Marxilaisen Työväenliiton kuukausikatsaus 3/19
Tämän kevään aikana suomalaiset kutsutaan äänestämään kaksissa vaaleissa; Eduskuntavaaleissa puolueet esittävät ohjelmiaan antamalla todellisia ja mahdottomia lupauksia. Edellisen hallituksen valtapuolueet yrittävät välillä puolustaa aikaansaamiansa saavutuksia. Oppositio toisaalta yrittää ratsastaa hallituspolitiikan epäkohdilla, ja luvata kansalle, miten itse kukin tekisi toisin. Samanaikaisesti kokoomus ja keskusta esittävät kriittisiä kannanottoja toinen toiselle. Hallituksen kolmas pyörä, siniset tiedostaa hyvin, että heillä on tullut historiallinen aika sanoa hyvästi tähän asti seuraamalleen poliittiselle reitille. Sinisten juntta on jatkanut hallituksen jäsenenä PS:n mandaatilla. Yksi kolmesta hallituspuolueesta ei ollut Suomen kansan valitsema puolue, vaan se oli haamu, joka koostui kansanedustajista, jotka erosivat hallitusneuvotteluihin osallistuneesta PS:n puolueesta. Näihin ristiriitoihin ja omaan mahdottomuuteensa Sipilän hallitus kaatui. Se ei ollut pääministerin vaalitemppu, kuten monet väittivät, vaikka Sipilä yritti vetää siitäkin kaikki kotiin päin. Kun meillä oli sateenkaarihallitus, päätöksien teon vaikeutta perusteltiin sillä, että hallituksessa olivat edustettuna kaikki ideologiset suuntaukset. Nyt kun meillä on ollut puhtaasti porvarillisoikeistolainen hallitus, se osoittautui edellistäkin kestämättömäksi. Tämä johtuu siitä, että perinteinen vanha poliittinen järjestelmä ja sitä edustavat puolueet ovat historiallisesti rappeutuneet. Mahdottomiksi osoittautuvat yritykset ratkaista ristiriitoja vanhan järjestelmän sisällä puhaltavat vain tuulta äärioikeiston purjeisiin. Saman umpikujan edessä vanha järjestelmä on myös Euroopassa.
Molemmat poliittiset voimat, oikeisto ja sosialidemokratia, ovat poliittisessa rappiotilassa eivätkä kykene enää isännöimään syvässä kriisissä olevaa kapitalismia. Nämä kaksi ideologista haaraa joutuvat nyt maksumieheksi kaikesta taantumuksellisesta politiikastaan, jota harjoittivat ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Kaikki se tylyys ja kansan kohtelussa, leikkaukset, työttömyys, hyökkäys julkisiin laitoksiin, väkivalta, epäoikeudenmukaisuus, eripura, eriarvoisuus ja virkavallan rasismi tulee nyt kostautumaan. Umpikuja näyttäytyy sillä, että vanhat puolueet eivät kykene hallitsemaan ja mitään uutta tahoa, joka onnistuisi kumoamaan kapitalistisen järjestelmän, ei ole vielä orastamassa. Eurooppa – ja sen osana myös Suomi – ovat tienhaarassa, jossa avautuvat mahdollisuudet sekä äärioikeistolle, että radikaalivasemmistolle rakentaa muutoksen subjektia. Yhtäällä on porvariston kaavailema barbaria ja toisaalta on ”kompromissien vasemmisto” ovat syypäitä äärioikeiston noususta.
Tuleva europarlamentti tulee olemaan entistä heikompi, koska se joutuu ratkaisemaan tavallisten erimielisyyksien lisäksi myös eri maiden väliset kansalliset ristiriidat. Talouskriisi tulee syvenemään tänä ja ensi vuonna. Euroopan Unioni ja Suomi sen seurauksena ovat uuden taantuman ja laman kynnyksellä. Se tulee käynnistämään uutta aaltoa taisteluita ympäri maanosaa. Viimeinen taas sytyttänee poliittista epävarmuutta, mikä omalla vuorollaan syventää jo ennestään ratkaisematonta kriisiä. Fakta on se, että reilun kymmenen vuotta sitten puhjennut talouden romahdus on kärjistänyt ristiriitoja, joita ei voitu ratkaista kymmenen vuoden kuluessa. Se pakottaa porvaristoa ryhtymään toisenlaisiin poliittisiin ja taloudellisiin linjauksiin. Yhdysvallat ei ole enää vapaan kaupan vaan protektionismin ja kauppasodan kannalla. Kiinasta ei ole enää läntisen kapitalismin pelastajaksi vaan se pakotetaan näyttelemään vihollisen roolia. Selkä seinää vasten pakotetulla Venäjällä on omat taloudelliset ahdinkonsa.
”Keltaisten liivien” liike Ranskassa on yksi uusien massiivisten ja militanttien polkujen ilmaisin. Ominainen piirre tässä liikkeessä on peräänantamattomuus, taistelujen pitkä kesto uhrien suuresta määrästä huolimatta ja niiden militantti luonne. Liikkeelle lähdettiin vaatimalla bensaveron poistamista, jatkettiin vaatimalla Macronin eroa ja nyt vaaditaan kaikkia mahdollisia, mitä on aikaisemmin heiltä riistetty. Toinen ilmaisin on Unkarin taistelut Orbania ja hänen ns. ”orjalakiaan” vastaan. Olisi turmiollinen virhe astua luokkakompromissien ansaan. Juuri nyt luokkataistelu tulisi kärjistää äärirajoilleen. Äärioikeistoa vastaan ei voi taistella käsi kädessä niiden kanssa, jotka sitä tarvitsevat ja tulevat siihen satsaamaan. Ei rakenneta siltoja poliittisesti haaksirikkoa kärsineiden porvareiden kanssa. Vasemmistoliitto valmistautuu menemään uudelleen porvarihallitukseen, jopa kokoomuksen kanssa. Näyttää siltä, ettei opittu mitään 1990-luvun virheistä, eikä Kreikan syrizan kokemuksesta. Uusliberalismin arkkitehdit eivät voi pelastaa maata vararikosta ja uusliberalistisen politiikan seurauksista, ei ainakaan jatkamalla samalla linjalla. Me olemme todellisessa luokkasodassa, jossa työväestön itsenäisyys on perusedellytys ristiriitojen ratkaisemisessa, siis taistelussa leivästä, eläkkeistä, sosiaaliturvasta, oikeudesta opiskeluun ja terveyden huoltoon jne. Tämä on siis elämän ja kuoleman kysymys.
Ulkopolitiikassa vasemmiston on oltava samalla puolella barrikadia taistelevien veljiensä ja -sisartensa kanssa Euroopassa ja muualla maailmalla. Porvarien Eurooppa on hajaannuskriisissä. Laajentumisprosessit idän suuntaan ovat pysähtyneet. Itä-Euroopan uudet jäsenet erityisesti Unkari ja Puola ovat jyrkässä vastakkainasettelussa Euroopan kovan ytimen kanssa. Nationalismi nostaa päätään niin virallisten hallitusten kuin toistaiseksi oppositiossa olevien fasistien osalta. Vanhan Euroopan puolella kaikki Macronin pyrkimykset elvyttää rikkinäistä Ranska-Saksa –akselia ovat epäonnistuneet. Ne törmäsivät keltaisten liivien karille. Brexitin kansanäänestystuloksen jälkeen mikään ei ole entisellään. Keskipakovoimat ovat EU:ssa voimistuneet. Italia ei enää noudata Maastrichtin sopimusta, ja syyttelee Ranskaa omasta kriisistään. EU:n vahvimmassa ja vakaammassa maassa Merkelin aika on ohi. Häntä seurannut johto CDU:n puolueessa ei katso hyvällä silmällä Macronin ehdotuksia. Saksa on vakavasti sairas sekä poliittisesti että taloudellisesti. Ja kun Saksaa sairastaa, koko Eurooppa yskii.
Porvarit ovat napit vastakkain kaikkialla. Samanaikaisesti ne ovat valmiit valmistautumaan mahdollista suurta sotaa varten. Tähtäimessä lienee Venäjä ja Kiina. Pohjoismaat Suomi mukaan lukien valmistautuu harjoittelemalla Naton kanssa myös Suomen maaperällä ja ilmassa. Isäntämaasopimus mahdollistaa ja laillistaa sen, että Yhdysvallat ja Nato saavat itse kutsua itsensä Suomeen sotaharjoitusta ja jopa oikeata sotaakin varten. Tämä on petollinen liittolaisuus ja se tietää vain katastrofeja Suomen kansalle. Vasemmiston tulee vaatia isäntämaasopimuksesta välitöntä irtisanoutumista.
Kapitalismin globaalikriisi heijastuu Suomeen mitä ilmeisimmällä tavalla. Sipilä ja hänen hallituksensa on valittu tekemään likaisen työn, siis ajamaan loputkin hyvinvointivaltiosta maan rakoon. Leikkauslista on pitkä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on rajattu, vuorotteluvapaan ehtoja kiristetty, vanhempainvapaan päiväraha leikattu, vuosiloman kertymistä vähennetty äitiys- ja isyys ja vanhempainvapaan ajalta, ansiosidonnaisen kestoa leikattu 100 päivällä. Kiky leikkasi julkisen sektorin lomarahoja 30 prosenttia. Vuosittaista työaikaa on pidennetty 24 tunnilla. Työsuhdeturvaa on heikennetty niin että koeaikaa on pidennetty, takaisinottovelvollisuutta lyhennetty ja pitkäaikaistyöttömän määräaikaisuuksia helpotettu. Aikuiskoulutustuen kestoa on lyhennetty 19 kuukaudesta 15 kuukauteen samalla kun sen perusosaa on leikattu 15 prosentilla. Ammatillisen koulutuksen määrärahaa on leikattu 190 miljoonaa euroa. Korotetusta työttömyyspäivärahasta on luovuttu. Lähes kaikki Kelan etuuksia (mm. äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa, peruspäivärahaa ja kansaneläkettä) on leikattu. Yleisen asumistuen perusomavastuuta on suurennettu. Opiskelijoiden opintorahaosuutta pienennetty ja lainaosuutta on kasvatettu. Palkkatuella tehdystä työstä kertyvää työssäoloehtoa on kiristetty. Aktiivimalli leikkasi työttömyysturvaa. Hallituksen kaatuminen esti toistaiseksi soten toteutumista ja lykkäsi taantumuksellisia toimenpiteitä, jotka olivat Sipilän hallituksessa kesken. Sellaisia on irtisanomissuojan heikentäminen ja rästissä oleva aktiivimalli 2.
Talousennustajatahot näkevät horisontissa pahaenteisiä taantuman merkkejä. Viesti on selkeä: talouskasvu hidastuu ja vienti hiipuu. Taloudellinen eliitti saa sisäpiiritietoa ja lobbaa porvarihallitukselle lakeja. Samaan aikaan ministeriöltä tulleen raportin mukaan ulkopolitiikassa Yhdysvallat painostaa Suomea.
Suuria muutoksia Suomessa ja EU:ssa saattaa tapahtua tämän vuoden kuluessa. Ranskassa Macron on komentanut armeijan kadulle. Luokkataistelun kärjistyminen voi sijoittua Suomen puheenjohtajuusaikaan. Kapinoivaa kansaa vastaan noussee ensin virkavalta ja sen jälkeen eri sortin äärioikeiston iskuvoimat. Meidän pitää valmistautua sellaista varten. Kaikkien kapitalismin vastaisten voimien on näytettävä yhtenäisyyttä demokraattisesti toimivan yhteisrintaman kautta. Fasismin vastainen ja muita kansanliikkeitä on rakennettava yhteisrintaman puitteissa. Työväenluokan pitää taistella kaikkien elämän osa-alueiden ja elintasonsa säilyttämisen puolesta.
Nähdään kansankokouksissa ja barrikadeilla
