Elvyttääkö vai leikata? Ja jos elvyttää, millä rahalla sen tekisi? Jos taasen leikkaa, miten paljon sillä säästäisi? Näiden kysymysten ympärillä, vähän Nato- tai Kreikka –puheilla höystettyinä, liikkuivat puolueiden vaalikampanjat. Kansantalouden todellinen tila ei tullut esille minkään puolueen tai ehdokkaan ohjelmista. Todellisuudessa päätöksiä tehdään teknokraattien eri foorumeissa – sen vuoksi eri puolueiden väliset erot ovat niin pieniä. Ensi kesästä lähtien tehdään ”mitä on tehtävä”, olkoon hallituksessa ketkä tai mitkä puolueet tahansa. Oikeaa oppositiota ei tässä maassa ole pitkään aikaan ollut olemassa. Vasemmisto vastustaa Nato –jäsenyyttä ja haluaa elvyttää velkarahalla, mutta on valmis menemään hallitukseen porvareiden kanssa, jotka ovat leikkaamassa ja kytkemässä Suomea Naton kelkkaan. Vihreät vastustavat ydinvoimaloiden rakentamista, mutta ovat valmiit menemään hallitukseen, joka rakentaa niitä. Lopulta porvarit ja demarit kilpailevat keskenään sillä, että tulisiko lahdata budjetista neljä, viisi vai kuusi miljardia – tai siitä, tulisiko kasvattaa tuloeroja paljon vai vähän.
Suomen talous kutistuu kuudetta vuotta laman seurauksena, ja mikään voima ei näytä tai esitä keinoja suunnan kääntämiseksi. Ensimmäinen fakta, jota olisi pitänyt vaalikampanjoissa esittää, on tosiasia kapitalismin kansainvälisestä kriisistä, jonka heijastuma Suomen talouskriisi on. Ainakin vasemmiston pitäisi kertoa, että kapitalismi valmistautuu historiansa suurimpia hyökkäyksiä varten poliittisella ja taloudellisella tasolla työväenluokkaa vastaan. Kesken vaalikamppailua valtiovarainministeriön virkamiehet tulivat esittämään omia lukuja. Kaikki puolueet korjasivat laihdutuslukujaan lähemmäksi teknokraattien esittämiä lukuja. Virkamiehet eivät puhuneet elvytyksestä sanallakaan. Tilastokeskuksen esittämät luvut ovat yhtä synkkiä. Jatkossa niin uudet tilaukset kuin teollisuustuotantokin laskevat edelleen. Erityisesti tilanne metalliteollisuudessa on vähintään huolestuttava. Tilausten arvo väheni helmikuussa 5,5 prosenttia. Teollisuustuotanto supistui 5,1 prosenttia. Vientiennusteita joudutaan vielä kerran tarkistamaan alaspäin.
.
Suomi Kreikan tiellä?
Tämä kysymys on muutakin kuin retorinen populismi. Se nousi esille keskustapuolueen johtajan, Juha Sipilän vaalikampanjan yhteydessä. Bruttokansantuotteen lasku paisuttaa velan suhdetta siihen. Korkea ja yhä enemmän kasvava työttömyys aiheuttaa paineita budjetille, ja paisuttaa kestävyysvajetta. Se taasen luo painetta lisäleikkauksiin ja –velanottoon. Tulevasta myrskystä kertoo myös korkeat työttömyysluvut. Paperiteollisuuden romahtaminen ja Nokian myyminen syventävät lamaa ja nostavat työttömyyslukuja. Esim. Kotkan satamakaupungissa joka viides työläinen on kortistossa. Venäjään kohdistetut talouspakotteet ovat tulleet bumerangina takaisin. Kukaan ei vaan uskalla edes pieneksi hetkeksi katsoa asiaa muun kuin saksalaisen näkökulman kautta. Lehdistö ja muu media vaikenevat asiasta niin ikään. Viime vuonna Standard & Poor΄s laski Suomen luottoluokituksen AAA:sta AA+:an. Toinen luottoluokituksen pudottaminen on mahdollinen lähitulevaisuudessa. Sellainen saisi markkinat hyökkäämään Suomen kansantaloutta vastaan ja korot, millä maa saa lainata rahaa, nousisivat pilviin. Historiallisesti kapitalismi on tullut tiensä päähän. Meidän pitäisi miettiä, millä järjestelmällä sen voisi korvata, eikä sitä, elvyttääkö vai leikatako.
.
