Trotskilaiset saivat miljoona ääntä Argentiinan vaaleissa

Elokuun alussa Argentiinassa pidetyissä vaaleissa nähtiin todellinen mullistus. Ensinnäkin peronistiehdokas ja nykyinen presidentti Cristina Kirchner menetti neljä miljoonaa ääntä. Tappio ei ole sattumaa, vaan se seuraa yleisesti vallalla olevaa trendiä esim. Brasiliassa ja muuallakin. Keskustavasemmistolaiset tavat isännöidä kapitalismia kokevat haaksirikkoa. Toinen opetus vaaleista on se, että tyytymättömyys Kirchneriin kanavoitui vallankumouksellisille ryhmittymille. Partido Obrero sai vaaleissa miljoona ääntä.

Kyseessä on argentiinalaisittain esivaalit. Varsinainen äänestys valitsee lopullisesti kunnallis- ja parlamenttiedustajat 27. lokakuuta. Edellisissä vaaleissa lokakuussa 2011 Partito Obrero ja sen liittolaiset Frente de Izquieda –rintamalla saivat 600 tuhatta ääntä. Tämä tekee trotskilaisrintamasta neljänneksi suurimman puolueen, jolla saa vahvan edustuksen vuoden 2013 vaaleissa. Yhteisrintama pääsee ensimmäistä kertaa myös kongressiin (Jorge Altamira).

Argentiinan pohjoisosassa, Saltassa, missä trotskilaiset ovat aina olleet vahvoja, yhteisrintama sai yli 12 prosenttia äänistä. Maakunnan pääkaupungissa PO sai 17.5 prosenttia, mikä nostaa puolueen toiselle sijalle. Jujuin maakunnassa äänisaalis oli 9.5 ja Buenos Airesissa piqueterosten johtaja Nestor Pitrola sai 2.5 prosenttia äänistä. Rio Negrossa saatiin 6.3, Gordobassa 9.2, Rozariossa 4.3, Godoy Cruz 9.3 ja Patagonian Neuquenissa 7 prosenttia.

Vaikeammat ajat ovat vasta edessä Argentiinan kapitalismille ja sen poliittisessa johdossa istuville voimille. Brasilian kansannousu kesäkuussa merkitsee käännekohtaa kokonaiselle aikakaudelle, joka seurasi Argentiinan vararikkoa 2001 joulukuussa. Ympyrä on sulkeutunut ja nyt Argentiina palaa takaisin samaan tilanteeseen, joka johti kansan kapinaan ja viiden presidentin kaatamiseen. Vastakkainasettelu yhdysvaltalaissijoittajien kanssa siitä, että maksaako Argentiina velkaansa täysimääräisenä vai osan siitä, johti oikeustaistoon, jonka Argentiina hävisi.

Maa on aikaisemmin sopinut joidenkin velkojiensa kanssa velan osittaisesta parturoinnista. Yhdysvaltalaiset vipurahastot eivät kuitenkaan suostuneet tähän. Argentiina on valittanut oikeuden päätöksestä, mutta valituskin on hylätty. Kun Argentiina 2001 meni konkurssiin, sen velkakirjan arvo oli romahtanut. Pilkkahinnalla ostaneet sijoittajat vaativat nyt erääntyneistä velkakirjoista nimellisarvoa takaisin, mihin Argentiinalla ei ole varaa. Vuonna 2002 pelättiin, että vallankumous leviää Argentiinasta ennen muuta Latinalaisen Amerikan suurimpaan maahan, Brasiliaan, ja sitten siitä muuallekin. Nyt vallankumous on palaamassa Argentiinaan luhistumispisteessä olevien BRICS –maiden kautta.

Kriisistä eroon ei pääse haukkumalla verenimijärahastoja Kirchnerin tavoin korppikotkiksi. Eikä sellainen myöskään ketään vasemmistolaiseksi tee. Mitä tähän hätään tarvitaan, on totaalinen kieltäytyminen velan lyhentämisestä ja sosialistisen ohjelman käyttöönottoa kansan nälästä pelastamisesi. Tällainen on ollut Partido Obreron ja Frente de Izquiedan vaaliohjelma ja tavoitteet.

.

Dimitris Mizaras

This entry was posted in Artikkelit, ulkomaat, CRFI, Latinalainen Amerikka. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *