Lähi-idässä on viljelty “pikkusuursodan” siemenet

“Jos et voi kontrolloida tilannetta, huolehdi siitä, että kukaan muukaan ei onnistu sitä kontrolloimaan”. Tämä on tämän päivän imperialismin motto, joka on otettu käyttöön kaksoistornien kaatumisen jälkeen syyskuussa 2001. Sitä mukaa kun kapitalismin kriisi näytti yhä enemmän ratkaisemattomalta, imperialismin aggressio kasvoi, ja sota sekä sen mukana myös kaaos eskaloitiin tietoisesti. Alussa kokeiltiin pienessä mittakaavassa kahta sotaa yhtä aikaa, Afganistanissa ja Irakissa. Sitten epävakaat olot levitettiin Pakistaniin. Irakissa tuettiin shiioja Husseinia vastaan ja samanaikaisesti Al-Qaidaa shiioja vastaan. Lopulta kävi niin, että muodostui shiiojen akseli Iranista Irakin, Syyrian ja Libanonin kautta Välimerelle asti. Siinä välissä kapitalismi vaipui historiansa syvimpään kriisiin vuosista 2007-2008 alkaen. Silloin räjähtivät käsiin kaikki kapitalismin ratkaisemattomat ristiriidat, Lehman Brothersin vararikko, pankkikriisi, finanssikriisi, velkakriisi, fiktiivisen pääoman kuplien puhkeaminen ja kokonaisten valtioiden konkurssitilat. Talouden tilanne heijastui luonnollisesti geopolitiikkaan. Suurin geopolitiikkaa muuttava historiallinen tapahtuma oli kansannousut, joista käytettiin nimeä arabikevät.

Niin mullistavien muutosten seurauksena alituisesti uusiksi tulevat myös liittolaissuhteet. Ensin meni poikki Saddamin ja amerikkalaisten välit. Hussein ei onnistunut kukistamaan Irania ja oli tullut liian vahvaksi ja vaaralliseksi Israelille. Jo Irakin sodan alusta (2003) oli havaittavissa jonkin asteinen välirikko Turkin ja USA:n välillä. Sen jälkeen rikki meni Turkin ja Israelin välit. Al-Qaida ei ollut riittävä sotiakseen niin Irakin shiioja kuin Syyrian Al Assadia vastaan ja sen vuoksi luotiin ISIS. Viimeksi mainittu syntyi saudien rahoilla, joilla ostettiin amerikkalaisten ja israelilaisten aseita, jonka jälkeen käytiin Turkin puolella kouluttautumassa. ISIS:n sodassa loukkaantuneita sotureita hoidettiin israelilaisissa sairaaloissa.

Turkilla oli oma lehmä ojassa, jonka nimi oli kurdien hävittäminen. Sionistit tähtäsivät Hisbollahin voittamiseen ja Syyriassa sijaitsevien palestiinalaisten pakolaisleirien tuhoamiseen. Saudien tavoitteena on ollut Iranin hallituksen horjuttaminen ja amerikkalaiset koordinoi kaaosta ylhäältä. Abu Bakr al-Baghdadi oli al Qaidan johtaja, joka perusti Syyrian ja Irakin kalifaatin, ja julistautui kalifiksi ja vastaperustetun Isisin johtajaksi. Nyt tiedämme dokumentoidusti, että Baghdadia koulutti sionistien Mosad ja tuki taloudellisesti mm. Israel.

Kun ISIS:stä tuli liian vahva ja sen joukot koputtivat niin Bagdadin kuin Damaskoksenkin porteilla, hoksattiin, että luomansa Frankenstein voi kääntyä isäntiänsä vastaan. Silloin tarvittiin Irania toimimaan Isisiä vastaan. Sen vuoksi nykyisellä sopimuksella katsotaan läpi sormien Iranin ydinohjelman kehittämistä, mikä on saanut Israelin takajaloilleen. Se myrkytti Obaman ja Netanyahun välit entisestään. Vielä reilu vuosi sitten Obama yritti riisua Al Assadin kemiallisista aseista käsi-kädessä Putinin kanssa. Nyt niin lyhyen ajan kuluttua heillä on napit vastakkain Ukrainassa, jossa uhmataan jopa ydinaseiden käytöllä.

Jemen

Sisällissodassa olevan maan osapuolet on saudien tukemat sunnit ja kapinaan nousseet huthit, joita tukee Iranin shiiavaltio. Jemenissä on muitakin poliittisia ja aseellisia tekijöitä, mutta vastakkainasettelu kärjistyy näiden kahden ja käytännössä Saudi Arabian ja Iranin välillä. Syyriassa iranilaiset tukevat Assadia, kun taas saudit sun¬ni¬enem¬mis¬töi¬siä kapinoivia joukkoja sekä terroristeja. “Arabikevään” aikana vuonna 2011 saudit tukahduttivat verisesti kapinan shiiaenemmistöisessä Bahrainissa, jossa sijaitsee amerikkalaisia tukikohtia. Jemenissä tilanne on monimutkaisempi. Huthit ovat etenemässä kaikilla rintamilla.

Saudi Arabia on Intian jälkeen maailman toiseksi suurin aseiden ostaja. Jemenissä saudit ovat suorittamassa suurta operaatiota. Siihen on varattu yli 100 lentokonetta ja 150 000 sotilasta. Saudien lisäksi hävittäjiä alueelle lähettävät myös Jordania, Kuwait, Marokko, Qatar, Sudan ja Arabiemiraatit. Sotalaivoja lähettävät alueelle Pakistan ja Egypti. Saudi Arabia haluaa esittää johtajamaata kaikkien arabien puolesta, vaikka siellä asuu oma shiiavähemmistökansansa. Syyriassa amerikkalaiset näyttävät olevan Iranin puolella ja sunnilaista Isisiä vastaan. Jemenissä taasen jenkit ovat saudien puolella shiiamuslimeja vastaan. Adeninlahtea pitkin kulkee seitsemän prosenttia maailman öljystä, joka viedään meriteitse.

Adenin kaupunki on käytännössä kapinallisten käsissä huolimatta saudien tuhoisista pommituksista. Rajussa laskussa olleen öljyn hinta alkoi kääntyä ylöspäin. Pääkaupunki Sanaa on ollut shiialaisten käsissä viime syksystä lähtien. Maan pre¬si¬dent¬ti Abd Rabbu Mansur Hadi pidätettiin ja asetettiin kotiarestiin. Viime tammikuussa Mansur karkasi arestistaan ja siirtyi synnyinkaupunkiinsa, Adeniin, jonka hän julisti uudeksi pääkaupungiksi. Nyt kun huthit marssivat Adenin keskustaan, Mansur on paennut maasta todennäköisesti Saudi Arabiaan.

Vallitseva kaaos Lähi-idässä on globaalikapitalismin globaalikriisin tulos. Sitä ei voi ratkaista erillisenä paikallisena kysymyksenä. Tämä on yksi syy, miksi “arabikevät” ei voinut yksistään voittaa imperialismia ja paikallisia eliittejä. Lähi-idän kysymys ei voi ratketa ennen kun Euroopassa työväenluokka pääsee kapitalismin kahleista irti. Se ei tarkoita, että kansojen Lähi-idässä pitäisi odottaa vallankumousta Euroopassa, vaan että taistelut periferiassa tulisi nähdä osana maailmanlaajuista luokkataistelua. Vielä kerran vastaukset löytyvät internationalismista.

.

Dimitris Mizaras