Voiko mikään voima kapitalistista maailmaa pelastaa? On vuorenvarmaa, että eletään vuosituhantemme kriittisimpiä hetkiä. Vuoden 2008 katastrofin jälkeen alkanut periodi on tullut tiensä päähän. Kaikki yritykset pelastaa se, mikä oli pelastettavissa, ovat epäonnistuneet. Kymmenen vuoden kuluessa hallitukset ja keskuspankit harjoittivat löysää politiikkaa ruokkimalla pankkijärjestelmää ilmaisella likviditeetillä. Korot olivat alhaalla, jopa nolla prosenttia. Se aiheutti pientä piristystä, mutta samalla se loi hirviön, joka näyttää nyt hampaitaan. Painettu tähtitieteellinen summa rahaa on kymmenien tuhansien miljardien dollarien aikapommi, joka tikittää parastaikaa kohtalokkaasti.
Eletään historiallista käännekohtaa, jolloin keskuspankit yrittävät kerätä pois avokätisesti aikaisemmin levittämiään pääomia. Korkoja nostetaan, kauppasotia käynnistetään ja pyritään lastaamaan kriisiä kilpailijatalouskeskusten maksettavaksi. Edellisten pulmien lisäksi, kapitalismin niskan päällä heiluu Damokleen miekka. Pankki- tai valtiokontrollin tai minkä tahansa sääntelyn ulkopuolella toimii valtava määrä fiktiivistä pääoma kaikkine kuplineen. Treidaaja Alexis Stenfors tutki näitä vaaroja ”Riskitekijä” –kirjassaan, jossa hän esittää mielenkiintoisia lukuja: vuonna 2011 Euroopan ja USA:n välistä futuurien kauppaa käytiin 17 884 323 dollaria sekunnissa. Swap –markkinoiden keskiarvo vuonna 2014 oli 16 355 miljoonaa dollaria sekunnissa. Järkyttävimpiä lukuja kirja esittää valuuttakaupan osalta. Niiden markkinoilla tehdään kauppaa keskimäärin 59 miljoonaa dollaria sekunnissa. Valuuttakauppaa tehdään joka päivä 24 tuntia. Rappiovaiheessa oleva kapitalismi käy kauppaa fiktiivisillä tavaroilla, joilla ei ole mitään käyttöarvoa yhteiskunnassa. On vain pienestä ajasta kysymys, milloin hevosen jouhen varassa roikkuva Damokleen miekka antaa armoniskun mätänevälle tuotantotavalle.
Poliittisella tasolla aika, jolloin esim. Eurooppa pyrki laajentumaan idän suuntaan, on päättynyt. Tämän päivän prioriteettina on se, että pyritään estämään dis-integraatioon (hajaannukseen) johtavat tekijät säilyttämällä se, minkä pystyy säilyttämään ehjänä. Kehitteellä oleva Brexit järisyttää Euroopan Unionia peruskiveänsä myöten. Unionia ei uhmaa vain Brexit, vaan myös euroskeptisismin vahvistuminen. Viimeinen nostaa pintaan äärioikeistolaisia ja muita nationalistisia suuntauksia. Eri maiden äärioikeistolaiset voimat asettuvat sitten napit vastakkain uhkailemalla toinen toistaan, kuten on nähty Ranskan ja Italian välillä. Valtiotalouksien talousahdinko, kestämätön velkaantuminen, budjetin leikkaukset, kohtuuton verottaminen, kasvava työttömyys, talouskasvun hidastuminen, pakolaisongelma ja pankkien ”varjotaseet” (shadow banking) ovat yhtä suuria aikapommeja. On vaikea ennustaa, mikä näistä pommeista lähtee räjähtämään ensimmäisenä. Varmaa on vain se, että ensimmäisen pamauksen jälkeen seuraa ketjuräjähdyksiä.
Italia ja Saksa, joka paradoksaalisesti on myrskynsilmässä, ovat molemmat selkä seinää vasten. Italia on jo taantuman kourissa ja Saksa seuraa perässä. EU:n toiseksi vahvin talous, Ranska, on sekaisin keltaisten liivien liikehdinnän ansiosta. Sijoittajien luottamus on järkkynyt toistuvien mellakoiden takia.
Pankkien sietämätön olemus
Kohtalokkaana 2008 vuotena pankkijärjestelmä oli totaalisen romahduksen partaalla. Pankkien pelastusoperaatioilla valtiot velkaantuivat entisestään. Silloin puuttuivat keskuspankit peliin. Määrällisellä elvytyksellä (engl. quantitative easing, QE) ensin Fed ja sitten EKP ostivat markkinoilta erilaisia rahoitusinstrumentteja, kuten valtion velkakirjoja. Samalla keskuspankki sai pumpattua systeemiin rahaa. Setelirahoituksella (QE) keskuspankki lainasi valtioille rahaa. Määrällinen elvytys, eli setelirahoitus ei kiihdyttänyt talouskasvua, vaan se aiheutti vain osakekurssien nousun. Se kuitenkin onnistui jarruttamaan pankkijärjestelmän alamäkeä, ja siirsi romahduksen näköalan lähitulevaisuuteen. Jo vuodesta 2013 Fed’n pääjohtaja Ben Bernanke päätti lopettaa määrällisen elvytyksen ohjelmat. Kolme setelirahoituksen ohjelmaa vuosina 2009 ja 2010 ostivat pois ns. ”toksiset arvot”. Painetuilla seteleillä pyrittiin välttämään Lehman Brothers –pankin kaltaista konkurssia maailmanlaajuisella tasolla. Päätös lopettaa setelielvytyksen on toteutumassa kolmessa vaiheessa. Ensin lakattiin asteittain ostamasta ns. ”myrkyllisiä arvoja”. Toinen askel oli nollaprosentilla olevan korkotason asteittainen nostaminen. Ja kolmanneksi piti alkaa asteittain vetää takaisin niitä pääomia, joita oli lainannut pankeille.
Euroopan Keskuspankki lähti samalle tielle tietyllä viiveellä. EKP jo vuoden 2015 alusta syötti eurooppalaiselle pankkijärjestelmälle 2600 miljardia euroa. Setelirahoituksella EKP lunasti pankkien ja valtioiden joukkovelkakirjoja. Määrällinen elvytys loppui vasta vuoden 2018 loppupuolella. Tavoitteena on jossain vaiheessa tänä vuonna alkaa asteittain nostaa korkotasoa myös Euroopassa. Suurimmat keskuspankit olivat tällä menetelmällä syöttäneet pankkijärjestelmälle yhteensä 15 000 miljardia dollaria. Näitä summia saaneet pankit käyttivät kyseisiä pääomia vipuvoimana. Nimittäin finanssiluottojen eri muodoissa, pankit alkoivat lainata monenkertaisia summia käyttäen setelielvytysrahoja takuuna. Sveitsissä sijaitseva Financial Stability Board (FSB) julkaisi äskettäin tiedon siitä, miten pankit olivat menetelleet viimeisinä vuosina 2008 katastrofin jälkeen. Maailman finanssi- ja luottoarvojen määrä on yhteensä 382 000 miljardia dollaria. Niistä 14 prosenttia, eli 52 000 miljardia kasvaa kiihtyvällä nopeudella ja liikkuu sfääreissä, jotka ovat pankkisektorin ja pankkikontrollin ulottumattomissa. Kyseessä on arvoja (assets), jotka toimivat kuten ”pankeista riippumaton finanssivälitys”, tai lyhyemmin ”varjoluotto” (eng. ”Shadow banking”). FSB:n tietojen mukaan, kyseinen 14 prosentin osuus kasvaa 8,5 prosenttia nopeammin kuin se pankin valvonnan alla oleva osa. Yhteensä 382 tuhannesta miljardista, se osa maailman finanssiluotoista, joka ei alistu keskuspankkien, muiden yksityispankkien, valtiollisten tai vakuutusyhtiöiden valvontaan, nousee 116 tuhanteen miljardiin dollariin, mikä on 30 prosenttia kaikesta.
Tiedot ovat kauhistuttavia ja kyseenalaistavat keskuspankkien kykyä toimia koordinoidusti vaikuttaakseen tilanteeseen haluamallaan tavalla. Toinen mielenkiintoinen FSB:n kertoma tieto on se, että suurin osa tästä finanssi- ja luottoliikkeiden varjovälitystoimesta on paikallistettu Kiinassa, veroparatiisisaarissa, Irlannissa ja Luxemburgissa. Vaara, että tämä aikapommi räjähtää käsiin on lähempänä kuin koskaan erityisesti nyt kun avokätisesti myönnetty likviditeetti on tyrehtynyt ja vielä korkojen nostolla pyritään vetämään pois olemassa olevaa likviditeettiä. Näin on alkanut tapahtua Yhdysvalloissa ja pian perästä seuraa Euroopan Unionin keskuspankki, EKP.
-dm
