Kyproksen kansan tulevaisuudesta ja kohtalosta väännettiin kättä sunnuntai-iltana 24. maaliskuuta. Päätös, joka sinetöitiin aamutunteina maanantaina, oli tehty paljon aikaisemmin eri pöydissä. Virallisen tulkinnan mukaan päätöksellä estettiin Kyproksen lähtöä euroalueelta ja pelastettiin maan talous vararikolta. Toimenpiteet kuitenkin saavat monet epäilemään tämän paikkansa pitämistä. Yksi niistä oli päätös verottaa tallentajia.
Kyproksessa pankit pidettiin suljettuina melkein kaksi viikkoa. Tämä oli maailmanennätys kansantalouden historiassa – edellinen ennätys oli Argentiinan nimissä. Nyt pankit avaavat ovensa normaalisti, mutta rahojen nostolle on asetettu katto. Selitykseksi esitettiin pelko pääomanpaosta. Tämä oli vain yksi asian puoli. Toinen tarkoitus oli se, että laillistetaan pääseminen keskiluokan säästöihin alentamalla reilusti niiden arvoa. Argentiinassa vuonna 2002 suljettiin pankit viikoksi. Sillä aikaa devalvoitiin valuutta 300 prosenttia. Sen jälkeen kun pankit oli avattu, 2/3 säästöjen arvosta oli haihtunut. Kypros ei pysty devalvoimaan EKP:n vallassa olevaa valuuttaa, mutta muitakin keinoja on olemassa. Tallentajat ristitään omistajiksi ja vaaditaan niiltä pääomanvastuuta. Tämä kuulostaa hyvin vasemmistolaiselta toimenpiteeltä, ja sen vuoksi meidän Urpilainen imeskelee sitä kuin karamellia.
Tämän Kyprokselle suoritetun iskun tähtäimessä oli kolme ”kärpästä”. Ensinnäkin haluttiin pakkolunastaa venäläinen pääoma, joka oli sijoitettu Kyproksen pankkeihin houkuttelevan korkotasonsa ansiosta. Toinen tavoite oli kansan kurjistaminen ryöstelemällä työtätekevien säästöt. Venäläinen pääoma ehti jo karata maasta ulkomailla olevien kyproslaispankkien sivukonttoreiden kautta. Kansan säästöt jäivät troikan pantiksi. Kolmantena asiana tähtäimessä ovat kaikki muut kansat ja yhteiskunnat Euroopassa.
Muutaman päivän kuluttua Kypros –päätöksestä vastanimitetty euroalueen johtaja Jeroen Dijsselbloem ehti selittää sen sisältöä selkeällä kielellä. Selitys aiheutti lyhyen ajan romahduksia eri maiden pörsseissä ja sarjan tulkintoja eri euromaiden kamareissa. Jotkut poliitikoista, ekonomisteista ja pankkiireista selittelevät, ettei hän ihan sitä tarkoittanut, ja myös Dijsselbloem itse vesitti seuraavana päivänä lausuntonsa merkitystä. Toiset taas vahvistavat Kypros –päätöksen todellista sisältöä,sitä, että Kypros on koekaniini uuden toimenpiteen laboratoriossa.
”Nuori hollantilainen”, kuten Dijsselbloemia kutsutaan, muistutti kaikkia siitä, että kyseinen toimenpide on samaa pakettia viime heinäkuussa yhteisestä pankkijärjestelmästä esitetyn ehdotuksen kanssa. Kun yhdistymistä ei pysty rahoittamaan ESM:n ja EKP:n kassoista, se on tehtävä ns. ”kansallisen vastuun” turvin. Erityisesti ylivelkaantuneissa maissa kyseinen vastuu asettuu tallentajien ja osakkaiden hartioille sikäli kun valtio on liian köyhä siihen osallistumaan. Dijsselbloemin kielenkäyttö ei voi olla selkeämpää. Tämä ei ole hänen oma äänensä, vaan hänen mentorinsa, Saksan Schäublen ääni.
Suunnitelmana toimenpide ei ole uusi. Kansainvälinen järjestelypankki, BIS, on selvittänyt sen yksityiskohtia raportissaan jo 24.6.2012. Sen jälkeen raportista tehtiin juridinen teksti ja ohjekirja, joka lähetettiin kaikille hallituksille Kreikan ja Kyproksen hallitukset mukaan lukien. Yli puolen vuoden ajan kaikkien maiden olisi pitänyt tietää, että ”bail-out” –ajat ovat loppuneet ja nyt eletään ”bail-in” –aikoja. Pankkien pelastus on edelleen päiväjärjestyksessä, mutta pelastajina eivät toimi enää tyhjätaskuvaltiot, vaan tallentajat ja osakkeenomistajat.
Systeemiä oli tarkoitus sovittaa Espanjassa, mutta markkinoiden vastahyökkäyksen pelossa ei haluttu ottaa vielä riskiä. Espanjan talouden koko sai Merkelin polvet vapisemaan. Näin ollen, talouden linjamuutos ja käännekohta alkaa Kyproksesta. Siellä talouden volyymi on sen verran pieni, että jos kaikki menee pieleen, Kyproksen hallitsematon konkurssi ei ehkä heijastu kaikkialle. Epäillyt siitä, että Kyproksen pankeissa pestään pimeää rahaa, on taasen antanut EU:n päättäjille täydellisen alibin aloittaakseen laboratoriokokeensa juuri sieltä.
Tämä on vain se, mitä herra Dijsselbloem sanoi ääneen, eikä kenelläkään pitäisi olla syytä ihmetellä sitä. Sen sijaan on tuhat syytä olla huolissaan, että Kyproksen malli on peili, mistä muutkin maat näkevät kasvonsa lähitulevaisuudessa. Erkki Liikasen vakuutellut, että ”talletukset ovat turvassa” ja “Suomeen ei tule talletusveroa” ovat vailla uskottavuutta. Faktat eivät tue niitä.
.
Dimitris Mizaras
