Marxilaisen Työväenliiton VII järjestökokous – GEOPOLIITTINEN TILANNE MAAILMALLA

1 . Vanhat tasapainot eri kansallisvaltioiden sekä valtahegemoniaa harjoittavien ja liittolaissuhteiden
välillä ovat siirtymässä historiaan. Luokkataistelu kansainvälisellä tasolla on kyseenalaistamassa vanhoja
ruhtinaita, eri maiden rajoja ja yhteiskunnallisten luokkien herruutta. Kapitalismi potee taloutensa osalta
kriisin aiheuttamia kuolemankouristuksia. Kriisin ratkaisemattomuus yhdessä sen tietoisuuden kanssa,
että orastavan totaaliluhistumisen seuraamuksia täytyy lastata jonkun muun hartioille maksettavaksi,
selittävät sen, miksi tämän päivän poliittiset linjaukset, ennen muuta lännen imperialismin osalta,
muistuttavat jatkuvaa sodankäyntiä ja uusien sotien valmistelua.

2. LATINALAISESSA AMERIKASSA kokonainen aikakausi on ohi. Argentiinalaisen kapitalismin romahdus ja kansannousu vuonna 2001 pakottivat vararikossa olevan pääoman perääntymään. Kokonaisuudessaan Latinalaisessa Amerikassa kapitalismi tuli uuteen vaiheeseen. Järjestelmää ei tällä kertaa pelastanut joku oikeistolainen parlamentaarinen juntta tai sotilasdiktatuuri kuten siihen asti, vaan punaiseen paitaan pukeutuneet johtajat, jotka julistivat uudenlaista 21. vuosisadan sosialismia. Nationalistijohtajat kuten Kirchner, Lula, Chávez, Morales tai Correa saivat omia heikkoja kapitalismejaan väliaikaisesti stabilisoitumaan, ja näin ollen itsensä näyttämään anti‐imperialistilta kansansankareilta. Tämä onnistui siitä syystä, että it‐sektorin romahduksen jälkeen kapitalismi onnistui kasvattamaan taloustoimintaansa ennennäkemättömällä finanssialan paisuttamisella. Nyt, kun maailmanlaajuinen kapitalismi tulee kriisinsä uuteen vaiheeseen, erimuotoinen chavismi eri maissa valuu historian viemäriin. Prosessin  päässä ei piile joku paluu porvarilliseen hegemoniaan, vaan se on yksi askel todelliseen (tieteelliseen) sosialismiin siirtymisen aloittamiseen.

2.1. Brasilia on ollut BRICS ‐maiden ylpeys kokonaisen aikakauden. Se oli silloin kun pääomainvestointien
pääpaino oli siirtynyt USA:n ja EU:n keskuksista BRICS ‐maihin. Nousevien kansantalouksien tähdeksi
osoittautui Brasilia. Ammattiyhdistysmies Lula valittiin maan johtoon. Hän yritti osallistuttaa kansaa
osallistavilla budjeteillaan ja ison maailman keskuksissa asuvien reformisti vasemmistolaisten tuella.
Raaka‐aineiden ‐etenkin öljyn‐ korkea hinta tarjosi vetoapua vaaleanpunaiselle vasemmistolle.

Vasemmiston isännöimä kapitalismi ei kuitenkaan ole vähemmän kapitalistinen kuin oikeiston isännöimä
sellainen. Brasilian lisäksi tiettyjen historiallisten olosuhteiden takia BRICS‐maista erottui Kiina, joka osti
Latinalaisen Amerikan maista laajasti rautamalmia ja soijaa silloin kun öljynhinta oli matala.

Korkea työttömyys ja inflaatio opettavat kantapään kautta kansalle sen, että riippumatta siitä, minkä
värinen hallitus julistaa itsensä olevan, kapitalismin kriisistä ei voi päästä toimimalla kapitalismin
viitekehyksessä. Kansan vihaa vahvistaa laajalle pesiytynyt korruptio. Venezuelassa oikeisto‐oppositio
jyräsi vaaleissa ilman että äänestäjät tuntisivat voittajia nimiltään tai kuviltaan. Vaaleanpunaisista
hallituksista vain Morales Boliviassa ja Correa Ecuadorissa ovat toistaiseksi hieman tiukemmin kiinni
vallan kahvassa.

2.2. ARGENTIINASSA presidentiksi valittiin oikeistolainen Mauricio Macri, mutta vaikeat ajat alkavat
vasta nyt. Uuden presidentin niukka äänten enemmistö kielii siitä, että Argentiina on kahtiajakautunut
maa. Macri, joka on maan rikkaimpia ihmisiä, nimitti talousministeriksi JP Morganin entisen johtajan,
Alfonso Prat‐Gay’n. Nimitys on viesti sijoittajille siitä, että investointiympäristö tulee olemaan niille
suotuisa. Argentiinassa on viimeisten 30 vuoden mahtavin budjettivaje ja yli 20 prosentissa laukkaava
inflaatio. Sen lisäksi Macrin arvellaan devalvoivan vahvaa pesoa, mihin hän tarvitsee peronistien käsissä
olevan kongressin tukea. Macri on luvannut lieventää vanhaa kiistaa Argentiinan ja aggressiivisten hedge
funds ‐rahastojen välillä, mikä antaa kyseisille markkinoiden haukoille vapaat kädet riistää mielinmäärin
Argentiinan kansantaloutta. Oikeiston voitto olisi mahdoton, jollei kirchnerit ja peronistit olisivat ajaneet
maan konkurssikypsään tilaan. Vuoden 2001 vararikossa Argentiinan velka oli 100 miljardin dollarin
tasolla. Tähän mennessä maa on maksanut pois 200 miljardia dollaria. Silti velka on kaksinkertaistunut
vuoden 2001 tasosta. Näin ollen, kirchneriläisen vuosikymmenen jälkeen, Argentiinasta tuli yhä
riippuvaisempi kansainvälisestä finanssi‐ ja luottopääomasta.

2.3. VENEZUELASSA henki, joka vallitsi Chávezin aikana, on pitkään ollut poissa yhteiskunnasta. Sotilas
Chávezin johtama ns. “bolivaarinen sosialismi” oli vain nationalistinen kapitalismi, joka yritti harjoittaa
perussosiaalipolitiikkaa. Milloin Kuuban lääkäreiden ja lääkkeiden avulla ja milloin öljytulojen ansiosta,
ns. 21. vuosisadan sosialismi lunasti kansan tuen kokonaiseksi aikakaudeksi. Nyt tilanne on muuttunut.
Öljyn hinta on ennätyksellisen alhaalla ja Kuuballa on omat ongelmansa oman restauroidun
kapitalisminsa kriisin takia. Geopoliittinen kuvio menee uusiksi myös Venezuelassa vasta pari vuotta
Chávezin kuoleman jälkeen. Talouden alamäki oli kuitenkin alkanut Chávezin eläessä. Chávezin perillisen
Maduron tappio oli murskaava. Oikeistokoalitio (MUD) saa kaksi kolmasosa paikoista uudessa
parlamentissa.

2.4. BRASILIA on ollut esimerkki siitä, miten talous voi kasvaa, vaikka kapitalismin keskuksissa vallitsee
lama tai taantuma. BRICS‐maiden talousmallina Brasilia ei onnistunut vetämään kapitalismia suosta.
Lulan aikana onnistuttiin siinä, että Argentiinan kansannousu ei toistunut Latinalaisen Amerikan
suurimmassa maassa. Lulan aika on kuitenkin peruuttamattomasti ohi. Nyt Brasilian talous supistuu
enemmän kuin mitä jopa pessimistisimmät analyytikot olivat voineet kuvitella. Investointipankki
Goldman Sachs väittää, että Brasilia on jo vajonnut “täyteen lamaan”. Muutkin talouden mittarit kielivät
syvästä kriisistä. Inflaatio laukkaa suunnilleen kymmenen prosentin vuosivauhtia. Ostovoimaa höylätään
päivittäin samalla kun työttömyys on nousussa, joka on tällä hetkellä noin kymmenen prosentin tasolla.

Budjettivaje on paisunut ja nostettu ohjauskorko on tyrehdyttänyt kulutusta sekä ulkomaankauppaa.
Investoinnit laskevat kolmatta vuotta peräkkäin ja laaja korruptioskandaali kertoo kapitalismin
mätänemisestä tässäkin maailman kolkassa. Argentiinan vuoden 2001 kansannousun esimerkin on
mahdollista toistua vieläpä paljon intensiivisempänä. Sellainen perspektiivi saattaa alkaa tällä kertaa
Brasiliasta.

.
3. KAUKOITÄ

3.1. Usein historiassa talouskriisit ja etenkin niiden ratkaisemattomuus johtavat kauppasotiin,
valuuttasotiin yms. taloussotiin ja lopulta myös kuumiin sotilaallisiin konflikteihin. Geopoliittisten
tasapainojen kyseenalaistaminen vaatii sotavalmiutta kaikilla tasoilla ja mantereilla. Myös jokaisen maan
sisällä hallitsevat eliitit valmistautuvat pakottamaan taloudellista barbariaansa kehittämällä
tukahdutusmekanismeja. Luokkataistelu kärjistyy ympäri maapallon kaikkialla, mutta myös jokaisessa
maassa erikseen. Kyseessä on taistelu vanhan ja uuden, siis konservatiivisten ja muutosta ajavien
voimien välillä. Maailman eri kolkissa kyseinen vastakkainasettelu saa eri muotoja. Kaukoidässä
imperialismin vihollinen on Kiina. Nykyään Yhdysvallat suorittaa tarkkailulentoja Etelä‐Kiinanmeren
päällä, kuten Pentagon itse tunnustaa. Poseidon vakoilukone otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa
Kaakkois‐Aasiassa.

Tämän tapaisesta Kiinan vakoilusta on sovittu äskettäin Singaporessa ja se on kirjattu ns. tehostetussa
puolustusyhteistyösopimuksessa (DCA). Julkilausumassaan sotilasvirkamiehet perustelivat, että
vakoilukoneet helpottavat terrorismin torjuntaa, ja auttavat merirosvousta ja erinäköisiä katastrofeja
vastaan. Avokätisesti terroristijärjestöjä tukenut länsi käyttää terrorisminvastaista “sotaansa” mitä
hämärimpiin tarkoituksiin. Sellaisia ovat rajojen uudelleen piirtäminen, joidenkin maiden
siirtomaalaistaminen, tai työväen kapinoiden tukahduttaminen. Operaatioissaan USA käyttää Singaporen
lisäksi myös Malesian, Japanin ja Filippiinien lentokenttiä. Etelä‐Kiinan meren kautta kulkee vuosittain yli
viidentuhannenmiljardin dollarin arvosta kauppatavaraa. Yksi tekosyy konfliktin provosoimiselle on se,
että Kiina rakentaa keinotekoisia saaria Spratlysaarten saaristoalueelle, jossa sijaitsee kiistelty satojen
riuttojen, luotojen, atollien ja saarien ryhmittymä. Alueen ilmatilan läheisyydessä nykyään lentää B‐52
‐pommittajia sekä hävittäjiä.

.
4. LÄHI‐ITÄ

4.1. Syyrian hirvittävä sota pakottaa ajattelemaan, että länsi versus itä ‐ristiriidan pääpaino ja iso riski
suursodan syttymiseksi on siirtynyt Ukrainasta Lähi‐itään. Totta on, että vastakkainasettelu USA:n/Naton
ja Venäjän välillä on kärjekkäämpi Syyriassa kuin Ukrainassa. Molemmissa kolkissa on käynnissä eri
ristiriidoista johtuvia prosesseja, jotka kehittyvät rinnakkain. Kyse ei siis ole orastavan konfliktin
sotatantereen vaihtamisesta. Itse asiassa Syyrian sota on ns. arabikevään jatkoa, joka on siis alkanut
Tunisiassa (17.12.2010) ennen kun Ukrainan tilanne oli puhjennut Maidanin tapahtumien yhteydessä
vuosina 2013‐14.

Vuoden 2010‐11 kapina levisi pian ympäri arabimaailmaa. Se kaatoi diktaattoreita ja lännen
sätkynukkeja, mutta lopulta ei onnistunut esittämään vaihtoehtoista yhteiskunnallista järjestelmää
vallassa olleelle lännestä riippuvaiselle kapitalismille. Työväenluokka, siellä missä oli vahvempi (esim.
Egyptissä), ei onnistunut esittämään omaa työväenvaltaa korvaamaan vanhan kompradoriporvariston
horjuvaa valtaa. Näin syntyi tilanne, jossa siellä, missä ei ollut kaadettu, vanhat hallitsijat eivät voineet
hallita enää samalla kun kansa ei pystynyt esittämään omia vaihtoehtojaan. Tämän seurauksena syntyi
valtatyhjiö, joka on otollinen maaperä terrorismin kehitykselle.

Kansan pakottama vaihtoehto on mahdollinen näköala ainoastaan jos se perustuu jatkuva vallankumous
‐teorian opetuksiin. Toisin sanoen työväenluokka muun kansan etujoukkona ottaa vallan käsiinsä ja
pakottaa sosialistisia uudistuksia yhteiskuntaan. Tällainen muutosprosessi on nähtävissä osana
kansainvälistä vallankumousprosessia ennen muuta Euroopassa. Siellä, missä valtaan nousi uudet
diktaattorit (Tunisia, Egypti) yhteiskunta on edelleen samojen riskien ja dilemmojen edessä. Uudet
kapinat ja vallankumoukset ovat päiväjärjestyksessä, tai valtatyhjiöstä hyötyy terrorismi ja tämän
kaltainen barbaria lännen pakottaman barbarian tilalle.

4.2. Iskulauseeseen sosialismi tai barbaria kiteytyy tälläkin kertaa positiivisten perspektiivien kirjo. Aitoa
sosialismia Lähi‐idässä on miltei mahdotonta rakentaa, ilman että kapitalistiluokka kumottaisiin ennen
muuta Euroopassa. Viimeinen on eurooppalaisen työväenluokan tehtävä. Sen vuoksi mitä laajin yhteistyö
ja internationalismi eurooppalaisen ja arabimaissa olevan proletariaatin välillä on ehdottoman
välttämätön. Toisaalta barbarian perspektiivi ei ole joko lännen tai islamin barbariat, vaan nämä kaksi eri
intressejä edustavaa tahoa ajavat limittäin meneviä muutoksia. Yksi esimerkki islamistibarbariasta
sijaitsee Libyassa. Kun lännelle lojaalia ruhtinas Kaddafia uhkasi vallankumous, länsi pommitti Libyaa, ja
tuki valtaan al Qaidan Tripolissa ja Isiksen Benghazissa.

Näin ollen Libyasta tuli kahtia jaettu maa, ja lännen siunauksella kahden eri terroristijärjestön
hallitsemana. Imperialistiset sodat Lähi‐idässä eivät kohdistu yksinomaan vain riistämään luonnon
resursseja tai pakottamaan omia poliittisia ratkaisuja valtaan. Imperialismin ratkaisu poliittiseen
umpikujaan ja valtatyhjiöön on levittää valtatyhjiötä, kaaosta ja ja sisällissotaa siellä, missä kehittyy
prosesseja, jotka eivät ole sen hallinnassa. Tämä on imperialististen interventioiden uusi motto.

4.3. Syyriassa puhkesi aito kansannousu Assadin lahtarijärjestelmää vastaan. Kapina oli osa ns.
“arabikevät” prosessia, vaikka se puhkesi ajallisesti muita kapinoita myöhemmin. Assad teurasti kapinan
kovalla kädellä samalla kun länsi, Turkki, Israel, saudit ja Persianlahden öljyvaltiot katsoivat sivusta
hieromalla käsiään. Kun kansa oli kukistettu, alettiin tukea erilaisia ns. oppositiovoimia Assadin
kaatamiseksi. Eri tahot tukivat eri sortin oppositioita. Sekulaariset oppositiot ovat heikkoja ja eripuraisia,
erimielisiä sekä epäyhtenäisiä. Jonkunlainen niitä koordinoiva elin on laihoin tuloksin toiminut
Istanbulista käsin. Uskonnollinen oppositio koostui pääasiallisesti Saddam Husseinin entisistä
sunnitukijoista, joilla oli käsiaseita ja monella sotilaskoulutus. Niitä tuettiin saudien, qatarilaisten ja
emiraattien rahoilla ja amerikkalaisilla moderneilla aseilla. Uuden järjestön nimeksi tuli ISIS, jolle
osoitettiin tukea rajattomasti. On dokumentoidusti todettu, että Isisin taistelijoiden sotilaallinen koulutus
tapahtui Turkin kasarmeilla turkkilaisten upseerien johdolla. Isisin haavoittuneita hoidettiin israelilaisissa
sairaaloissa.

Näin ollen, ISIS perusti oman kalifaattinsa, ensimmäisen sellaisen sitten ottomaanien ajan. Barbariaan
perustuva valtio toimii vaihtoehtona valtatyhjiölle ja kaaokselle, joka vallitsee, ei vain Syyriassa, vaan
myös Irakissa. Imperialismin, Turkin, saudien ja Isiksen tähtäimessä ei ole vain Assad. Maalitauluna on
myös Venäjän ainoa sotilastukikohta Välimerellä. Toinen maalitaulu on Rojavan, läntisten kurdialueiden
ase kädessä saavutettu autonomia. Kurdiprovinssit Pohjois‐Syyriassa ovat anti‐imperialistisia ja osoittavat
veljeyttään Turkin kurdeille enemmän kuin Irakin täysin korruptoitunut kurdijohto, niin Talabanin kuin
Barzaninkin klaanit. Rojavan naiset osoittautuivat paljon vahvemmiksi kuin vihollisensa. Assadille tuli
konkreettinen tuki viime hetkellä Venäjältä.

Venäjän interventio on yritetty pitää poissa ensin pudottamalla matkustajakone Siinain niemimaalla.
Sitten kun Venäjä alkoi suorittaa ilmaiskuja molempia oppositioita vastaan, Turkki ampui alas venäläisen
pommittajan. Amerikkalaisten tutkimukset osoittivat, että matkustajakoneen ilmassa räjäyttäminen oli
terroriteko. Muiltakin tahoilta tuli samansuuntaiset tutkimustulokset, ja vain Putin jäi lopulta
epäröimään, oliko tapahtuma terroriteko vai ei. Pommittajan alasampuminen oli provokaatio, jonka
tekijöitä pitää etsiä Naton suunnalta. Obama oli käynyt Turkissa hieman ennen provokaatiota ja USA
seisoi Turkin takana kun Putin julisti talouspakotteita Turkkia vastaan. Samalla hyökkäykset oppositiota
vastaan laimenivat ja neuvottelut Assadin ja opposition välillä, käytännössä Assadin vapaaehtoisesta
syrjäytymisestä, kulkevat Putinin diplomatian kautta. Joka tapauksessa suurkonfliktin vaara on hyvin
lähellä Syyrian tilanteessa.

4.4. Taloudellinen, poliittinen ja myös sotilaallinen tilanne lännessä ei tällä hetkellä salli tietoisesti
suursotaan ryhtymistä. Yksi mahdollinen skenaario, jota Yhdysvallat ja sen liittolaiset alkavat ajaa on
Syyrian balkanisaatio. Vuodettujen tietojen mukaan, CIA yrittää lietsoa Assadin armeijan sisällä
konflikteja alaviitti‐ ja sunnisotilaiden välillä. Kaaos voi jatkua silläkin tavalla, että Syyria ja Irak jaetaan
moneen osaan, joista jokainen jatkaa vielä pitkään viha‐ ja sotatoimia toisiaan vastaan. Asia askarrutti
Naton kokousta Brysselissä joulukuun alussa. Virallisesti Nato kokoontui juhlakokoukseen julistaakseen
Montenegron 29. jäsenmaakseen. Suurimman osan kokouksen ajasta vei pohdinta Naton uudesta
roolista Syyrian tilanteessa niin kuin se on kehittynyt Venäjän siihen puuttumisen ja Turkin ja Venäjän
välisen vastakkainasettelun alkamisen jälkeen. Merkillistä on se, että Naton uutta roolia Lähi‐idässä ja
Syyrian pilkkomisen näköalaa puitiin samassa yhteydessä kun yksi entisen Jugoslavian maa, Montenegro
on otettu uudeksi jäseneksi.

4.5. Syyrian balkanisaatio, kurdien kukistaminen sekä muut taantumukselliset projektit alueella
länsimaailman toimesta ovat mahdottomia toteuttaa pelkillä pommituksilla tai edes Nato‐sotilaiden
invaasiolla. Merkittävä rooli balkanisaatio ‐näytelmässä lankeaa Turkille näyteltäväksi. Turkin talous on
erittäin dramaattisessa vaiheessa. Poliittisestikin Erdogan ‐”sulttaanin” suosio on aallonpohjassa. Sen
lisäksi on puhjennut joka päivä kuolonuhreja vaativia levottomuuksia, jotka muistuttavat sisällissotaa. On
hyvin mahdollista se, että sen sijaan että Syyriasta tehtäisiin Balkanin tapaisia sirpaleita, Turkista tulisi
pian Syyria. Turkin panosta Syyriassa imperialismi tarvitsee joka tapauksessa. Sen vuoksi Turkille
maksetaan miljardeja euroja pakolaisvirtojen pysäyttämiseksi, neuvotellaan viisumivapaasta pääsystä
Eurooppaan, käynnistetään aikaisemmin keskeyttäneet EU‐jäsenyysneuvottelut ja ummistetaan silmät
meneillä olevasta kurdien teurastuksesta itäisessä Turkissa. Ennen muuta sallitaan Turkin
“kauppasuhteita” Isisin kanssa.

4.6. Öljyn ja antiikkiesineiden salakuljetus, kiristysrahat, lunnaat ja lahjoitukset ovat muutamia
tulonlähteitä terroristeille. Suurimman osan tuloistaan Isis käyttää rahoittaakseen 100 000 soturin
armeijansa. Isiksen julkinen toiminta alkaa vasta vuonna 2013. Tekninen apu öljyn kaivamiselle on tullut
saudi‐insinööreiltä. Kaikkien muidenkin oppositioryhmien toiminta ja elämän pyörittäminen kapinoivilla
alueilla on riippuvainen Isisin öljystä. Terroristien “öljy on hyvin tärkeä tulonlähde meille”, lausui
turkkilainen kauppias, joka käy viikoittain Aleppossa kaupankäynnin merkeissä. BBC:n tehdyn reportaasin
mukaan Isisin kauppamiehet myyvät öljyä jopa Assadille. Isisin öljylähteet sijaitsevat alueella, jonka
pinta‐ala on Britannian kokoinen. Siellä on 300 öljylähdettä ainoastaan Irakin puolella. Niissä on
tuotantokapasiteetti 80 000 tynnyriä päivässä. Financial Tlmes ‐lehti puhuu suurista säiliöautojen
jonoista, jotka kuljettavat öljyä Turkkiin Mosulin kautta. Salakuljetettua öljyä välittyy myös Jordaniaan
Anbar‐provinssin kautta ja Iraniin Kurdistanin kautta.
.
5. UKRAINA

5.1. Ukrainassa on vakiintumassa tilanne, jossa presidentti Poroshenko on keskittänyt valtaa käsiinsä ja
yrittää hallita fasisti‐ ja natsijärjestöjen konsensuksella ja konkreettisella avustuksella. Äärioikeistolle on
annettu laillista valtaa. Kyseiset voimat on sisällytetty sisäasiainministeriöön ja niiden vastuulle on
annettu katuturvallisuus. Äärioikeiston rooli sodassa maan itäisessä osassa on myös merkittävä.

Elinolosuhteet Donbassissa ja Luhanskissa ovat dramaattiset. Riippumatta Minskin sopimuksen
vaatimuksista sota itäisessä Ukrainassa ei ole lakannut hetkeksikään. Kiovan armeija yhdessä
äärioikeiston iskuvoimien kanssa hyökkää siviilikohteita ja infrastruktuuria vastaan kurjistaen alueen
asukkaiden elämää.

Ukraina on konkurssikypsä maa, jota pidetään keinotekoisesti hengissä. Ukrainalla on myös maksamatta
miljardikaupalla Venäjälle velkaa, jota se ei kykene eikä aio hoitaa. Sen asian suhteen Kansainvälinen
Valuuttarahasto on muuttanut poliittista linjaansa liittyen maksamattomiin velkoihin. Tähän asti asiaan
soviteltiin nollatoleranssin linjaa. Jos joku maa ei kyennyt maksamaan velkaansa, se julistautui
maksukyvyttömäksi ja IMF otti sen omaan “suojelukseensa”. Sen velka saneerattiin ja poliittinen sekä
taloudellinen suvereniteetti poistettiin. Periaate on ollut pätemässä 50 vuotta. Valtiolle, joka jättää
velkansa maksamatta, IMF:n taholta ei myönnetty lainoja tai tukipakettia.

5.2. Uuden aikakauden kynnyksellä IMF aloittaa uutta kylmää sotaa. Amerikkalaisten poliittisia intressejä
ajavana instituutiona se lainaa rahaa Ukrainalle vastoin omia sääntöjään. Ukraina ei kykene maksamaan
velkaansa takaisin, mutta hinku tukea sitä Venäjää vastaan on suurempi kuin fakta, että Ukrainasta tulee
vuorenvarmasti uusi Argentiina. IMF:n pääjohtaja Cristin Lagarde myönsi viime syksynä lainan Ukrainalle
huolimatta siitä, että presidentti Poroshenko ilmoitti nimenomaisesti aikomuksistaan käyttää
lainaamansa rahat sisällissodan kiihdyttämiseksi maan venäjänkielistä väestöä vastaan. Pelkästään se,
että vuodesta 2014 asti, Ukrainaa hallitsee vallan kaapannut juntta, olisi muulloin riittävä seikka lainan
myöntämättä jättämiselle. USA:n neuvonantajat Ukrainassa käyvät keskustelua siitä, miten maan velka
venäläisille sijoitusrahastolle voitaisiin julistaa “laittomaksi” (odious debt). Jos tällainen yritys onnistuu,
kolmen miljardin velan venäläisille voi jättää maksamatta. Länsimailla on riittävä enemmistö IMF:ssa
saadakseen tarvittavia muutoksia, jotta velka venäläisille julistettaisiin “laittomaksi”.

5.3. Tästä velkakiistasta Venäjä vie Ukrainan lontoolaiseen oikeusistuimeen. Asia on aiheuttanut
tappelua Ukrainassa sekä hallituspuolueiden riveissä että eduskunnassa, jossa hajanaisuus johti
nyrkkeilyotteluun. Räjähdysaltis tilanne on riistäytymässä käsistä kun talouskriisi syvenee ja
korruptioskandaalit seuraavat toinen toistaan. YK:n tietojen mukaan, vuoden 2014 huhtikuusta asti
sodassa on kuollut noin 10 000 ihmistä, loukkaantuneita on yli 21 000 ihmistä. Kaikesta huolimatta
Ukrainan hallitus laajentaa sotatoimiaan. Tulitaukorikkomuksia esiintyy päivittäin ja natsipataljoona Azov
mobilisoituu uusia hyökkäyksiä varten. Natsit ovat räjäyttäneet neljä sähkön siirtolinjan pylvästä, jonka
seurauksena Krimin niemimaa on ollut täydessä pimennossa. Donetskin puolustusministeri Basurin puhui
90 rikkomuksesta viikon sisällä. Sen lisäksi 277 panssarivaunua on asettunut sotaryhmittymiin yhteisrajan
läheisyydessä. Ukraina käyttää raskasta aseistusta kuten kranaatinheittimiä, taisteluajoneuvoja ja
raketteja. Kiovan hallitus valmistautuu aloittamaan uutta sotaa. Äskettäin päättyi Kiovan valiojoukkojen
kouluttaminen. Kouluttajina toimi 100 yhdysvaltain armeijan upseeria. Valmistelut suursotaa varten ovat
Ukrainassa pitkällä.

 

This entry was posted in Kannanotot, Teoria. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *