“Peloton dollari” ja talouden kuplat maailmanvelan kartalla


Dollarin ja euron välinen ero on enää muutaman sentin suuruinen. Tällaista tapahtuu ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002 jälkeen. Tämä huolestuttaa yrityksiä, etenkin vientiteollisuutta, muttei kansantalouden päättäjiä, jotka esiintyvät itsevarmoina ja vakuuttuneita valoisasta USA:n talouden tulevaisuudesta. Talousministeri Jacob Lew sanoi, että vahva dollari palvelee Yhdysvaltain intressejä. Liittovaltion keskuspankin, Fed’n pääjohtaja Janet Yellen kertoi, että vahva dollari “heijastaa amerikkalaisen talouden vahvuutta”. Kansainvälisellä areenalla dollarin asema toki heijasti USA:n kansantalouden hegemonista roolia vuosikymmenien ajan. Se ei oikeuta USA:n talouden eliitin tämän hetken mahtailevaa asennetta.

“Dollarin vahvuus on ylimitoitettu”, sanoi valuuttamylleryksiä tutkiva Peterson Instituutin William Cline. Vuonna 1971 hän työskenteli talousministeriössä, jolloin Nixon ilmoitti, että dollarin vaihdettavuus ei ole enää voimassa. Silloin dollarin arvo kultaan nähden romahti. Nyt dollari on vahvistunut kokonaiset 29 prosenttia euroon nähden. Jos dollari vahvistuu vielä, tämä voi kasvattaa työttömyysastetta, vähentää vientiä ja nostattaa inflaatiota, mikäli tuontitavarat ovat kotimaassa tuotettuja halvempia. Fedin johdon ykköstavoite on houkutella aikaisempien elvytysten yhteydessä levinneitä pääomia takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä tapahtuu siksi että valtion velkakattoa on nostettu kahdesti eikä enää painamalla dollareita pysty pitämään markkinavoimia tyytyväisinä. Houkuttelemalla Yhdysvaltoihin pääomia vahvalla dollarilla, siirtää kriisin paineet Europpaan, joka jo kärsii lamasta, työttömyydestä ja elää deflaation painajaista.

Dollarin vahvistuminen ei tarkoita missään nimessä kansantalouden dynamiikan voimistumista. Itsevarmasta otteestaan huolimatta Fedin johto pelkäsi, että dollarin vahvistumien entisestään voisi osoittautua kohtalokkaaksi. Sen vuoksi se siirsi kesään päätöksen koron nostosta. Epäröinti on vahvistanut euroa kahdessa viikossa kolme prosenttia. Dollari vahvistuu siitäkin, että dollarien pumppaaminen markkinoille on kiristynyt aikaisempaan verrattuna samalla, kun muita valuuttoja (esim. euroja) painetaan täysillä. Suhteessa tuottoihin kustannukset laskevat maissa, joissa on heikko valuutta. Tämä parantaa näiden maiden kilpailukykyä suhteessa Yhdysvaltoihin. Vastaavasti vahva dollari parantaa amerikkalaisten ostovoimaa. Kyky ostaa ja kuluttaminen taasen kiihdyttävät inflaatiota. Heikko euro auttaa vientiyrityksiä, mutta heikentää ostovoimaa ja kulutusta, mikä vaikuttaa lamaa vahvistavasti.

Varainhoitotalot varoittavat Wall Streetin alamäestä lähitulevaisuudessa. Heikentyneet talousnäkymät ovat johtaneet kansainvälisten pörssiyhtiöiden tulosennusteiden laskuun. Sen seurauksena varoitetaan osakkeidenkin voivan kääntyä alasyöksyyn. Samoilla linjoilla ovat myös Bloombergin asiantuntijat. Myös yksityisen sektorin työpaikkojen lisäys on ollut hitainta puoleentoista vuoteen. Vientialojen notkahdus näkyy kauttaaltaan kansantaloudessa. Työttömyysprosentit lakkasivat laskemasta. Työttömyyttä olisi enemmän, jollei runsaasti täyspäiväisiä työpaikkoja olisi korvattu osa-aikatyöllä. Vielä yksi syy, joka pitää työttömyysprosentit näennäisesti alhaalla on se, että viime aikoina työvoimaan kuuluva 62,7 prosenttia kansasta on laskenut kolme kertaa saavuttaen 1970-luvun loppupuolen tason.


Talouskuplien valtameressä

Liekki, joka sytytti kapitalismin kriisin ruutitynnyrin, oli asuntomarkkinoiden kupla Yhdysvalloissa kesällä 2007. Historiallinen opetus tämän kriisin hoitamisesta on motossa: ”mikä ei ole ratkaistavissa, pitää siirtää eri tasolle”. Näin sovellettiin ratkaisemattomia ristiriitoja. Kun yksi kupla puhkesi, se paikattiin paisuttamalla useita uusia. Tämä jatkuu siihen asti kunnes kuplia rupeaa puhkeamaan samanaikaisesti. Fiktiivisten arvojen kuplien puhkeaminen nollasi niiden osakkeiden arvon, mikä sai pankit suuriin vaikeuksiin. Näin meni vararikkoon suurin investointipankki Lehman Brothers.

Valtiot alkoivat mahtavat pelastusrallit pumppaamalla pankeille myyttisiä summia kuplarahoja. Prosessi aiheutti historian suurimman valtioiden velkaantumiseen. Näin syntyi valtiovelkojen kupla. Kaikki valtiot ovat velkaa, vain harva niistä on velkojia. Kaikki on velkaa markkinoille, tälle kasvottomalle ”jumalalle”, jota kaikki palvoo ja uhraa omia kansalaisiaan lepyttääkseen sitä silloin kun se saattaa suuttua jollekin.

Markkinat ovat ne voimat, joiden käsissä on pääomia, jotka eivät kykene ammentamaan tuottoa tuotannosta ja pelaavat kasinoa keinottelemalla. Tästä syntyy ns. pääomien kupla. Kyseessä on liikapääomaa, ts. pääomia, jotka eivät kykene kasautumaan. Ja niin kuin David Harvey määritteli, kyseessä on ”pääoman ylijäämän imeytymisen ongelma”. Siksi tämä taloustoiminta tapahtuu yksinomaan rahan sfääreissä. Tämä taasen kuulostaa finanssikuplalta.

Kun valtio tarvitsee rahaa, se painaa ja myy velkakirjoja. Markkinat ostavat niitä tietyllä korolla. Jos valtion luottoluokitus laskee, korot nousevat. Näin syntyy korkopyramidi, käytännössä korkokupla. Velkakirjoja myytiin myös silloin kun keskuspankit halusivat laajentaa taseitaan. Näissä kaupoissa monella sijoittajalla jäi käteen vain ns. negatiivisia tuottoja. Korko siis laskee pakkasen puolelle. Edes 1930-luvulla korot eivät laskeneet alle nollan. Kyseistä Ilmiötä aiheuttaa korkomarkkinoiden kupla.


Velkaantumisen maailmankartta

Kuplia ei ole vain valtioiden velkaantumisessa. Pelkästään viime vuonna yksinomaan USA:n yksityiset yritykset saavuttivat hämmästyttävän 1 430 000 000 000 dollarin lainatason. Tämä on 27 prosenttia enemmän kuin kuplien luvattuna vuotena 2007. USA:n elpyminen perustui Fedin syöttämiin miljardeihin, jotka eivät sijoittuneet reaalitalouteen, vaan sektoreihin, jotka kasvattivat kuplia. Yksi niistä on energiakupla. Sen puhkeaminen saa öljyhinnan romahtamaan. Seuraavaksi häämöttää teknologia-alan kuplan puhkeaminen. Miljardööri spekulaattori Mark Cuban mielestä, nykyinen teknologiakupla on huomattavasti paljon suurempi ja pahempi kuin vuoden 2000 teknologiakupla.

Osakemarkkinoiden arvot ovat kasvaneet tasaisesti siitä lähtien kun ne taittuivat maaliskuussa 2009. ”S&P 500” –osakearvo on paisunut uskomattomat 200 prosenttia, ja Nasdaq rikkoi 5000 pisteen rajan. Samaan malliin on noteerattu monien muidenkin suuryritysten osakemarkkinat maailman mahtavimmissa pörssitaloissa. Yhtä aikaa kun kansantaloudet sinnittelevät laman, velkaantumisen ja korkean työttömyyden kiusauksissa, monikansalliset yritykset paisuttavat osakkeidensa kuplia. Pörssikuplan puhkeaminen voisi jälleen kerran osoittautua armonlaukaukseksi kapitalismin ohimolla.

Spiegel-lehti piirsi kartan maista, joilla on suurimpia velkoja ja ovat muuttaneet sitä kupliksi. Puna-alueen vyöhykkeellä on maita, joiden velka on suuri suhteessa bkt:seen. Tähän kategoriaan kuuluvat Kreikan kaltaisten lilliputtimaiden lisäksi, myös jättimaita kuten USA, Kanada, Britannia, Ranska, Espanja, Italia tai Brasilia.
Vuodesta 2007 tähän päivään, kapitalismi on hoitanut jollain tavalla kriisin oireita. Kriisin syihin kapitalismi ei kykene puuttumaan. Niiden radikaali poistaminen edellyttää kapitalismin rajojen ja raamien rikkomista, toisin sanoen järjestelmän kumoamista.

.

Dimitris Mizaras