista on puute ja maassa vallitsee humanitaarinen kriisi, jota Venäjän toimittama apu voi vain vähäisessä määrin lievittää.
Krimin niemimaa liittyi Venäjän Federaatioon samaan aikaan, kun Donbassin väestö oli Ukrainan pommitusten ja tykistötulen kohteena. Liittyminen Venäjään säästi Krimin sodalta ja mahdollisti elämän jatkumisen porvarillisen demokratian oloissa. Lisäksi Krim on tarjonnut poliittisen turvapaikan lukuisille Kiovan hallinnon vainoamille vasemmistolaisille ja antifasisteille.
Ukrainassa käydään sisällissotaa lännen asettaman marionettihallinnon ja työtätekevän kansan välillä. Monet perheet ja suvut ovat rikkoutuneet, kun puolisot tai muut läheiset tukevat eri osapuolia tai taistelevat vastakkaisilla rintamilla. Kyse ei ole taistelusta maan länsi- ja itäosan välillä eikä eri kansallisuuksien välillä.
Donbassin tasavalloissa on merkittäviä ongelmia ja eri intressiryhmiä. Silti ne ovat huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kuin Kiovan puolifasistinen hallinto.
Ukrainan sota voidaan lopettaa ja Kiovan hallinto kaataa vain maan työväenluokan yhtenäisellä taistelulla. Huolimatta hallinnon kovenevasta repressiosta ja natsiväkivallasta eri puolilla Ukrainaa lakkoillaan ja järjestetään mielenosoituksia kuten Odessassa 16.6. järjestetty suurmielenosoitus. Kiovan armeijan yritys pakottaa nuoret miehet rintamalle on epäonnistunut surkeasti kohdattuaan laajaa siviilivastarintaa kaikenikäisten kansalaisten parissa.
Donbassin asukkaat, ukrainalaiset ja maan vasemmistolaiset tarvitsevat kansainvälistä solidaarisuutta enemmän kuin koskaan. Meidän on painostettava maamme hallitusta, EU:a ja Nato/USA:a lopettamaan tukensa Ukrainan nykyhallinnolle. Ensiarvoisen tärkeää on myös välittää Ukrainan kriisiä koskevaa todenmukaista tietoa. Siitä, onko yhtenäinen Ukraina enää mahdollinen ja millaiseksi maan tulevaisuus muodostuu, tulee ukrainalaisten voida itse vapaasti päättää.
.
Juha Tapio
